Muokataan sivua Irlanti (saari)
Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.
Nykyinen versio | Oma tekstisi | ||
Rivi 42: | Rivi 42: | ||
[[Ranska]]ssa vuonna 1789 tapahtunut [[Ranskan suuri vallankumous|suuri vallankumous]] innoitti myös Irlannissa kapinamielisyyteen, ja pääministeri [[William Pitt]] nuorempi ryhtyi ajamaan Irlannin asioiden parantamista. Tämän johdosta vuonna 1801 syntyi [[Unionilaki (1800)|Englannin ja Irlannin unioni]], missä katolilaiset eivät kuitenkaan saaneet täysiä kansalaisoikeuksia. Vuonna 1848 [[Nuori Irlanti]] -niminen nationalistinen järjestö ryhtyi suurkapinaan, joka sekin kukistettiin tiukasti. Itsenäisyysliike oli entistä enemmän voimissaan Amerikkaan paenneitten keskuudessa, jotka vuonna 1858 perustivat [[Feeniläisyys|feeniläisen]] [[Irlannin tasavaltalaisveljeskunta|Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan]] (IRB). Vuonna 1869 [[William Ewart Gladstone]]n ansiosta episkopaalinen valtiokirkko poistui ja seuraavana vuonna hyväksyttiin uusi maalaki, jonka myötä maanvuokralaiset saivat korvauksia maanparannustöistään. Vuonna 1879 perustettiin [[Michael Davitt]]in johdolla [[Irlannin maaliitto]], joka ryhtyi ajamaan brittiläisten tilanomistajien karkotusta, mikä johti konfliktitilanteisiin. Vuonna 1898 maanvuokraajille myönnettiin paikallinen itsehallinto. Maaliitto oli lakkautettu ja sen tilalle perustettiin [[Irlannin kansallinen liitto]], joka jatkoi taistelua [[Charles Stewart Parnell]]in johdolla. Viimein vuosina 1912–1914 ''[[home rule]]'' -laki, joka määritti saaren itsehallintokysymyksen, onnistuttiin ajamaan läpi. Kuitenkin saman tien syttyi [[ensimmäinen maailmansota]], eikä lakia pystytty toteuttamaan. Vuonna 1913 katolilaisia vastustaneet Ulsterin [[unionismi|unionistit]] perustivat oman hallituksensa ja kokosivat vapaaehtoisjoukkoja. |
[[Ranska]]ssa vuonna 1789 tapahtunut [[Ranskan suuri vallankumous|suuri vallankumous]] innoitti myös Irlannissa kapinamielisyyteen, ja pääministeri [[William Pitt]] nuorempi ryhtyi ajamaan Irlannin asioiden parantamista. Tämän johdosta vuonna 1801 syntyi [[Unionilaki (1800)|Englannin ja Irlannin unioni]], missä katolilaiset eivät kuitenkaan saaneet täysiä kansalaisoikeuksia. Vuonna 1848 [[Nuori Irlanti]] -niminen nationalistinen järjestö ryhtyi suurkapinaan, joka sekin kukistettiin tiukasti. Itsenäisyysliike oli entistä enemmän voimissaan Amerikkaan paenneitten keskuudessa, jotka vuonna 1858 perustivat [[Feeniläisyys|feeniläisen]] [[Irlannin tasavaltalaisveljeskunta|Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan]] (IRB). Vuonna 1869 [[William Ewart Gladstone]]n ansiosta episkopaalinen valtiokirkko poistui ja seuraavana vuonna hyväksyttiin uusi maalaki, jonka myötä maanvuokralaiset saivat korvauksia maanparannustöistään. Vuonna 1879 perustettiin [[Michael Davitt]]in johdolla [[Irlannin maaliitto]], joka ryhtyi ajamaan brittiläisten tilanomistajien karkotusta, mikä johti konfliktitilanteisiin. Vuonna 1898 maanvuokraajille myönnettiin paikallinen itsehallinto. Maaliitto oli lakkautettu ja sen tilalle perustettiin [[Irlannin kansallinen liitto]], joka jatkoi taistelua [[Charles Stewart Parnell]]in johdolla. Viimein vuosina 1912–1914 ''[[home rule]]'' -laki, joka määritti saaren itsehallintokysymyksen, onnistuttiin ajamaan läpi. Kuitenkin saman tien syttyi [[ensimmäinen maailmansota]], eikä lakia pystytty toteuttamaan. Vuonna 1913 katolilaisia vastustaneet Ulsterin [[unionismi|unionistit]] perustivat oman hallituksensa ja kokosivat vapaaehtoisjoukkoja. |
||
Vuonna 1916 joukko äärikatolilaisia kapinallisia ryhtyi [[Pääsiäiskapina|kapinaan]] [[Saksan keisarikunta|Saksasta]] saamine aseineen ja [[Sinn Féin]] -liike julisti Irlannin tasavallaksi Dublinissa. Brittiläiset kuitenkin kukistivat kapinan jälleen kerran ja teloittivat liikkeen johtajan [[Roger Casement]]in. Vuonna 1919 irlantilaisten itse perustama parlamentti julisti maan itsenäiseksi tasavallaksi. Presidentiksi nimettiin [[ |
Vuonna 1916 joukko äärikatolilaisia kapinallisia ryhtyi [[Pääsiäiskapina|kapinaan]] [[Saksan keisarikunta|Saksasta]] saamine aseineen ja [[Sinn Féin]] -liike julisti Irlannin tasavallaksi Dublinissa. Brittiläiset kuitenkin kukistivat kapinan jälleen kerran ja teloittivat liikkeen johtajan [[Roger Casement]]in. Vuonna 1919 irlantilaisten itse perustama parlamentti julisti maan itsenäiseksi tasavallaksi. Presidentiksi nimettiin [[Eamon de Valera]]. Brittiläiset vastasivat tähän lähettämällä maahan sotajoukkoja. Konflikti eteni [[sissisota|sissisodaksi]] Irlannin tasavaltalaisarmeijan [[IRA|IRA:n]] johtamana. |
||
Vuonna 1920 astui [[Lloyd George]]n johdolla voimaan uusi ''home rule'' -laki, jonka mukaan Irlannin saaren kahdeksan pohjoista kreivikuntaa (nyk. Pohjois-Irlanti) liitettiin Britanniaan. Kaksi vuotta myöhemmin Irlannin parlamentissa hyväksyttiin ratkaisu, jonka mukaan Pohjois-Irlanti sai ''home rulen'', ja loppuosa Irlannista, [[Irlannin vapaavaltio]], sai [[dominio]]n oikeudet. Vuonna 1923 Irlannista tuli [[kansainliitto|kansainliiton]] jäsen ja ensimmäiseksi presidentiksi tuli [[William T. Cosgrave]]. Britannia hyväksyi [[Fianna |
Vuonna 1920 astui [[Lloyd George]]n johdolla voimaan uusi ''home rule'' -laki, jonka mukaan Irlannin saaren kahdeksan pohjoista kreivikuntaa (nyk. Pohjois-Irlanti) liitettiin Britanniaan. Kaksi vuotta myöhemmin Irlannin parlamentissa hyväksyttiin ratkaisu, jonka mukaan Pohjois-Irlanti sai ''home rulen'', ja loppuosa Irlannista, [[Irlannin vapaavaltio]], sai [[dominio]]n oikeudet. Vuonna 1923 Irlannista tuli [[kansainliitto|kansainliiton]] jäsen ja ensimmäiseksi presidentiksi tuli [[William T. Cosgrave]]. Britannia hyväksyi [[Fianna Fail]]in parlamentin vuoden 1937 valtiosäännön vasta vuonna 1945. Vuonna 1949 Irlanti julistautui täysivaltaiseksi tasavallaksi. Pohjois-Irlannin kysymys hiertää yhä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välejä. |
||
==Politiikka== |
==Politiikka== |