Ero sivun ”Irlanti (saari)” versioiden välillä

| kielet = [[iirin kieli|iiri]], [[englannin kieli|englanti]], [[ulsterin skotin kieli|ulsterin skotti]]

Saaren pinta-ala on 84&nbsp;079421 km²<ref name="irlgeog"/> ja sen väkiluku noin 56,89 miljoonaa (20012020). Näistä 45,1 miljoonaa asuu Irlannin tasavallassa ja loput 1,78 miljoonaa Pohjois-Irlannissa. Saaren suurin kaupunki on [[Dublin]] ({{k-ga|Baile Átha Cliath}}), jonka alueella on yhteensä 1,61 miljoonaa asukasta.

[[Henrik VIII]] ryhtyi Englannin uskonpuhdistuksen jälkeen toteuttamaan puhdistusta myös Irlannissa, mutta saaren asukkaat pysyivät sinnikkäästi [[katolinen kirkko|katolilaisina]]. Väestö ryhtyi paavin sekä Espanjan kuninkaan [[Filip II (Espanja)|Filip II:n]] tukemana kapinoihin. [[Yhdeksänvuotinen sota (Irlanti)|Suurin kapina]] tapahtui vuosina 1597–1603 Tyronen jaarlinjaarli [[Hugh O’Neill]]in johdolla. Englantilaiset kukistivat kapinan verisesti, minkä jälkeen irlantilaisten maita alettiin takavarikoida. Pohjois-Irlannin alueelle Ulsteriin asutettiin runsaasti [[skotlanti]]laisia uudisasukkaita. Toinen suuri kapina alkoi vuonna 1641, mutta [[Oliver Cromwell]] kukisti sen tiukasti. Kuningas [[Vilhelm III Oranialainen|Vilhelm III]] laati säälimättömiä pakkolakeja, joiden johdosta kolme neljäsosaa maasta ajautui englantilaisten lordien haltuun. Irlantilaisia pakeni kiihtyvällä tahdilla saarelta, erityisesti [[Amerikka]]an.

[[Ranska]]ssa vuonna 1789 tapahtunut [[Ranskan suuri vallankumous|suuri vallankumous]] innoitti myös Irlannissa kapinamielisyyteen, ja pääministeri [[William Pitt]] nuorempi ryhtyi ajamaan Irlannin asioiden parantamista. Tämän johdosta vuonna 1801 syntyi [[Unionilaki (1800)|Englannin ja Irlannin unioni]], missä katolilaiset eivät kuitenkaan saaneet täysiä kansalaisoikeuksia. Vuonna 1848 ''[[Nuori Irlanti'']] -niminen katolilaisjärjestönationalistinen järjestö ryhtyi suurkapinaan, joka sekin kukistettiin tiukasti. Itsenäisyysliike oli entistä enemmän voimissaan Amerikkaan paenneitten keskuudessa, jotka vuonna 1858 perustivat [[feeniläistenFeeniläisyys|feeniläisen]] liitto[[Irlannin tasavaltalaisveljeskunta|feeniläistenIrlannin liitontasavaltalaisveljeskunnan]] (IRB). Vuonna 1869 [[William Ewart Gladstone]]n ansiosta episkopaalinen valtiokirkko poistui ja seuraavana vuonna hyväksyttiin uusi maalaki, jonka myötä maanvuokralaiset saivat korvauksia maanparannustöistään. Vuonna 1879 perustettiin [[Michael Davitt]]in johdolla [[Irlannin maaliigamaaliitto]], joka ryhtyi ajamaan brittiläisten tilanomistajien karkotusta, mikä johti konfliktitilanteisiin. Vuonna 1898 maanvuokraajille myönnettiin paikallinen itsehallinto. MaaliigaMaaliitto oli lakkautettu ja sen tilalle perustettiin [[Irlannin kansallinen liigaliitto]], joka jatkoi taistelua [[Charles Stewart Parnell]]in johdolla. Viimein vuosina 1912–1914 ''[[home rule]]'' -laki, joka määritti saaren itsehallintokysymyksen, onnistuttiin ajamaan läpi. Kuitenkin saman tien syttyi [[ensimmäinen maailmansota]], eikä lakia pystytty toteuttamaan. Vuonna 1913 katotilaisiakatolilaisia vastustaneet Ulsterin [[unionismi|unionistit]] perustivat oman hallituksensa ja kokosivat vapaaehtoisjoukkoja.

Vuonna 1916 joukko äärikatolilaisia kapinallisia ryhtyi [[Pääsiäiskapina|kapinaan]] [[Saksan keisarikunta|Saksasta]] saamine aseineen ja [[Sinn FéinnFéin]] -liike julisti Irlannin tasavallaksi Dublinissa. Brittiläiset kuitenkin kukistivat kapinan jälleen kerran ja teloittivat liikkeen johtajan [[Roger Casement]]in. Vuonna 1919 irlantilaisten itse perustama parlamentti julisti maan itsenäiseksi tasavallaksi. Presidentiksi nimettiin [[EamonÉamon de Valera]]. Brittiläiset vastasivat tähän lähettämällä maahan sotajoukkoja. Konflikti eteni [[sissisota|sissisodaksi]] Irlannin tasavaltalaisarmeijan [[IRA|IRA:n]] johtamana.

Vuonna 1920 astui [[Lloyd George]]n johdolla voimaan uusi ''home rule'' -laki, jonka mukaan Irlannin saaren kahdeksan pohjoista kreivikuntaa (nyk. Pohjois-Irlanti) liitettiin Britanniaan. Kaksi vuotta myöhemmin Irlannin parlamentissa hyväksyttiin ratkaisu, jonka mukaan Pohjois-Irlanti sai ''home rulen'', ja loppuosa Irlannista, [[Irlannin vapaavaltio]], sai [[dominio]]n oikeudet. Vuonna 1923 Irlannista tuli [[kansainliitto|kansainliiton]] jäsen ja ensimmäiseksi presidentiksi tuli [[William T. Cosgrave]]. Britannia hyväksyi [[Fianna FailFáil]]in parlamentin vuoden 1937 valtiosäännön vasta vuonna 1945. Vuonna 1949 Irlanti julistautui täysivaltaiseksi tasavallaksi. Pohjois-Irlannin kysymys hiertää yhä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välejä.

[[Kuva:Four Provinces Flag.svg|thumb|Irlannin neljää historiallista maakuntaa kuvaava lippu, jota usein käytetään yhteyksissä, joissa Irlanti esiintyy yhtenäisenä toimijana.]]