Ero sivun ”Lestadiolaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 176.72.72.197) ja palautettiin versio 21496039, jonka on tehnyt Anr Merkkaukset: Sisältö korvattu Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon |
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu seulottavat |
||
Rivi 28:
== Suunnat ==
Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talonen on homo arvioi lestadiolaisten määräksi vuonna 2012 yhteensä noin 171 000 henkilöä.<ref name="Talonen2012" /> Lestadiolaisuus on luokiteltu maantieteellisesti itäiseen ja läntiseen suuntaukseen. Läntistä suuntaa edustaa esikoislestadiolaisuus, [[leeviläisyys]] ja [[steeniläisyys]]. Loput ryhmät ovat peräisin itäisestä sukuhaarasta, paitsi että pikkuesikoisuus on saanut Amerikassa alkunsa eroamalla esikoislestadiolaisuudesta. Lukuisista sovintoyrityksistä huolimatta erot ovat jääneet pysyviksi. Suunnat ovat nykyisin itsenäisiä ja toimivat toisistaan riippumatta.<ref name="Talonen2012" /><ref name="Talonen2001/25">Talonen 2001, s. 25.</ref>
Liike on opillisten erimielisyyksien takia jakaantunut yli kolmeenkymmeneen osaan, joista nykyisin toimii noin 16–19; Suomessa niistä on toiminut yli kaksikymmentä. Nykyään Suomessa toimii noin 7–9 lestadiolaisuuden haaraa. Merkittäviä pääsuuntauksia on kuitenkin vain kolme, joihin kuuluu noin 90 prosenttia lestadiolaisista. Kannattajamäärältään suurimmat ryhmät ovat [[vanhoillislestadiolaisuus]], [[esikoislestadiolaisuus]] ja [[rauhansanalaisuus]]. Osa suunnista on jäsenmäärältään hyvin pieniä, ja jotkin niistä ovat jo lopettaneet toimintansa.<ref name="Talonen2001/25" /><ref name="Kuukausiliite" />
| |||