Manchester City FC

Manchester City
	[[Tiedosto:Tiedosto:Logo Manchester City.png\|200px\|]]
Koko nimi	Manchester City Football Club
Lempinimet	City, The Citizens, The Sky Blues
Perustettu	1880; nimellä St. Mark’s (West Gorton); 16. huhtikuuta 1894; nimellä Manchester City
Kaupunki	Manchester
Kotiareena	City of Manchester Stadium
– kapasiteetti	55 097
Sarja	Englannin Valioliiga
Sarjataso	1.
Värit
Omistaja	City Football Group
Toimitusjohtaja	Espanja Ferran Soriano
Puheenjohtaja	Arabiemiraatit Khaldoon Al Mubarak
Päävalmentaja	Espanja Pep Guardiola
}} Kotipeliasu	}} Vieraspeliasu
	Infobox OKNimi-testi OK

Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 13. huhtikuuta 2017, perustui tähän versioon.

Manchester City Football Club on jalkapalloseura Manchesterista, Englannista. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

Seura on voittanut Englannin liigan mestaruuden neljä kertaa, FA Cupin viidesti, Liigacupin kolmesti sekä Cup-voittajien Cupin kerran. Joukkueen menestyksekkäimmät ajat ovat toistaiseksi ajoittuneet 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin sekä 2010-luvulle.

Manchester Cityn omistaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syöstyltä entiseltä pääministeriltä Thaksin Shinawatralta syksyllä 2008.^[2]

Historia

Vuonna 1880 Gortonissa, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi St. Marksin kirkon vartijaa perusti seuran nimeltään West Gorton (St. Marks). Vuonna 1887 seura muutti Hyde Roadille, Ardwickiin, kaupungin itäpuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan Ardwick AFC. Joukkue liittyi Englannin jalkapalloliigaan 2. divisioonaan vuonna 1892. Kaudella 1893/94 seura kärsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisellä nimellään, Manchester City Football Club.

Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden, minkä myötä se nousi 1. divisioonaan. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1901–1902, kun se jäi sarjan viimeiseksi 28 pisteellä. Toiseksi viimeiseksi sijoittunut Birmingham City keräsi kaksi pistettä enemmän. Manchester City nousi takaisiin 1. divisioonaan seuraavalla kaudella. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmäiseen suursaavutukseensa, kun se voitti FA Cupin loppuottelussa Bolton Wanderersin maalein 1-0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Mestaruuden voitti Sheffield Wednesday 47 sarjapisteellä, kun Manchester City sai kasaan 44 pistettä.^[3] Tämän jälkeen seura kärsi jälleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni Billy Meredith. Vuonna 1920 Hyde Roadin pääkatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti Maine Roadille.

1930-luvulla City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. 1933 se hävisi Evertonille, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti Portsmouthin ja historiansa toisen cup-mestaruuden. 1937 seura voitti ensimmäisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemmän maaleja kuin yksikään muu joukkue.

1950-luvulla Manchester City otti taktiseen peliinsä vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet Englannin maajoukkueen Wembleyllä maalein 6-3. Taktiikan avainpelaaja oli Don Revie, joten taktiikasta käytettiin nimeä Revie Plan. Seura eteni jälleen kahtena peräkkäisenä vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmäisenä vuonna se hävisi ottelun, mutta 1956 voitti Birmingham Cityn maalein 3-1. Ottelussa maalivahti Bert Trautmann jatkoi peliä niska murtuneena.

1965 joukkueen managereiksi tulivat Joe Mercer ja Malcolm Allison. Heti ensimmäisellä kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tästä seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestystä jatkui vielä vuosia eteenpäin, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970 Euroopan cup-voittajien cupin peitottuaan loppuottelussa Górnik Zabrzen maalein 2-1. Samana vuonna se voitti lisäksi Liigacupin. 1970-luvun alkupuolella City jäi kahdesti pisteen päähän liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jäi siinäkin vailla pokaalia. Viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missä se voitti loppuottelussa Newcastle Unitedin maalein 2-1.

1979 Malcolm Allison palasi seuran peräsimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epäonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten Steve Daleyyn. 1980-luvun aikana joukkueella oli peräti seitsemän eri manageria. 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missä uusintakohtaamisessa hävisi tittelin Tottenhamille. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui vielä manageri Peter Reidin kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi. Kuitenkin pian tämän jälkeen joukkueella alkoi alamäki. Vielä 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyistä Valioliigaa. 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siellä vietetyn kauden jälkeen se putosi vielä sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa ja Cityn kannattajille legendaarisessa Play-Off finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4-2. City oli 2-0 tappiolla vielä 88.minuutin kohdalla, mutta 2-2 tasoituksen iski lisäajan viidennellä minuutilla Paul Dickov.

Vuoden 2006 FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Wigania vastaan.

Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja David Bernstein, jonka alaisuudessa City kipusi jälleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain väliaikaisesti pudotakseen jälleen vuonna 2001 ykköseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001/2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennätyksensä kerättyjen pisteiden ja tehtyjen maalien määrissä. Kaudella 2002/2003 joukkue voitti ensimmäistä kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa Manchester Unitedin Manchesterin derbyssa ja pääsi myös UEFA Cupiin fair play -arvonnan kautta. Samana vuonna seura myös muutti uudelle, City of Manchester -stadionille. Maaliskuussa 2005 Keegan lähti seurasta ja hänen tilalleen tuli Stuart Pearce.

Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinäkuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin Englannin maajoukkueen entinen valmentaja Sven-Göran Eriksson. Hänen alaisuudessaan City voitti kaudella 2007–2008 molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksänneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtävästään kesäkuussa ja hänen korvaajakseen nimettiin Mark Hughes.

Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan kärkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jäätyä sijalle 10.

Seuraavana kesänä seuran varakas omistaja käytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jälkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla käyttänyt seura. Kausi lähtikin liikkeelle edellistä mallikkaammin neljällä voitolla putkeen, kunnes Manu kukisti Cityn huippujännittävässä Manchesterin derbyssä 4-3. Tämän jälkeen alkoi pitkä tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtävistä 19. joulukuuta ja tilalle tuli Roberto Mancini, jonka johdolla pelit lähtivät jälleen sujumaan. Mancini parannus ei riittänyt Mestarien liiga-paikkaan vaan joukkue oli viides.

Manchester City voitti keväällä 2011 FA Cupin kukistettuaan Yaya Touren maalilla loppuottelussa Stoke Cityn 1–0. Kyseessä oli Cityn ensimmäinen merkittävä titteli vuoden 1976 liigacupin jälkeen.^[4] Valioligassa joukkue sijoittui kolmanneksi, mikä oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jälkeen^[5].

Kaudella 2011–2012 Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmäisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisellä kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa Queens Park Rangersin kotonaan maalein 3–2. Seuraavalla kaudella City oli Valioliigassa toinen ja hävisi FA Cupin loppuottelussa Wiganille 0–1. Roberto Mancini erotettiin kauden jälkeen managerin tehtävästä ja hänet korvasi Manuel Pellegrini.

Kaudella 2013–2014 City voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla Liverpooliin. City voitti lisäksi Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Sunderlandin 3–1. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa toiseksi. Vuonna 2016 City voitti Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Liverpoolin rangaistuspotkukilpailussa^[6]

Edustusjoukkueen pelaajat

Pelaajat

Valmennusjohto

Nro.	Paik.	Pelaaja	Ikä	Ed. joukkue	Sopimus
Maalivahdit
01 1	1M	Claudio Bravo	41	Barcelona	2020
13	1M	Willy Caballero	43	Málaga	2017
54	1M	Angus Gunn	28	junioriakatemia	2020
Puolustajat
03 3	2P	Bacary Sagna	41	Arsenal	2017
04 4	2P	Vincent Kompany	38	Hamburger	2019
05 5	2P	Pablo Zabaleta	39	Espanyol	2017
11	2P	Aleksandar Kolarov	39	Lazio	2018
22	2P	Gaël Clichy	39	Arsenal	2017
24	2P	John Stones	30	Everton	2022
30	2P	Nicolás Otamendi	36	Valencia	2020
Keskikenttäpelaajat
06 6	3KK	Fernando	37	Porto	2019
07 7	3KK	Raheem Sterling	29	Liverpool	2020
08 8	3KK	İlkay Gündoğan	34	Dortmund	2020
15	3KK	Jesús Navas	38	Sevilla	2017
17	3KK	Kevin De Bruyne	33	Wolfsburg	2021
18	3KK	Fabian Delph	34	Aston Villa	2020
19	3KK	Leroy Sané	28	Schalke	2021
21	3KK	David Silva	38	Valencia	2019
25	3KK	Fernandinho	39	Šah’tar	2017
42	3KK	Yaya Touré	41	Barcelona	2017
Hyökkääjät
09 9	4H	Nolito	38	Celta Vigo	2020
10	4H	Sergio Agüero	36	Atlético Madrid	2019
33	4H	Gabriel Jesus	27	Palmeiras	2021
72	4H	Kelechi Iheanacho	28	junioriakatemia	2019

Päävalmentaja

Espanja Pep Guardiola

Selite

Paik. : Pelipaikka
Kan. : Kansalaisuus
Kapteeni

Loukkaantunut
M : Maalivahti
P : Puolustaja
KK : Keskikenttäpelaaja
H : Hyökkääjä

Päivitetty 23. tammikuuta 2017

Lähde: Manchester City

Lainassa olevat pelaajat:

– M Joe Hart (Torino, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– P Eliaquim Mangala (Valencia, 30. kesäkuuta asti)
– P Jason Denayer (Sunderland, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– KK Anthony Cáceres (Melbourne City, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– KK Olivier Ntcham (Genoa, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– KK Luke Brattan (Melbourne City, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– KK Patrick Roberts (Celtic, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– KK Bruno Zuculini (Verona, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– KK Samir Nasri (Sevilla, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– H Wilfried Bony (Stoke City, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– H Oleksandr Zintšenko (PSV Eindhoven, 30. kesäkuuta 2017 asti)
– H Stevan Jovetić (Inter Milan, 31. joulukuuta 2016 asti)

Käytöstä poistetut numerot

23 Marc-Vivien Foé

Tuolloin Manchester Cityä edustanut Foé kuoli kesken Kamerunin maaottelun 26. kesäkuuta 2003, eikä hänen silloista pelinumeroaan ole käytetty sen jälkeen.

Siirtohistoria

Päivitetty 13. syyskuuta 2017.^[7]

2010-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2016–2017	213,0M €	35,4M €	-177,6M €	Englanti John Stones	55,6M €	Montenegro Stevan Jovetic	13,5M €
2015–2016	211,5M €	67,4M €	-144,1M €	Belgia Kevin De Bruyne	74,0M €	Espanja Álvaro Negredo	28,0M €
2014–2015	88,3M €	30,6M €	-57,7M €	Norsunluurannikko Wilfried Bony	32,3M €	Espanja Javi García	16,8M €
2013–2014	116,0M €	11,3M €	-104,7M €	Brasilia Fernandinho	40,0M €	Argentiina Carlos Tévez	9,0M €
2012–2013	62,0M €	44,3M €	-17,7M €	Espanja Javi García	20,2M €	Italia Mario Balotelli	20,0M €
2011–2012	87,1M €	29,7M €	-57,4M €	Argentiina Sergio Agüero	36,0M €	Saksa Jérôme Boateng	13,5M €
2010–2011	182,5M €	37,2M €	-145,3M €	Bosnia ja Hertsegovina Edin Dzeko	37,0M €	Brasilia Robinho	18,0M €
Yht.	960,4M €	255,9M €	-704,5M €

2000-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2009–2010	147,3M €	31,0M €	-116,3M €	Togo Emmanuel Adebayor	29,0M €	Englanti Daniel Sturridge	7,3M €
2008–2009	157,4M €	26,6M €	-130,8M €	Brasilia Robinho	43,0M €	Kroatia Vedran Corluka	13,8M €
2007–2008	78,0M €	10,3M €	-67,7M €	Kroatia Vedran Corluka	13,0M €	Englanti Joey Barton	8,6M €
2006–2007	7,5M €	4,2M €	-3,3M €	Ruotsi Andreas Isaksson	3,0M €	Englanti David James	1,7M €
2005–2006	12,5M €	32,5M €	+20,0M €	Kreikka Georgios Samaras	8,5M €	Englanti Shaun Wright-Phillips	31,5M €
2004–2005	1,5M €	11,6M €	+10,1M €	Wales Ben Thatcher	1,5M €	Ranska Nicolas Anelka	10,7M €
2003–2004	16,6M €	6,6M €	-10,0M €	Yhdysvallat Claudio Reyna	3,8M €	Meksiko Matías Vuoso	1,5M €
2002–2003	43,8M €	0,8M €	-43,0M €	Ranska Nicolas Anelka	15,0M €	Nigeria Dickson Etuhu	0,5M €
2001–2002	23,8M €	6,6M €	-17,2M €	Irlanti Jon Macken	7,5M €	Irlanti Mark Kennedy	3,0M €
2000–2001	14,5M €	1,1M €	-13,4M €	Irlanti Richard Dunne	4,5M €	Skotlanti Lee Peacock	0,9M €
Yht.	502,9M €	131,3M €	-371,6M €

1990-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
1999–2000	10,1M €	1,0M €	-9,1M €	Englanti Steve Howey	4,6M €	Englanti Michael Brown	0,6M €
1998–1999	1,0M €	10,9M €	+9,9M €	Wales Gareth Taylor	5,2M €	Georgia Giorgi Kinkladze	8,0M €
1997–1998	8,3M €	1,5M €	-6,8M €	Englanti Lee Bradbury	4,5M €	Englanti Nicky Summerbee	1,5M €
1996–1997	3,9M €	2,5M €	-1,4M €	Skotlanti Paul Dickov	1,5M €	Malline:Maadata NRI Steve Lomas	2,4M €
1995–1996	11,8M €	6,9M €	-4,9M €	Georgia Giorgi Kinkladze	4,0M €	Englanti Gary Flitcroft	5,3M €
1994–1995	2,5M €	2,9M €	+0,4M €	Englanti Nicky Summerbee	2,3M €	Englanti David Rocastle	1,5M €
1993–1994	7,6M €	0 €	-7,6M €	Englanti David Rocastle	2,4M €	Wales Peter Reid	Ilmainen
1992–1993	0,6M €	1,9M €	+1,3M €	Jamaika Fitzroy Simpson	0,6M €	Englanti Neil Pointon	0,7M €
1991–1992	1,3M €	1,4M €	+0,1M €	Englanti Steve McMahon	1,0M €	Skotlanti Colin Hendry	1,1M €
1990–1991	2,1M €	1,3M €	-0,8M €	Englanti Tony Coton	1,2M €	Englanti Andrew Hinchcliffe	1,2M €
Yht.	49,2M €	30,3M €	-18,9M €