Marsu
Marsu (Cavia porcellus) on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jyrsijä, josta on tullut suosittu kotieläin. Marsu on ollut aiemmin yksi yleisimmin käytetyistä koe-eläimistä, mutta nykyään eläinkokeisiin käytetään enemmän hiiriä ja rottia niiden lisääntymisen nopeuden takia. Tiedetään, että muinaiset Amerikan intiaanit, Comanchet, palvoivat marsua, ja erityisesti rusettikarvaisia. lähde?
| Marsu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Istukkanisäkkäät Theria |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Piikkisianleukaiset jyrsijät Hystricognatha |
| Heimo: | Marsut Caviidae |
| Alaheimo: | Caviinae |
| Suku: | Cavia |
| Laji: | porcellus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cavia porcellus |
|
| Katso myös | |
Ruokavalio
Marsut ovat kasvissyöjiä, joille on aina oltava tarjolla hyvää heinää sekä raikasta vettä. On myös hyvä tarjota ikään sopiva päivittäinen annos erityisesti marsuille tarkoitettuja pellettejä sekä C-vitamiinia, jonka vähimmäisylläpitoannos on 10 mg päivässä (kantaville ja sairaille kaksinkertainen määrä). Marsut eivät pysty itse tuottamaan C-vitamiinia, joten sen päivittäinen saaminen on erittäin tärkeää. C-vitamiini tulisi saada pääosin laadukkaasta tuoreruuasta, mutta varmuuden vuoksi vitamiinin riittävä saanti on hyvä taata lisävalmistein.
Yleisin tapa annostella C-vitamiini on lisätä se juomaveden joukkoon askorbiinihappo-jauheen muodossa, mutta pitää kuitenkin muistaa, että vitamiini eliminoituu juomavedestä noin 70-prosenttisesti vuorokaudessa valon ja veden vaikutuksesta eli vesi on hyvä vaihtaa vähintään päivittäin. Juomaveteen lisättävän askorbiinihapon sijaan marsulle voi antaa myös C-rakeita, jotka annostellaan suoraan tuoreruuan päälle (myös askorbiinihapon voi antaa tuoreruoan päällä). Poretabletit ja muut ihmisille tarkoitetut valmisteet voivat sisältää monenlaisia haitallisia lisä- ja säilöntäaineita. C-rakeita lukuun ottamatta eläinkauppojen erilaiset vitamiinitipat ja -tahnat sisältävät yleensä liian vähän C-vitamiinia jotta se riittäisi marsun tarpeiksi.
Pellettimerkkiä valitessaan tulisi ottaa huomioon, että marsut eivät luonnostaan syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Myös monet eläinkaupoissa myytävät, marsuille tarkoitetut herkkupalat (jogurttinapit ym.) ovat tosiasiassa epäsopivia, sillä sisältävät lähes poikkeuksetta kananmunaa tai maitotuotteita.
Marsujen hampaat kasvavat jatkuvasti, joten marsun on saatava kuluttaa hampaitaan jyrsimällä. Sopivaa jyrsittävää ovat esimerkiksi vähäsuolainen näkkileipä, myrkyttämättömät puiden oksat (paju, omenapuu..) ja kuivattu ruisleipä. Marsulle voi myos antaa suolakiveä.
Näiden lisäksi marsun täytyy saada tuoreruokaa mielellään kerran päivässä. Sopivaa naposteltavaa on esimerkiksi porkkana, lanttu, nauris, palsternakka, voikukan lehdet ja tuoreheinä. Myös omena on mainiota pieninä määrinä.
Elinympäristö
Marsut ovat laumaeläimiä, joten aina tulisi hankkia vähintään kaksi marsua. Ihmisen tarjoama seura ei voi koskaan korvata toisen marsun tarjoamaa seuraa. Marsu-urosten suhteen saattaa käydä niin, etteivät ne tule toimeen suljetussa tilassa, mikäli ne on yhdistetty vanhempina ja/tai ovat viettäneet aikaansa naaraiden seurassa. Kaksi poikasena yhdistettyä urosta sen sijaan saattavat tulla loistavasti toimeen, etenkin jos niille taataan riittävästi tilaa ja virikkeitä, mutta kyllä vieraat uroksetkin voivat tulla toimeen keskenään, se riippuu ihan marsun luonteesta. Toiset (riippumatta sukupuolesta) eivät voi sietää jotain tiettyä marsua, kun taas jotkut ovat kaikkien kavereita. Jos haluat uroksen ja naaraan asumaan samaan häkkiin, tulee uros kastroida. Muuten naaras on koko ajan tiineenä, se rasittuu ja sen elinikä lyhenee.
Marsunpoikasia voi kysellä esimerkiksi Suomen marsuyhdistyksen rekisteröimiltä kasvattajilta. Kotioloissa kasvatetusta marsusta saat käsittelyyn tottuneen poikasen jonka suku ja tausta on tiedossa. Marsujen lisäännyttäminen on riskialtista ja näin ollen sitä tulisi harjoittaa ainoastaan sellaisten aikuisten henkilöiden, joilta löytyy riittävä tieto ja kokemus.
Marsuja myydään myös eläinkaupoissa, mutta useinkaan niiden tausta ei ole selvillä ja eläinkaupan marsut ovat monesti arkoja käsittelyn puutteen takia. Lisäksi eläinkauppojen marsut maksavat yleensä huomattavasti enemmän.
Marsuja ei tulisi pitää samassa häkissä kanien kanssa, sillä eri eläinlajina niiden kommunikaatiotavat ovat erilaiset ja lisäksi kanit saattavat vahingoittaa marsua hengenvaarallisesti takajaloillaan. Kanit kantavat myös Pasteurella multocida-nimistä bakteeria joka saattaa kanilla olla oireeton, mutta tarttuessaan marsuun jopa tappava.
Marsun häkin tulee olla riittävän suuri, vähintään 120 × 60 cm / 2 marsua. Mitä isompi, sen parempi. Itse rakentamalla saat tehtyä suurenkin häkin tehdasvalmisteista häkkiä edullisemmin. Marsun tulee saada jaloitella häkin ulkopuolella runsaasti ja erilaisia virikkeitä on hyvä tarjota. Yleensä marsut kesyyntyvät omistajiinsa täysin ja ovat seurallisia.
Elinkaari ja lisääntyminen
Marsujen elinikä on 5–8 vuotta. Satiinien elinikä on keskimäärin lyhyempi niiden heikkojen geenien vuoksi. Vanhimmat marsut ovat eläneet yli kymmenvuotiaiksi. Naaraat tulevat sukukypsiksi 4–6 viikon ikäisinä ja urokset 3–5 viikon ikäisinä. Marsu saa yleensä 1-6 poikasta kerrallaan. Urospoikaset tulisi erottaa emostaan ja naarassisaruksista viimeistään 4 viikon ikäisinä, ettei syntyisi sisäsiittoisia vahinkopoikasia. Tämäkin on hyvin marsukohtaista.Täysikasvuinen uros tulee erottaa urospoikasista ettei täysikasvuinen hyökkäisi urospoikasten kimppuun.
Rodut
Marsuja on paljon eri rotuja, niin pitkä- kuin lyhytkarvaisia kuin myös täysin karvattomia.
Pitkäkarvaiset
Pitkäkarvaisia marsurotuja on seitsemän: alpakka, coronet, lunkarya, merino, peruaani, sheltie ja texel.
Karkeakarvaiset
Karkeakarvaisiin marsurotuihin lasketaan viisi rotua: abessinialainen, teddy, ch-teddy, ch-teddy crest ja rex.
Sileäkarvaiset
Selfit
Self-marsu on kauttaaltaan samanvärinen, toisin sanoen ihan jokainen karva tyvestä kärkeen.
Nonselfit
Nonselfissä on kahta tai useampaa väriä, mahdollisesti myös yksittäinen karva voi olla moneen väriin jakaantunut. Nonself-luokan alle voidaan laskea sellaiset ryhmät kuin agoutit ja argentet. Nonselfit jäävät useimmiten hiukan pienemmiksi kuin selfit.
Crestit
Crest tarkoittaa pyörrettä marsun otsalla. Amerikan crestillä pyörteen väri poikkeaa pääväristä kun taas englannin crestillä se on samanvärinen kuin marsu muuten.
Satiini
Satiinimarsun jokainen karva on ontto, josta johtuen sen turkki kiiltää metallimaisesti. Satiinia esiintyy kaikissa roduissa.
Karvattomat
Skinny on rotu, jolla on vain päässä, jaloissa ja sukuelinten ympärillä karvoja. Baldvin marsu taas on kokonaan karvaton.
Risteytysmarsu
Risteytysmarsu on nimensä mukaisesti marsu, jossa voi olla kahta, tai useampaa rotua. Risteytysmarsut saavat olla minkä värisiä tahansa, ja niiden kuviointi on vapaa.
Kommunikointi
Ääntely
Marsut juttelevat toisilleen lähes jatkuvasti. Niillä on laaja valikoima erilaisia ääniä, joita ihminen voi oppia hyvinkin helposti ymmärtämään.
Kuikuttamalla marsu vaatii hoitajaltaan huomiota silittelyn ja etenkin ruoan muodossa. Ne oppivat nopeasti yhdistämään jääkaapin oven avaamisen ja vihannespussin rapinan ruokaan. Silloin häkistä alkaa kuulua kova kuikutus. Marsun "nikotteluääni" kielii tyytyväisyydestä. Jos marsu myös loikkii innoissaan ilmaan (saattaa myös heitellä itseään) se on erittäin elämäniloinen ja riehakas. Kovaääninen kiljunta tai huudahdus on marsujen varoitusääni, jolla se varoittaa toisia tai kertoo, ettei se pidä jostain, esim. liian kovakouraisesta käsittelystä. Hiljaista ja tyytyväistä "pulputusääntä" marsu pitää mm. hoitajansa sylissä siliteltävänä. Röhkimistä muistuttavalla äänellä marsut tervehtivät toisiaan. Hampaiden naksutuksella marsu uhkailee. Se voi myös naksutella hampaitaan ollessaan tyytymätön, esim. jos ruoka ei sen mielestä tule riittävän nopeasti nenän eteen, tai jos sille tehdään jotakin, mitä se ei halua. Leppoisa hampaiden naksuttelu saattaa myös viestiä tyytyväisyyttä. Nakutusääni syntyy, kun marsu liikuttaa alaetuhampaiden reunaa yläetuhampaita vasten. Hurinaan liittyy usein myös eleitä. Halutessaan vaikuttaa mahtavalta marsu tepastelee pitkin jaloin keikuttaen takapuoltaan puolelta toiselle ja hurisee samalla. Kehräämisen tapaisella hurinalla marsu voi kertoa luottamuksesta ja hyvästä olosta. Marsut saattavat joskus myös ”sirkuttaa” (kuulostaa linnun sirkutukselta). Äänelle ei olla vielä keksitty tarkoitusta. Marsu voi myös nikotella ja aivastella.Marsu voi myös tehdä sekalaisia ääniä.
Muu elekieli
Kevyt nuuhkaisu, tai pieni kuonojen yhteen hierominen on marsujen tapa tervehtiä laumanjäseniä. Haistelemalla toistensa kuonoa ja takapuolta marsut tutustuvat uuteen yksilöön tai tunnistavat, kuuluuko toinen laumaan ja onko se uros vai naaras. Lonkalla tönäisyllä marsu kehottaa toista siirtymään.
Kosiskellessaan urokset mahtailevat ja yrittävät näyttää suurilta ja komeilta. Ne nuuskivat naarasta ja keinuttavat takapuoltaan sekä hierovat sitä maahan jättäen voimakkaita hajuläikkiä (näin urosmarsut merkkaavat myös reviiriään). Kosiskeluääniä ovat hurina, röhkiminen sekä hampaiden naksuttelu. Naaras kieltäytyy uroksen kosiskelusta avaamalla suunsa ja näyttämällä hampaansa. Muussa yhteydessä marsu vain haukottelee ollessaan väsynyt. Myös arvojärjestyskamppailun hävinnyt marsu haukottelee voittajalle.Marsu osoittaa hyvin selkeästi alistuvansa.
Luonnonvaraiset marsut
Luonnonvaraisina marsuja tavataan Etelä-Amerikassa, josta niiden kesyt jälkeläiset ovat levinneet kaikkialle maailmaan. Kalliomarsujen esiintymisalue on pienempi: kalliomarsut asustavat vain Brasilian kuivilla kallioalueilla pääasiassa lohkareiden alla ja kalliohalkeamissa. Marat eli pampajänikset (nimestään huolimatta se ei ole sukua jänikselle) oleskelevat kuivissa ruohikoissa ja pensaikoissa Argentiinassa.
Marsut ja marat elävät pikku ryhminä, marsut 5-10 yksilön ja marat jopa 40 yksilön ryhminä. Ne oleilevat itse kaivamissaan käytävissä tai muiden lajien, kuten kampamyyrien ja viskatsojen koloissa. Marsut ovat aktiivisempia hämärän tultua. Marat sitä vastoin ovat päiväeläimiä, jotka mielellään paistattelevat päivää jyrsijöille epätavallisessa asennossa. Ne joko istuvat kaniinien tapaan eturaajat ojennettuina tai makaavat kissan tavoin etukäpälät pään alle taivutettuina.
Marsut ja marat syövät kaikenlaista kasviravintoa. Kalliomarsut voivat kiivetä puihinkin lehtiä keräämään; vaaran uhatessa ne loikkaavat yhdellä hypyllä maahan. Luonnonvaraisten marsujen koko vaihtelee paljon. Vertailun vuoksi esimerkiksi degut ovat suurempia kuin marsut, 20-30cm pitkiä riippuen lajista.
Marsu ruokana
Marsu kesytettiin Andeilla alun perin ravinnoksi. Niiden lihaa on kuvailtu jäniksen ja kanan lihan yhdistelmäksi, tosin se muistuttaa niin väriltään kuin maultaankin viiriäistä. Lihassa on runsaasti proteiinia ja se on vähärasvaista. Marsuja voi kasvattaa ravinnoksi myös kaupunkiympäristössä, sillä ne vaativat paljon vähemmän tilaa ja lisääntyvät nopeammin kuin perinteiset karjaeläimet.
Marsu on tänäkin päivänä merkittävä osa perulaisten ja bolivialaisten ruokavaliota, etenkin Andien ylänköalueilla. Perulaiset syövät keskimäärin 65 miljoonaa marsua vuodessa, ja se on ravintona juurtunut syvälle perulaiseen kulttuuriin. Muun muassa Cuscon pääkatedraalissa on maalaus, jossa kuvataan Jeesus aterioimassa marsua (esp. cuy) ja juomassa chichaa viimeisellä ehtoollisellaan 12 opetuslapsensa kanssa.[1] [2]