[go: nahoru, domu]
Wikipedia

Suomen Pankki

Suomen keskuspankki
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. toukokuuta 2022 kello 01.06 käyttäjän Laurikainen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Suomen Pankki (ruots. Finlands Bank, lyhenne SP[1]) on Suomen keskuspankki ja jäsenenä Euroopan keskuspankin valvomassa Euroopan keskuspankkijärjestelmässä (EKPJ). Suomen pankin pääkonttori sijaitsee Helsingin Kruununhaassa Snellmaninkadun, Rauhankadun, Kirkkokadun ja Unioninkadun rajaamalla tontilla. Vuonna 1883 valmistuneen pankkirakennuksen suunnitteli saksalainen arkkitehti Ludwig Bohnstedt. Suomen Pankin perusti vuonna 1811 keisari Aleksanteri I Porvoon valtiopäivien esityksestä Turkuun nimellä Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori. Pankki siirrettiin Helsinkiin 1819.[2][3] Suomen Pankki on maailman neljänneksi vanhin keskuspankki, joskaan toimintansa alkuvaiheissa sillä ei juuri ollut keskuspankin toimenkuvaan kuuluvia tehtäviä. Keskuspankin piirteitä toivat vuoden 1840 raharealisaatio, Suomen markan ottaminen käyttöön 1860–1865 ja liikepankkien perustaminen 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Suomen Pankki
ruots. Finlands Bank
Suomen Pankin tunnus
Suomen Pankin tunnus
Perustettu 1811
Perustaja Aleksanteri I
Tyyppi Keskuspankki
Päämaja Snellmaninaukio, Helsinki
Pääjohtaja Olli Rehn
Aiheesta muualla
Sivusto
Suomen Pankin pääkonttori Helsingissä Snellmaninkadulla.

Suomen Pankin ensisijaisena tavoitteena on EU:n perustamissopimuksen mukaisesti pitää yllä hintavakautta euroalueella ja Suomessa. Pyrkimyksenä on tukea myös muiden talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista hintavakauden tavoitetta vaarantamatta.[4] Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla, ja sitä valvovat eduskunnan valitsemat pankkivaltuutetut.[5]

Suomen Pankin pääjohtaja on Olli Rehn,[6] joka nimitettiin pääjohtajaksi edellisen pääjohtajan Erkki Liikasen luovuttua tehtävästä heinäkuussa 2018. Suomen Pankissa työskentelee noin 380 henkeä[7].

Historia

 
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1961 postimerkin Suomen Pankin 150-vuotisen toiminnan kunniaksi. Postimerkissä kuvattuna Suomen Pankin päärakennus Helsingissä ja sen edessä oleva J. V. Snellmanin patsas.

Ruotsin vallan aikana 1700-luvulla Säätyjen Pankki myönsi myönsi kiinnelainoja korkea-arvoisille ja vaikutusvaltaisille säätyläisille. Autonomian aikana Suomen Pankki täytti Säätyjen Pankin jättämän aukon.[8] Suomen Pankki perustettiin vuonna 1811 nimellä Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinaanmaassa. Perustamisen tarkoituksena oli irrottaa Suomen suurruhtinaskunta Ruotsin rahaliikenteestä.[9] Pankki antoi lainoja ja otti vastaan talletuksia. Yksityishenkilöiden talletukset olivat kuitenkin korottomia. Sen vuoksi vain harvat käyttivät mahdollisuutta säilyttää varojaan pankissa.[10] Suomen Pankki toimi aluksi Turussa, kunnes se vuonna 1819 siirrettiin Helsinkiin useiden muiden virastojen tapaan.[9]

Helsingissä pankki toimi aluksi Sederholmin talossa ja 1824–1883 Senaatintalossa, jonka jälkeen se muutti nykyiseen pääkonttorirakennukseen. Vuonna 1868 Suomen Pankki siirrettiin senaatilta säätyvaltiopäivien alaisuuteen ja vuodesta 1907 lähtien se on toiminut Eduskunnan pankkivaltuuston valvonnassa.[9] Sisällissodan aikana Suomen Pankin pääkonttori ja rintamalinjan eteläpuolelle jääneet haarakonttorit toimivat kolmen kuukauden ajan punaisten kansanvaltuuskunnan alaisuudessa.[11]

Suomen Pankin ensimmäiset haarakonttorit perustettiin vuonna 1840 Turkuun ja Vaasaan. Myöhemmin 1800-luvulla haarakonttorit perustettiin muiden läänien pääkaupunkeihin Hämeenlinnaan, Mikkeliin, Viipuriin, Kuopioon ja Ouluun sekä Poriin, Tampereelle, Kotkaan, Jyväskylään ja Sortavalaan. Lisäksi Suomen Pankilla oli vuoteen 1917 saakka toiminut haarakonttori Venäjän keisarikunnan pääkaupungissa Pietarissa. Myöhemmin perustettiin haarakonttorit vielä Joensuuhun, Lahteen ja Rovaniemelle.[9]

Haarakonttoreista lakkautettiin ensimmäisenä Hämeenlinnan konttori vuonna 1963.[12] Vuosina 1991–1994 lakkautettiin kahdeksan haarakonttoria, niin että jäljelle jäivät enää Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu sekä Suomen Rahapajan yhteydessä toimiva Vantaan aluekonttori.[9][13] Turun konttori lakkautettiin 2007,[14] Tampereen ja Kuopion konttorit 2012,[15] ja Oulun konttori 2019.[16]

Suomen Pankin tehtävät

Nykyisen, vuonna 1998 annetun lain mukaan Suomen Pankin tehtävänä on toteuttaa osaltaan Euroopan keskuspankin neuvoston määrittelemää rahapolitiikkaa.

Suomen Pankin tehtävänä on myös:

  1. huolehtia osaltaan rahahuollosta ja setelien liikkeeseen laskemisesta;
  2. huolehtia osaltaan valuuttavarannon hallussapidosta ja hoidosta;
  3. huolehtia osaltaan maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta sekä osallistua sen kehittämiseen;
  4. huolehtia toimintansa kannalta tarpeellisten tilastojen laatimisesta ja julkaisemisesta.[17]

Kansallisilla keskuspankeilla on myös EKPJ:n ulkopuolisia tehtäviä. Suomen Pankilla on ainoana euroalueen keskuspankkina siirtymätalouksien tutkimuslaitos. Suomen Pankilla on myös yleisölle auki oleva Rahamuseo Snellmaninkadulla lähellä Senaatintoria.[18] Suomen Pankki on tunnettu myös toimialaansa kuuluvasta julkaisutoiminnasta, joka käsittää sekä tieteellisiä että yleistajuisia kirjoituksia, mm. Euro & Talous -lehden (aik. Markka & Talous).[19] Lisäksi pankki hoitaa yhteyksiä moniin kansainvälisiin järjestöihin.

Pankin yhteydessä itsenäisenä viranomaisena toimii Finanssivalvonta (Fiva).[20] Finanssivalvonta on uusi rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen, jolle pääosin siirtyivät 1.1.2009 alkaen entisten Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston tehtävät. Valvottavia ovat mm. pankit, vakuutus- ja eläkeyhtiöt sekä muut vakuutusalalla toimivat, sijoituspalveluyritykset, rahastoyhtiöt ja pörssi.[19]

Suomen Pankin pääjohtaja

Pääartikkeli: Suomen Pankin pääjohtaja

Vuosina 1812–1816 pankin johdossa oli väliaikainen johtokunnan puheenjohtaja. Vuosina 1817–1840 johtajana toimi johtokunnan vanhin jäsen. Vuodesta 1840 pankinjohtajan nimike on ollut johtokunnan puheenjohtaja eli pääjohtaja.[21]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.3.2014.
  2. ↑ Pieni tietosanakirja, 4. osa, s. 234, art = Suomen Pankki. Otava, 1927. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Suomen Pankin historia bof.fi. Viitattu 4.12.2010.
  4. ↑ Laki Suomen Pankista (214/1998), 1 §
  5. ↑ Suomen perustuslaki, 91 §
  6. ↑ Johtokunta Suomen Pankki
  7. ↑ Organisaatio Suomen Pankki Viitattu 19.8.2018
  8. ↑ Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia III. Isostavihasta maalaiskunnan syntyyn 1713-1865, s. 147. Vantaan kaupunki, 1991. ISBN 951-8959-12-9.
  9. ↑ a b c d e Heikinheimo, Marianne ym.: Suomen Pankin konttori : rakennushistoriaselvitys, Kotka, s. 14–16, 27. Helsinki: Senaatti-kiinteistöt ; Ark-byroo, 2019. ISBN 978-952-36801-6-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Urbans, Runar: Suomen säästöpankkilaitos 1822–1922, s. 40. Helsinki: Suomen Säästöpankkiliitto, 1963.
  11. ↑ Ikonen, Vappu: Suomen Pankki sisällissodan aikana 1918 Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. 2016. Suomi 100 -hanke. Viitattu 30.4.2020.
  12. ↑ Eduskunnan pankkivaltuusmiesten kertomus vuodelta 1961, s. 16. Helsinki: Eduskunnan kanslia, 1962. Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. ↑ Rahahuollon toiminta Suomessa 1.3.2007. Suomen Pankki. Viitattu 30.4.2020.
  14. ↑ Suomen Pankin Turun konttorin toiminta päättyy 3.5.2007. Suomen Pankki. Viitattu 30.4.2020.
  15. ↑ Suomen Pankki sulkee kaksi aluekonttoria 8.6.2011. Yle Uutiset. Viitattu 30.4.2020.
  16. ↑ 4.1 Käteisen liikkeeseenlasku kasvaa yhä : Oulun konttori sulkeutui maaliskuussa 2019 Suomen Pankin vuosikertomus 2018. 26.4.2019. Suomen pankki. Viitattu 30.4.2020.
  17. ↑ Laki Suomen pankista, 3 §
  18. ↑ Suomen Pankin rahamuseo
  19. ↑ a b Euro & talous Suomen Pankki
  20. ↑ Laki Finanssivalvonnasta (878/2008)
  21. ↑ Nuorteva, Jussi et al. (toim.): Pääjohtajakunta. Valtion virastojen ja laitosten johto muuttuvassa valtionhallinnossa 1955–2005, s. 221. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-767-2.

Kirjallisuutta

  • Hetemäki, Martti: Suomen Pankin asema. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1994, nro 90(4), s. 510–519. Artikkelin verkkoversio.
  • Kuusterä, Antti; Tarkka, Juha: Suomen Pankki 200 vuotta osa 1. Keisarin kassasta keskuspankiksi. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24271-0. Teoksen verkkoversio.
  • Kuusterä, Antti; Tarkka, Juha: Suomen Pankki 200 vuotta osa 2. Parlamentin pankki. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-24272-7. Teoksen verkkoversio.
  • Pohjolainen, T.; Puhakka, M.: Suomen Pankin asema. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1992, nro 88(4), s. 509–514. Artikkelin verkkoversio.
  • Sormunen, Kirsi: Suomen Pankin rahapolitiikka kelluvien kurssien regiimissä. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1993, nro 89(4), s. 550–552. Artikkelin verkkoversio.
  • Tarkka, Juha; Ikonen, Vappu: Suomen Pankki, s. 154–175 teoksessa Savolainen, R. (toim.). 2009. Oma hallinto. Kansakuntaa rakentamassa 1809–2009. Porvoo: Valtioneuvoston kanslia, 2009. ISBN 978-951-37-5635-2.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Pankki&oldid=20503659”