Synodaalikokous
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Synodaalikokous on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon järjestysmuotoon kuuluva piispan kutsuma pappien ja lehtorien kokous.
Sana synodaalikokous tulee tulee kreikan kielen sanasta syn odos, joka tarkoittaa "yhteistä tietä", neuvottelua ja kokousta. Kristinuskossa synodilla on perinteisesti tarkoitettu paikallista tai koko kirkon kattavaa piispojen kokousta eli kirkolliskokousta. Pappien kokoukset ovat alkaneet Suomessa viimeistään vuoden 1686 kirkkolaissa ja ne saivat myöhemmin nimen synodaalikokous.
Synodaalikokouksen nykyiset tehtävät
Nykyisen kirkkojärjestyksen mukaan (KJ 18:9) piispa kutsuu hiippakuntansa papit ja lehtorit vähintään joka kuudes vuosi synodaalikokoukseen. Kokouksen tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä, seurakuntien hoitoa, sekä muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita.
Synodaalikokouksia varten on usein kirjoitettu niiden teemaa kuvaava synodaalikirja tai muu synodaalikirjoitus. Synodaalikirja toimii keskustelun pohjana.
Synodaalikokouksella ei ole hallinnollista päätösvaltaa. Kirkolliskokous on pyytänyt synodaalikokouksilta ajoittain lausuntoja, viimeksi kirkollisten toimitusten kirjan ehdotuksesta.
Synodaalikokouksen historia
Synodaalikokouksella on ollut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa merkittäviä hallinnollisia tehtäviä ennen nykymuotoisen kirkolliskokouksen perustamista 1869.
Vuoden 1686 kirkkolaki sääti luvussa 25 "Pappein cocouxest". Kokous pidettiin kerran vuodessa tuomiokirkossa ja se kesti kolme päivää. Synodaalikokouksen kutsui piispa ja siihen osallistuivat kirkkoherrat ja kappalaiset. Kokous alkoi jumalanpalveluksella klo 7. Kokouksessa käsiteltiin consistoriumin eli tuomiokapitulin valmistelemia teesejä ja käytiin disputaatioita kahden päivän ajan. Kolmantena päivänä käsiteltiin seurakuntien tilaa. (Läänin)rovastit antoivat selontekonsa rovastikuntansa tilasta ja elämästä. Nämä aktit sidottiin yhteen ja säilytettiin tuomiokapitulissa. Kokouksessa käsiteltiin myös asioita, joita ei ole voitu ratkaista paikallisesti. Kokouksen lopussa papisto antoi neliosaisen vakuutuksen piispalle. Seuraavaa kokousta varten valittiin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme respondenttia sekä kolme opponenttia. Kokous päättyi virteen, rukoukseen ja Herran siunaukseen.
Disputaatioiden ja teesien kirjoittamisen myötä syntyi tapa kirjoittaa synodaalikokouksia varten synodaalikirja.
Schaumanin kirkkolaissa 1869 synodaalikokouksia määrättiin pidettävän vähintään viiden vuoden välein.
Lehtorin viran perustamisen jälkeen myös lehtorit ovat osallistuneet synodaalikokoukseen.
Vuoden 1994 uudistuneessa kirkkojärjestyksessä määrättiin, että synodaalikokous on pidettävä kuuden vuoden välein. Tarvittaessa niitä voitiin pitää useamminkin. Synodaalikokouksen puheenjohtaja oli piispa. Hallinnollisen toimielimen historiaa kantoi vielä määräys, että synodaalikokouksen tuli hyväksyä itselleen työjärjestys.
Hiippakuntahallintouudistuksen yhteydessä 2003 säännökset ovat saaneet nykyisen muotonsa. Kokoukset pidetään vähintään kuuden vuoden välein, mutta sen muoto on vapaa.