[go: nahoru, domu]
Wikipedia

Tottenham Hotspur FC

englantilainen jalkapalloseura
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 23. lokakuuta 2017 kello 08.54 käyttäjän 194.89.45.138 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Tottenham Hotspur Football Club on englantilainen jalkapalloseura Pohjois-Lontoon Tottenhamin kaupunginosasta. Joukkue pelaa Englannin Valioliigassa ja sen kotistadion on kaudella 2017-2018 Wembley. Tottenhamin uusi kotistadion on valmis kaudella 2018–2019.

Tottenham Hotspur
[[Tiedosto:Tottenham Hotspurin tunnus|200px|]]
Koko nimi Tottenham Hotspur Football Club
Lempinimet Spurs, The Lilywhites[1]
Perustettu 1882
Kaupunki Lontoo, Britannia
Kenttä Wembley Stadium Kaudella 2017-2018
– kapasiteetti 90 000
Sarja Englannin Valioliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Puheenjohtaja Englanti Daniel Levy
Päävalmentaja Argentiina Mauricio Pochettino
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Tottenham on kautta aikain ollut yksi Englannin suurimmista seuroista. Kaudella 1960–1961 se kykeni ensimmäisenä joukkueena 1900-luvulla voittamaan saman kauden aikana sekä Englannin liigamestaruuden että FA Cupin. Spurs on myös ainoa joukkue, joka on voittanut FA Cupin koko liigan ulkopuolisena joukkueena (1901). Se on myös ensimmäinen eurocup-voiton saavuttanut englantilaisjoukkue voitettuaan vuonna 1963 Cup-voittajien cupin loppuottelussa Atlético Madridin maalein 5–1.

Tottenhamin verivihollinen on naapuriseura Arsenal. Joukkueiden kohtaamisia kutsutaan nimellä Pohjois-Lontoon derby.

Historia

Seuran perustaminen

Seuran historia alkoi vuonna 1882 suurin piirtein samalla paikalla Pohjois-Lontoon Tottenhamin kaupunginosan High Streetillä, missä nykyisin sijaitsee Spurs Store -fanituotemyymälä. Paikalle oli kokoontunut paikallisen krikettiseuran pelaajia pohtimaan seuraavan kesän suunnitelmia. Tekemisen puutteessa kyseiset St. John's Presbyterian -oppikoulun oppilaat päättivät ryhtyä pelaamaan jalkapalloa. Koska he olivat epävarmoja nimestään, he nimesivät joukkueen Northumberlandin herttuan nuorimman pojan, myös Harry Hotspur -lempinimellä tunnetun Sir Henry Percyn mukaan. Motiivi nimen käytölle tuli Hotspurin urheasta luonteesta. Uusi seura oli syntynyt ja se tunnettiin aluksi nimellä Hotspur FC. Vuonna 1883 puheenjohtajaksi tuli John Ripsher, minkä myötä joukkueen peliasun väritykseksi tuli kokonaan laivastonsininen. Kotiottelunsa joukkue pelasi Tottenham Marshesissa.[2]

Vuonna 1884 seuran nimi muutettiin muotoon Tottenham Hotspur Football and Athletic Club ja 1885 joukkue pelasi ensimmäisen varsinaisen ottelunsa St. Albansia vastaan paikallisessa London Association Cupissa. Peli päättyi Tottenhamin 5–2-voittoon. Näihin aikoihin myös joukkueen peliasu oli muuttunut vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmäksi.[2]

Tottenham pelasi ensimmäisen ottelunsa tulevaisuudessa arkkiviholliseksi muodostunutta Arsenalia vastaan vuonna 1887. Spurs voitti ottelun 2–1, mutta tulos mitätöitiin, koska viimeinen vartti oli pelattu liian pimeässä. Seuraavana vuonna joukkueen kotikentäksi vaihtui Northumberland Park. Vuonna 1890 pelipaidan väri muuttui punaiseksi, mutta pelihousut pysyivät laivastonsinisinä.[2]

16. joulukuuta 1895 Hotspur muuttui ammattilaisseuraksi. Seuraavana vuonna ystävyysottelua Aston Villaa vastaan saapui seuraamaan 6 000 katsojaa. Joukkue valittiin Southern Leaguen ykkösdivisioonaan ja samalla pelipaidan väri muuttui jälleen; tällä kertaa ruskea-kultaraidalliseksi. 1896 seura selvisi ensimmäiseen cup-finaaliinsa. Paikallisen Charity Cupin loppuottelu päättyi kuitenkin Wellingborough’n 2–0 -voittoon.[2]

Vuosi 1898 oli vuoden 1895 ohella tärkeä virstanpylväs Tottenhamin historiassa, sillä seura muuttui osakeyhtiöksi ja myös uusi yleisöennätys, 14 000 katsojaa, syntyi paikallisottelussa Arsenalia vastaan. Lisäksi peliasu muuttui viimeisen kerran: uudet värit olivat valkoinen paita ja laivastonsiniset housut. Sävyt, joista joukkue nykyisinkin tunnetaan, oli lainattu Preston North Endiltä.[2]

Ensimmäiset mestaruudet

 
Vuoden 1901 FA Cupin finaalin uusintaottelu Tottenham Hotspur – Sheffield United.

Vuonna 1899 Tottenham muutti nykyiselle kotistadionilleen, White Hart Lanelle. Kyseinen 35 000 -paikkainen stadion oltiin aluksi lähellä nimetä Gilpin Parkiksi. Ensimmäinen White Hart Lanella pelattu ottelu käytiin Notts Countya vastaan. Siirtyminen uudelle kotikentälle ennusti menestystä; vuonna 1900 Hotspur voitti Southern Leaguen ja seuraavana vuonna seura voitti ensimmäisenä pääsarjaan kuulumattomana joukkueena FA Cupin, kun Sheffield United kaatui Boltonissa pelatussa loppuottelussa 3–1. Se merkitsi samalla erään aikakauden loppua, sillä pohjoisenglantilaisten seurojen dominointi turnauksessa päättyi. FA Cupin voitto auttoi tuomaan joukkueelle paikan silloin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, Kakkosdivisioonaan vuonna 1908. Vuonna 1909 seura nousi pääsarjaan, jossa se pelasi kuusi vuotta, pudoten sitten takaisin kakkosdivisioonaan. Vuonna 1920 seura palasi Ykkösdivisioonaan.[2]

Vuonna 1921 Tottenham voitti toistamiseen FA Cupin, kun se voitti loppuottelussa Stamford Bridgellä Lontoossa Wolverhamptonin 1–0. Seitsemän vuotta myöhemmin seura putosi jälleen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, jossa se pelasi viisi kautta, pudoten uudestaan vuonna 1935. Vuonna 1938 joukkueen FA Cupin kuudennen kierroksen ottelua Sunderlandia vastaan saapui katsomaan White Hart Lanelle 75 038 katsojaa. Se on edelleen seuran yhden ottelun yleisöennätys.[2]

Tottenham Hotspur palasi pääsarjaan, Ykkösdivisioonaan, pitkään kestäneen alasarjan tahkoamisen jälkeen vuonna 1950. Heti seuraavana vuonna seura voitti Englannin liigan ensimmäisen kerran. Mestarijoukkueen valmentajana toimi Arthur Rowe.[2]

Bill Nicholsonin aikakausi

 
Tottenham Hotspur ennen vuoden 1963 Cup-voittajien cupin finaalia.

Rowen lähdettyä uudeksi valmentajaksi tuli Jimmy Anderson, joka ei kuitenkaan kestänyt vallitsevaa painetta. Niinpä joukkueen otti haltuunsa pelaaja Bill Nicholson. Ensimmäinen hänen alaisuudessaan pelattu ottelu Evertonia vastaan päättyi Tottenhamin 10–4-voittoon. Kaudella 1960–61 Tottenham voitti liigamestaruuden kahdeksan pisteen erolla Sheffield Wednesdayhin. Lisäksi FA Cupin finaalissa yhden miehen vajaalla pelannut joukkue kaatoi Leicester Cityn 2–0.[2]

Liigamestaruuden myötä Tottenham pääsi osallistumaan kaudeksi 1961–62 Euroopan Cupiin, eli nykyiseen Mestarien liigaan. Joukkue ylsi aina semifinaaleihin saakka, missä se putosi Benficalle. Englannin liigassa Tottenham sijoittui kolmanneksi edellään Ipswich ja Burnley. FA Cupissa seura uusi mestaruutensa, kun se voitti finaalissa Burnleyn maalein 3–1. Niinpä Tottenham pääsi seuraavaksi kaudeksi Cup-voittajien cupiin, jonka Rotterdamissa pelatussa loppuottelussa se voitti Atlético Madridin 5–1. Tottenhamista tuli siten ensimmäinen eurocupin voittanut englantilaisjoukkue.[2]

1960-luvun edetessä Tottenhamin runko alkoi muuttua pelaajakauppojen ja lopettamisten myötä, mikä loi Bill Nicholsonille haasteita. Vuonna 1967 seura kuitenkin voitti FA Cupin Chelsean kaaduttua ensimmäisessä lontoolaisjoukkueiden välisessä finaalissa 2–1. Muutoksista alkoi uusi menestyksekäs aikakausi ja vuonna 1971 Tottenham voitti ensimmäisen Liigacupinsa lyöden finaalissa tuolloin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Aston Villan 2–0. Voiton myötä seuralle aukesi paikka kauden 1971–72 UEFA-cupista. Kaksiosaisessa finaalissa Tottenham voitti Wolverhamptonin maalierolla 3–2. Tottenham oli nyt ensimmäinen englantilaisseura, joka oli saavuttanut kaksi eurocup-voittoa. Seuraavana vuonna 1973 siitä tuli ensimmäinen kaksi Liigacupin voittoa saavuttanut seura, kun Norwich kaatui finaalissa 1–0.[2]

Vuonna 1974 Tottenham oli jälleen UEFA Cupin finaalissa, mutta tällä kertaa Feyenoord oli parempi yhteismaalein 4–2. Lisäksi Hotspurin kannattajien mellakointi ratkaisevassa finaalissa Rotterdamissa toi Tottenhamille kiellon osallistua eurocupeihin. Tämä oli toisaalta merkityksetöntä, sillä seura ei seuraavaan kymmeneen vuoteen saavuttanut riittävän hyvää menestystä Euroopan kentille yltääkseen.[2]

1970-luvun jälkipuoliskolla alkoivat Tottenhamin ongelmat. Bill Nicholson irtisanoutui seurasta vuonna 1976, ja hänet korvasi entinen Arsenal-valmentaja Terry Neill. Hänet kuitenkin erotettiin kesken toisen kautensa, eikä Keith Burkinshawkaan onnistunut pelastamaan seuraa putoamiselta sarjaporrasta alemmas. Kausi 1977–78 jäi kuitenkin siltä erää ainoaksi visiitiksi kakkosdivisioonassa, sillä Tottenham ylsi sarjassa maalieron turvin kolmanneksi. Seuraavaksi kaudeksi Tottenham osti joukkueeseensa Argentiinan tuoreen maailmanmestarijoukkueen pelaajista Osvaldo Ardilesin ja Ricardo Villan.[2]

1980-luvun menestysvuodet

Vuonna 1981 Tottenham voitti FA Cupin, kun Manchester City kaatui finaalin uusintaottelussa 3–2. Ottelu muistetaan erityisesti Ricardo Villan yksilösuorituksesta hänen tekemässään voittomaalissa. Seuraavan kauden Cup-voittajien cupissa joukkue ylsi välieriin, jossa se putosi FC Barcelonalle. Sen sijaan se saavutti jälleen FA Cupin voiton kukistamalla uusintaottelussa Queens Park Rangersin 1–0.[2] Edellisvuoden finaalin sankari Ricky Villa kieltäytyi pelaamasta Britannian ja hänen kotimaansa Argentiinan välisen Falklandin sodan vuoksi.[3] Liigassa Tottenham ylsi neljänneksi, mikä toi sille paikan UEFA-cupiin.[2]

Vuonna 1984 Tottenham saavutti historiansa toisen UEFA-cupin voiton, kun joukkue kaatoi loppuottelussa belgialaisen Anderlechtin toisen osaottelun rangaistuspotkukilpailun jälkeen, kun kaksi peliä oli päättynyt 1–1-tasapeliin. Joukkueen sankari oli kaksi pilkkua rangaistuspotkukilpailussa torjunut maalivahti Tony Parks. Valmentaja Keith Burkinshaw oli riitaantunut seuran johtoportaan kanssa ja jätti joukkueen finaalien jälkeen.[2]

Tottenham ylsi kahdeksannen kerran FA Cupin finaaliin vuonna 1987. Tällä kertaa tuloksena oli 2–3-jatkoaikatappio Coventrylle. Samalla kaudella 1986–87 joukkueen hyökkääjä Clive Allen viimeisteli 49 maalia kaikki turnaukset mukaan lukien.[2] Vuonna 1988 Tottenham osti ensimmäisen yli miljoona puntaa maksaneen pelaajansa, kun Paul Stewart siirtyi Spursiin 1,5 miljoonan punnan hintaan. Vielä enemmän seura maksoi Newcastle Unitedin Paul Gascoignesta, jonka hinta oli 2,2 miljoonaa puntaa. Samalla Chris Waddle siirtyi Tottenhamista Marseilleen viidellä miljoonalla punnalla.[2]

Menestyksen taantuminen

Paul Gascoigne ja Gary Lineker muodostivat tehokkaan kaksikon ja vuonna 1991 Tottenham voitti viimeisimmän FA Cupinsa. Se nousi finaalissa Nottingham Forestia vastaan vaikeuksien kautta voittoon, sillä Gascoigne loukkaantui, minkä lisäksi joukkue oli maalin tappiolla ja epäonnistui rangaistuspotkussa. Lopulta Tottenham voitti jatkoajan jälkeen 2–1.[2]

Kun Valioliiga perustettiin silloisen Ykkösdivisioonan tilalle vuonna 1992, oli Tottenham sekasorron vallassa, kun esimerkiksi Paul Gascoigne siirtyi Lazioon 5,5 miljoonan punnan hintaan. Uudeksi manageriksi Terry Venablesin tilalle tuli Tottenhamia jo pelaajaurallaan edustanut Osvaldo Ardiles.[2]

Vuonna 1994 Ardiles hankki joukkueeseen samanvuotisissa MM-kilpailuissa loistaneita pelaajia, jolloin joukkueeseen liittyivät romanialaiset Gheorghe Popescu ja Ilie Dumitrescu. Lisäksi omistaja Alan Sugar suostutteli joukkueeseen saksalaisen Jürgen Klinsmannin. Taloudellisten epäselvyyksien vuoksi Tottenham suljettiin tulevan kauden FA Cupista sekä määrättiin aloittamaan liigakausi miinuspisteistä. Rangaistus muutettiin kuitenkin myöhemmin sakoiksi. Lisäksi Ardilesin korvasi managerina Queen’s Park Rangersista tullut Gerry Francis, joka Ardilesin vastaisesti vannoi puolustavan jalkapallon nimeen. Tuloksena oli FA Cupin välieräpaikka, jossa Everton oli parempi 4–1.[2] Valioliigassa sijoitus oli seitsemäs.[4]

1990-luvun jälkipuoliskolla Tottenham taantui yhä enemmän Valioliigan keskikastin joukkueeksi. Vuonna 1996 se sijoittui kahdeksanneksi,[5] vuonna 1997 kymmenenneksi,[6] vuonna 1998 neljänneksitoista[7] ja vuonna 1999 yhdenneksitoista.[8] 1999 seura voitti kuitenkin Liigacupin kukistamalla finaalissa Leicester Cityn 1–0.[9]

Uusi vuosituhat alkoi Tottenhamilta siitä mihin 1990-luku oli jäänyt joukkueen sijoittuessa vuosi toisensa perään liigan keskikastiin sijoille 9–14.[10][11][12][13][14][15][16] Vuonna 2002 seura hävisi Liigacupin finaalin Blackburn Roversille 1–2.[17]

Takaisin kärjen tuntumaan

 
Pohjois-Lontoon derby Arsenal–Tottenham vuonna 2010.
 
Tottenhamin pelaajat Jan Vertonghen ja Nacer Chadli syyskuussa 2013.

Tottenham nousi takaisin haastamaan kärkeä kaudella 2005–2006, jolloin seuran valmentajana toimi hollantilainen Martin Jol. Joukkue sijoittui Valioliigassa viidenneksi, minkä myötä se selvisi seuraavan kauden UEFA-cupiin. Mestarien liigaan oikeuttanut neljäs tilakin oli lähellä, sillä Arsenal ohitti West Hamille hävinneen Tottenhamin päätöskierroksella. Kymmenen Tottenhamin pelaajaa joutui jättämään viimeisen pelin sivuun ruokamyrkytyksen vuoksi.[18] Seuraavalla kaudella 2006–2007 Tottenham uusi edelliskauden viidennen sijan.[19] UEFA-cupissa joukkue ylsi puolivälieriin, missä se putosi lopulta koko turnauksen voittaneelle Sevillalle yhteismaalein 3–4.[20]

Kausi 2007–2008 kausi alkoi Tottenhamilta heikosti, ja Martin Jol erotettiin lokakuun lopulla. Tilalle tuli vuoteen 2011 ulottuvalla sopimuksella Juande Ramos, joka siirtyi seuraan Sevillasta. Tottenham oli tässä vaiheessa voittanut kymmenestä pelistään vain yhden ollen sarjassa kolmanneksi viimeisenä.[21] Joukkue sijoittui Valioliigassa lopulta sijalle yksitoista.[22] Sen sijaan seura pääsi juhlimaan pitkästä aikaa cup-voittoa, kun se voitti Liigacupin loppuottelussa Chelsean jatkoajan jälkeen 2–1.[23] UEFA-cupissa pelit päättyivät neljännesvälierissä PSV Eindhovenia vastaan, joka oli parempi rangaistuspotkujen jälkeen maalieron ollessa kahden pelin osalta tasan 1–1.[24]

Kausi 2008–2009 alkoi Tottenhamilta huonoiten sen historian aikana. Joukkue oli kerännyt kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta vain kaksi pistettä, mikä oikeutti liigan viimeiselle sijalle. Valmentaja Juande Ramos sai lähteä ja hänen tilalleen tuli Fulhamista Harry Redknapp.[25][26] Kurssi kääntyi ja Tottenham oli lopulta liigan kahdeksas.[27] Liigacupin finaalissa joukkue hävisi rangaistuspotkukilpailun jälkeen Manchester Unitedille varsinaisen peliajan ja jatkoajan päätyttyä 0–0.[28]

Kaudella 2009–2010 Tottenham sijoittui Valioliigassa neljänneksi, mikä toi sille paikan Mestarien liigan karsintoihin.[29] Kaksiosaisessa karsinnassa Tottenham voitti BSC Young Boysin yhteismaalein 6–3, ja joukkue selvisi lohkovaiheeseen.[30] Mestarien liigan kaudella 2010–2011 joukkue arvottiin alkulohkoon A yhdessä hallitsevan mestarin Internazionalen, Werder Bremenin ja FC Twenten kanssa.[31] Tottenham voitti lohkon ja pudotti neljännesvälierissä AC Milanin yhteismaalein 1–0.[32][33] Puolivälierissä Real Madrid voitti Tottenhamin yhteismaalein 5–0 edeten otteluparista jatkoon.[34] Seuraavalla kaudella Tottenhamia ei enää Mestarien liigassa nähty, sillä Valioliigan kaudella 2010–2011 joukkue ylsi viidenneksi, mikä riitti ainoastaan Eurooppa-liigan paikkaan.[35]

Kaudella 2011–2012 Tottenham sijoittui Valioliigassa neljänneksi, mutta jäi silti Mestarien liigan ulkopuolelle. Paikan vei Valioliigassa neljän parhaan ulkopuolelle jäänyt Chelsea, joka pääsi mukaan Mestarien liigan hallitsevana mestarina.[36] Kauden 2011–2012 Eurooppa-liigassa Tottenham jäi alkulohkoon.[37] Valmentaja Harry Redknapp puolestaan vaati seuralta suurta palkankorotusta, mutta puheenjohtaja Daniel Levy ei tähän suostunut. Seurauksena Redknapp jätti Tottenhamin kesäkuussa 2012.[38] Uudeksi valmentajaksi Redknappin tilalle nimitettiin kolmivuotisella sopimuksella André Villas-Boas, joka oli edellisellä kaudella saanut potkut Chelseasta.[39] Tavoitteena oli, että Villas-Boasin opastuksessa Tottenham nousisi kokonaisvaltaisesti uudelle tasolle.[40]

Valioliiga-kausi 2012–2013 sujui tutuissa merkeissä; Mestarien liigan karsintoihin oikeuttanut neljäs tila jäi pisteen päähän.[41] Eurooppa-liigassa tie nousi pystyyn puolivälierissä FC Baselia vastaan. Yhteismaalit olivat kahden osaottelun jälkeen tasan 4–4, mutta Basel voitti rangaistuspotkukilpailun.[42]

Kauteen 2013–2014 Tottenham lähti suurin toivein. Joukkue joutui luopumaan suurimmasta tähdestään Gareth Balesta, mutta hankki tilalle pelaajia yli 100 miljoonan punnan edestä. Tottenhamin peli oli kuitenkin alkukaudesta umpisolmussa, ja seurajohto kyllästyi tilanteeseen, kun joukkue hävisi joulukuussa kotonaan Liverpoolille 0–5.[40] Päävalmentaja André Villas-Boas sai lähteä ja vetovastuun otti Tim Sherwood. Hän toimi tehtävässä aluksi väliaikaisesti, mutta sopimusta jatkettiin kauden 2014–2015 loppuun asti.[43] Sijoitus Valioliigassa oli lopulta kuudes.[44] Eurooppa-liigassa joukkue putosi neljännesvälierissä Benficalle yhteismaalein 5–3.[45]

Kauteen 2014–2015 Tottenham lähti uuden managerin alaisuudessa kun Tim Sherwood sai jättää tehtävänsä ja hänen tilalleen palkattiin Southamptonia luotsannut Mauricio Pochettino viiden vuoden sopimuksella. Kausi alkoi lupaavasti kahdella voitolla West Hamia ja QPR:ää vastaan, mutta tämän jälkeen tulokset muuttuivat hyvinkin ailahteleviksi. 14 kierroksen jälkeen Tottenham oli saanut kasaan 17 pistettä ja majaili sarjataulukossa selvästi puolivälin huonommalla puolella. Tottenham sai kuitenkin käännettyä kurssiaan ja seuraavista 10 ottelusta se voitti seitsemän ja hävisi ainoastaan yhden hilaten itseään lähemmäs kohti kuuden parhaan joukkoa. Lopputuloksissa Tottenham sai nostettua itsensä lopulta viidenneksi, mutta hävisi kuitenkin neljännen sijan selvästi kuudella pisteellä Manchester Unitedille. Englannin Liigacupissa Tottenham selvisi finaaliin asti häviten sen kuitenkin Chelsea:lle luvuin 0–2. Eurooppa-liigassa Tottenham ei saavutanut sen suurempaa menestystä. Karsintalohkossaan se sijoittui toiseksi Beşiktaşin jälkeen ja tippui tämän jälkeen heti 1.karsintakierroksella Fiorentinalle yhteismaalein 1–3. Yksi kauden positiivisimpia asioita oli hyökkääjä Harry Kanen tason nosto ja paikkansa vakiinnuttaminen Tottenhamin aloittavaan kokoonpanoon. Vaikka Kane sai vakiinnutettua paikkansa aloittavassa kokoonpanossa valioliigassa vasta marraskuun puolella, teki hän silti valioliigassa yhteensä 21 maalia ja kaikki kilpailut mukaan lukien komeat 31 maalia. Hänet valittiin kahdesti peräkkäin valioliigan kuukauden pelaajaksi sekä kauden päätyttyä valioliigan vuoden nuoreksi pelaajaksi. Myös Erik Lamelan rabona-maali eurooppa-liigan ottelussa Asteras Tripolis:ta vastaan valittiin ehdolle vuoden hienoimmaksi maaliksi.

Symbolit

 
Tottenhamin perinteinen peliasu Gareth Balen yllä vuonna 2008.

Peliasu

Tottenham Hotspurin perinteinen kotipeliasu koostuu valkoisesta paidasta ja laivastonsinisistä housuista, joita se on käyttänyt vuodesta 1898 lähtien. Sukkien väri on vaihdellut aivan viime vuosinakin valkoisten ja sinisten välillä. Lisäksi eurocup-peleissä Tottenhamilla on 1960-luvulta lähtien ollut tapana käyttää kokovalkoista asua. Se on ollut yksittäisinä kausina käytössä myös liigassa.[46]

Alkuvuosina Tottenhamin peliasu koki jatkuvasti muutoksia. Seuran ensimmäinen peliasu, jota käytettiin vuosina 1883–1885, oli väritykseltään kokonaan laivastonsininen. Vuonna 1885 peliasuksi vaihtui vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmä. Se oli käytössä vuoteen 1889, jolloin käyttöön otettiin laivastonsininen paita ja valkoiset housut. Vuosina 1890–1895 oli puolestaan käytössä punainen paita ja laivastonsiniset housut. Sen jälkeen pelipaita vaihtui ruskeakultaraidalliseksi, mutta housut pysyivät samanvärisinä. Tätä asua käytettiin vuoteen 1898, jolloin nykyinen väritys otettiin käyttöön.[46]

Seuran vieraspeliasut ovat kautta historian vaihdelleet useasti. Niistä yleisin on kuitenkin ollut laivastonsinisen paidan ja valkoisten housujen yhdistelmä, jota käytettiin esimerkiksi lähes koko 1950- ja 60-luvut. Myös keltaista paitaa on käytetty useita vuosia. Kaudella 2013–2014 Tottenhamin kakkospeliasu on väritykseltään kokonaan vaaleansininen ja kolmospeliasu kokonaan laivastonsininen.[47]

1. lokakuuta 2007 Tottenham pelasi 125-vuotisjuhliensa kunniaksi yhden pelin alun perin 1800-luvulla käytetyllä vaaleansinisen ja valkoisen yhdistelmällä.[46]

Valmistaja

Sponsori

  • 1882–1983: Ei sponsoria
  • 1983–1995: Holsten
  • 1995–1999: Hewlett-Packard
  • 1999–2002: Holsten
  • 2002–2006: Thomson Holidays
  • 2006–2010: Mansion.com
  • 2010–2013: Aurasma
  • 2013–2014: Hewlett-Packard
  • 2014–: AIA

[46]

Tunnus

Seuran tunnus on kukko. Se on viittaus Harry Hotspuriin, joka oli kukkotappelujen kannattajan maineessa. Vuonna 1915 joukkueen entinen pelaaja William James Scott teetti kuparisen patsaan, jossa kukko seisoo jalkapallon päällä. Patsas asetettiin Tottenhamin stadionin, White Hart Lanen, länsikatsomon katoksen päälle, missä se on nykyisinkin.[46]

Kukkoa käytettiin ensimmäisen kerran Tottenhamin peliasussa vuoden 1921 FA Cupin finaalissa. Logo on sittemmin kokenut muutoksia – edellisen kerran vuonna 2006, jolloin seuran imagoa pyrittiin modernisoimaan. Nykyinen tunnus muistuttaa vuosina 1966–1982 käytössä ollutta logoa, mutta sen ääriviivat ovat selkeämmät.[46]

Tottenham Hotspurin tunnukset[46]
               
1921–1951 1951–1966 1966–1982 1982–1983 1983–1995 /
1999–2006		 1995–1997 1997–1999 2006–

Stadion

 
White Hart Lane on ollut Tottenhamin kotistadion vuodesta 1899 lähtien.
Pääartikkeli: White Hart Lane

Historiansa ensimmäiset ottelunsa Tottenham pelasi julkisella kentällä Tottenham Marshesissa. Suuret yleisömäärät ja katsojien öykkärimäinen käytös julkisella paikalla aiheuttivat sen, että vuonna 1888 seura muutti yksityiselle kentälle Northumberland Parkiin.[46][48][49]

Niin seura kuin yleisömäärät jatkoivat kasvamistaan, joten vuonna 1899 joukkue siirtyi Tottenhamin High Roadilla sijaitsevalle uudelle stadionille, joka tultiin tuntemaan nimellä White Hart Lane.[50] Ensimmäinen siellä pelattu ottelu oli maanantaina 4. syyskuuta pelattu ystävyysottelu Notts Countya vastaan 5 000 katsojan läsnä ollessa. Tottenham voitti pelin 1–0. Seuraavana lauantaina paikalle saapui 11 000 silmäparia seuraamaan Tottenhamin 1–0-voittoa Queens Park Rangersista Southern Leaguen ottelussa.[51]

Ensimmäisen viiden vuoden aikana stadionin kapasiteetiksi oli muodostunut 32 000 paikkaa.[51] Stadionin nykyinen kapasiteetti on 36 000 paikkaa, mikä on osoittautunut liian pieneksi.[52] Nykyisen White Hart Lanen paikalle rakennetaan uusi stadion, jonka on arvioitu valmistuvan ennen kauden 2018–2019 alkua.[53]

Kauden 2016–2017 Mestarien liigan kotiottelut Tottenham pelaa Wembleyllä.[53]

Edustusjoukkue

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M Ranska  Hugo Lloris   37 Ranska  Olympique Lyon 2022
13 1M Alankomaat  Michel Vorm 41 Wales  Swansea City 2018
22 1M Argentiina  Paulo Gazzaniga 32 Englanti  Southampton 2022
Puolustajat
2 2P Englanti  Kieran Trippier 34 Englanti  Burnley 2022
3 2P Englanti  Danny Rose Loukkaantunut  34 Englanti  Leeds United 2021
4 2P Belgia  Toby Alderweireld 35 Espanja  Atlético Madrid 2020
5 2P Belgia  Jan Vertonghen 37 Alankomaat  Ajax 2019
6 2P Kolumbia  Davinson Sánchez 28 Alankomaat  Ajax 2023
21 2P Argentiina  Juan Foyth 26 Argentiina  Estudiantes 2022
24 2P Norsunluurannikko  Serge Aurier 31 Ranska  PSG 2022
33 2P Wales  Ben Davies 31 Wales  Swansea City 2021
37 2P Englanti  Kyle Walker-Peters 27 junioriakatemia 2020
Keskikenttäpelaajat
12 3KK Kenia  Victor Wanyama 33 Englanti  Southampton 2021
15 3KK Englanti  Eric Dier 30 Portugali  Sporting 2021
17 3KK Ranska  Moussa Sissoko 35 Englanti  Newcastle 2021
19 3KK Belgia  Mousa Dembélé 37 Englanti  Fulham 2019
20 3KK Englanti  Dele Alli 28 Englanti  MK Dons 2022
23 3KK Tanska  Christian Eriksen 32 Alankomaat  Ajax 2020
29 3KK Englanti  Harry Winks 28 junioriakatemia 2022
Hyökkääjät
7 4H Etelä-Korea  Heung-Min Son 32 Saksa  Leverkusen 2020
10 4H Englanti  Harry Kane 31 junioriakatemia 2022
11 4H Argentiina  Érik Lamela Loukkaantunut  32 Italia  Roma 2020
14 4H Ranska  Georges-Kévin N’Koudou Loukkaantunut  29 Ranska  Marseille 2021
18 4H Espanja  Fernando Llorente Loukkaantunut  39 Wales  Swansea City 2019
Päävalmentaja

Argentiina  Mauricio Pochettino

Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni

Päivitetty 9. syyskuuta 2017

Lähde: Transfermarkt

Muualle lainatut pelaajat

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
38 Yhdysvallat  Cameron Carter-Vickers P Englanti  Sheffield United 31. toukokuuta 2018
25 Englanti  Josh Onomah KK Englanti  Aston Villa 31. toukokuuta 2018
9 Alankomaat  Vincent Janssen H Turkki  Fenrbahçe 30. kesäkuuta 2018

Siirtohistoria

Päivitetty 4. syyskuuta 2017.[54]

2010-luku

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2017–2018 89,1M € 99,6M € +10,5M € Kolumbia  Davinson Sánchez 40,0M € Englanti  Kyle Walker 51,0M €
2016–2017 83,6M € 52,3M € -31,3M € Ranska  Moussa Sissoko 35,0M € Englanti  Ryan Mason 15,4M €
2015–2016 71,0M € 87,6M € +16,6M € Etelä-Korea  Son Heung-min 30,0M € Espanja  Roberto Soldado 16,0M €
2014–2015 48,5M € 44,2M € -4,3M € Wales  Ben Davies 12,7M € Islanti  Gylfi Sigurðsson 10,1M €
2013–2014 121,9M € 135,9M € +14,0M € Argentiina  Erik Lamela 30,0M € Wales  Gareth Bale 101,0M €
2012–2013 73,3M € 67,8M € -5,5M € Belgia  Mousa Dembélé 19,0M € Kroatia  Luka Modrić 30,0M €
2011–2012 9,6M € 43,3M € +33,7M € Englanti  Scott Parker 6,2M € Englanti  Peter Crouch 11,3M €
2010–2011 26,6M € 2,9M € -23,7M € Alankomaat  Rafael van der Vaart 10,5M € Marokko  Adel Taarabt 1,2M €
Yht. 523,6M € 533,6M € +10,0M €

2000-luku

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 40,3M € 31,7M € -8,6M € Englanti  Peter Crouch 10,5M € Englanti  Darren Bent 11,8M €
2008–2009 142,5M € 88,1M € -54,5M € Englanti  David Bentley 22,0M € Bulgaria  Dimitǎr Berbatov 38,0M €
2007–2008 94,2M € 22,6M € -71,6M € Englanti  Darren Bent 24,8M € Englanti  Jermain Defoe 9,3M €
2006–2007 61,0M € 38,7M € -22,3M € Bulgaria  Dimitǎr Berbatov 15,7M € Englanti  Michael Carrick 27,2M €
2005–2006 36,5M € 22,7M € -13,8M € Englanti  Jermaine Jenas 15,0M € Mali  Frédéric Kanouté 6,5M €
2004–2005 47,1M € 10,5M € -36,6M € Irlanti  Andy Reid 8,0M € Portugali  Hélder Postiga 7,5M €
2003–2004 29,8M € 1,8M € -28,0M € Englanti  Jermain Defoe 10,5M € Belgia  Jonathan Blondel 1,2M €
2002–2003 10,5M € 1,4M € -9,1M € Irlanti  Robbie Keane 10,5M € Englanti  Stephen Clemence 1,4M €
2001–2002 28,5M € 9,8M € -18,7M € Englanti  Dean Richards 12,2M € Englanti  Luke Young 6,0M €
2000–2001 25,7M € 2,5M € -23,2M € Ukraina  Serhi Rebrov 18,0M € Norja  Espen Baardsen 2,0M €
Yht. 516,1M € 229,8M € -286,3M €

1990-luku

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 17,0M € 1,8M € -15,2M € Englanti  Chris Perry 6,0M € Englanti  Rory Allen 1,5M €
1998–1999 9,8M € 1,8M € -8,0M € Englanti  Tim Sherwood 6,0M € Skotlanti  Garry Brady 1,0M €
1997–1998 17,7M € 5,8M € -11,9M € Englanti  Les Ferdinand 9,5M € Englanti  Teddy Sheringham 5,3M €
1996–1997 5,3M € 1,1M € -4,2M € Norja  Steffen Iversen 3,3M € Englanti  Steve Slade 0,4M €
1995–1996 13,4M € 13,9M € +0,5M € Englanti  Chris Armstrong 6,8M € Englanti  Nick Barmby 7,5M €
1994–1995 9,7M € 0,1M € -9,6M € Romania  Ilie Dumitrescu 3,7M € Islanti  Gudni Bergsson 0,1M €
1993–1994 4,1M € 2,5M € -1,6M € Englanti  Jason Dozzell 2,4M € Skotlanti  Gordon Durie 1,8M €
1992–1993 6,7M € 10,6M € +3,9M € Englanti  Teddy Sheringham 3,2M € Englanti  Paul Gascoigne 7,4M €
1991–1992 4,2M € 1,5M € -2,7M € Skotlanti  Gordon Durie 3,3M € Englanti  Mitchell Thomas 0,6M €
1990–1991 0,1M € 1,2M € +1,1M € Skotlanti  John Hendry 0,1M € Englanti  Guy Butters 0,6M €
Yht. 80,0M € 40,3M € -39,7M €

Pelaajien siirtoennätykset

Tilanne 4. syyskuuta 2017.[55][56]

Kalleimmat ostot

Siirtosumma
40.0M €
35.0M €
30.0M €
30.0M €
30.0M €
25.0M €
24.8M €
22.1M €
22.0M €
21.0M €
Pelaaja
Kolumbia  Davinson Sánchez
Ranska  Moussa Sissoko
Espanja  Roberto Soldado
Argentiina  Erik Lamela
Etelä-Korea  Son Heung-min
Norsunluurannikko  Serge Aurier
Englanti  Darren Bent
Alankomaat  Vincent Janssen
Englanti  David Bentley
Kroatia  Luka Modrić
Vanha seura
Alankomaat  Ajax
Englanti  Newcastle
Espanja  Valencia
Italia  AS Roma
Saksa  Bayer Leverkusen
Ranska  Paris SG
Englanti  Charlton
Alankomaat  AZ Alkmaar
Englanti  Blackburn
Kroatia  Dinamo Zagreb
Vuosi
2017
2016
2013
2013
2015
2017
2007
2016
2008
2008

Kalleimmat myynnit

Siirtosumma
101.0M €
51.0M €
38.0M €
30.0M €
27.2M €
24.0M €
19.4M €
19.0M €
16.0M €
15.7M €
Pelaaja
Wales  Gareth Bale
Englanti  Kyle Walker
Bulgaria  Dimităr Berbatov
Kroatia  Luka Modrić
Englanti  Michael Carrick
Irlanti  Robbie Keane
Itävalta  Kevin Wimmer
Algeria  Nabil Bentaleb
Espanja  Roberto Soldado
Englanti  Andros Townsend
Uusi seura
Espanja  Real Madrid
Englanti  Manchester City
Englanti  Manchester United
Espanja  Real Madrid
Englanti  Manchester United
Englanti  Liverpool
Englanti  Stoke City
Saksa  Schalke 04
Espanja  Villarreal
Englanti  Newcastle
Vuosi
2013
2017
2008
2012
2006
2008
2017
2017
2015
2016

Valmentajat

[57]

Saavutukset

  • 1. divisioonan mestaruus: 1950–1951, 1960–1961 (2)
  • 2. divisioonan mestaruus: 1919–1920, 1949–1950 (2)
  • FA Cupin voitto: 1900–1901, 1920–1921, 1960–1961, 1961–1962, 1966–1967, 1980–1981, 1981–1982, 1990–1991 (8)
  • FA Charity Shieldin voitto: 1920–1921, 1951–1952, 1961–1962, 1962–1963, 1967–1968, 1981–1982, 1991–1992 (7)
  • Liigacupin voitto: 1970–1971, 1972–1973, 1998–1999 ja 2007–2008 (4)
  • Cup-voittajien cup -voitto: 1962–1963 (1)
  • UEFA Cup -voitto: 1971–1972, 1983–1984 (2)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Tottenham Hotspur Premier Skills English Premierskillsenglish.britishcouncil.org/. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u History of THFC mehstg.com. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Ricky Villa: 'I recognise I am a little part of English football history 2.6.2006. Independent.co.uk. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Tottenham Hotspur 1994-1995 Results Statto.com. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Tottenham Hotspur 1995-1996 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Tottenham Hotspur 1996-1997 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Tottenham Hotspur 1997-1998 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Tottenham Hotspur 1998-1999 Results Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  9. ↑ English League Cup 1998-1999 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Tottenham Hotspur 1999-2000 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Tottenham Hotspur 2000-2001 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  12. ↑ English League Cup 2001-2002 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Tottenham Hotspur 2002-2003 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Tottenham Hotspur 2000-2001 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Tottenham Hotspur 2003-2004 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Tottenham Hotspur 2004-2005 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  17. ↑ English League Cup 2001-2002 Final Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Myrkytettiinkö Tottenhamin pelaajat? 9.4.2006. Iltasanomat.fi. Viitattu 3.2.2014.
  19. ↑ Tottenham Hotspur 2006-2007 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  20. ↑ UEFA Cup 2006-2007 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Juande Ramosista Tottenhamin päävalmentaja Iltasanomat.fi. Viitattu 3.2.2014.
  22. ↑ English Premier League 2007-2008 Table Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  23. ↑ English League Cup 2007-2008 Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  24. ↑ UEFA Cup 2007-2008 Fourth Round Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  25. ↑ Ramos sai potkut, Redknapp Tottenhamin valmentajaksi 26.10.2008. YLE Urheilu. Viitattu 3.2.2014.
  26. ↑ Tottenham passitti Ramosin matkoihinsa 26.10.2008. MTV.fi. Viitattu 3.2.2014.
  27. ↑ Tottenham Hotspur 2008-2009 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  28. ↑ English League Cup 2008-2009 Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  29. ↑ Pohjalla rämpinyt Tottenham palaa jälleen Euro-kentille 6.5.2010. YLE Urheilu. Viitattu 3.2.2014. (suomeksi)
  30. ↑ Tottenham ensi kertaa Mestarien liigan lohkovaiheeseen 26.8.2010. hs.fi. Viitattu 26.8.2010. (suomeksi)
  31. ↑ Realille kutkuttava UCL-lohko - Pasasen Bremen haastaa Interin 26.8.2010. hs.fi. Viitattu 15.9.2010.
  32. ↑ UEFA Champions League 2010-2011 First Round Group A Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  33. ↑ UEFA Champions League 2010-2011 Second Round Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  34. ↑ UEFA Champions League 2010-2011 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  35. ↑ Tottenham Hotspur 2010-2011 Home Statto.com. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  36. ↑ Chelsea valloitti Mestarien liigan 20.5.2012. YLE Urheilu. Viitattu 4.2.2014.
  37. ↑ UEFA Europa League 2011-2012 Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  38. ↑ Harry Redknapp ulos Tottenhamista 14.6.2012. Valioliiga.com. Viitattu 4.2.2014.
  39. ↑ Villas-Boas kolen vuoden pestillä Tottenhamiin 4.7.2012. HS.fi. Viitattu 4.2.2014.
  40. ↑ a b Valioliiga: Murskatappiot olivat liikaa – Andre Villas-Boas pihalle Tottenhamista 16.12.2013. Iltasanomat.fi. Viitattu 4.2.2014.
  41. ↑ Tottenham Hotspur 2012-2013 Home Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  42. ↑ UEFA Europa League 2012-2013 Quarter-Final Statto.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  43. ↑ Tottenham nimesi uuden managerinsa 23.12.2013. YLE Urheilu. Viitattu 4.2.2014.
  44. ↑ Tottenham Hotspur 2013-2014 Statto.com. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  45. ↑ UEFA Europa Legue 2013-2014 Uefa.com. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  46. ↑ a b c d e f g h Tottenham Hotspur - Historical Football Kits Historicalkits.co.uk. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  47. ↑ Tottenham Hotspur Away Kits - Historical Football Kits Historicalkits.co.uk. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  48. ↑ Cloake: s. 10
  49. ↑ Cloake: s. 30
  50. ↑ Cloake: s. 12–13
  51. ↑ a b History of White Hart Lane Tottenhamhotspur.com. Viitattu 5.2.2014. (englanniksi)
  52. ↑ Tottenham vaihtamassa uudelle stadionille vuonna 2017 2.4.2014. Valioliiga.com. Viitattu 13.8.2016.
  53. ↑ a b Tottenham pelaa ensi kauden Mestarien liigaa Wembleyllä 28.5.2016. YLE Urheilu. Viitattu 13.8.2016.
  54. ↑ Tottenham siirtohistoria Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 4.9.2017. (englanniksi)
  55. ↑ Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 4.9.2017. (englanniksi)
  56. ↑ Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 4.9.2017. (englanniksi)
  57. ↑ My Football Facts & Stats – Tottenham Hotspur – Manager's Records 1898-2014 Myfootballfacts.com. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tottenham Hotspur FC.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tottenham_Hotspur_FC&oldid=16847556”