blåsa

Ruotsi

Substantiivi

blåsa yl. (1) (yks. määr. blåsan [luo], mon. epämäär. blåsor [luo], mon. määr. blåsorna [luo])

1. kupla, rakko

Verbi

blåsa (2)

1. puhaltaa
2. tuulla

Taivutus

Taivutus – blåsa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	blåser	–
imperfekti	blåste	–
supiini	blåst	–
imperatiivi	blås	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: blåsa
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: blåsande
• passiivin part. prees: –
• part. perf.:

Aiheesta muualla

• blåsa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)