[go: nahoru, domu]

Substantiivi

muokkaa

deuterium (5)

  1. (kemia) vety, jonka ytimen muodostaa deutroni eli protoni ja neutroni, 2H, raskas vety

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdeu̯t̪eˌrium/ tai /ˈdeu̯t̪eriu̯m/
  • tavutus: deu‧te‧ri‧um / deu‧te‧rium

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi deuterium deuteriumit
genetiivi deuteriumin deuteriumien
(deuteriumein)
partitiivi deuteriumia deuteriumeja
akkusatiivi deuterium;
deuteriumin
deuteriumit
sisäpaikallissijat
inessiivi deuteriumissa deuteriumeissa
elatiivi deuteriumista deuteriumeista
illatiivi deuteriumiin deuteriumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi deuteriumilla deuteriumeilla
ablatiivi deuteriumilta deuteriumeilta
allatiivi deuteriumille deuteriumeille
muut sijamuodot
essiivi deuteriumina deuteriumeina
translatiivi deuteriumiksi deuteriumeiksi
abessiivi deuteriumitta deuteriumeitta
instruktiivi deuteriumein
komitatiivi deuteriumeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo deuteriumi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

deuterium n. (yks. määr. deuteriumet [luo], ei monikkoa)

  1. deuterium