[go: nahoru, domu]

 
Falafeleja

Substantiivi

muokkaa

falafel (5)

  1. Lähi-idän keittiöstä lähtöisin oleva, uppopaistamalla valmistettava kasvispyörykkä, jonka keskeinen ainesosa ovat jauhetut kikherneet tai härkäpavut

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈfɑlɑfel/
  • tavutus: fa‧la‧fel

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi falafel falafelit
genetiivi falafelin falafelien
(falafelein)
partitiivi falafelia falafeleja
akkusatiivi falafel;
falafelin
falafelit
sisäpaikallissijat
inessiivi falafelissa falafeleissa
elatiivi falafelista falafeleista
illatiivi falafeliin falafeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi falafelilla falafeleilla
ablatiivi falafelilta falafeleilta
allatiivi falafelille falafeleille
muut sijamuodot
essiivi falafelina falafeleina
translatiivi falafeliksi falafeleiksi
abessiivi falafelitta falafeleitta
instruktiivi falafelein
komitatiivi falafeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo falafeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • falafel Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

falafel (ei monikkoa)

  1. falafel (ruokalaji)

Substantiivi

muokkaa

falafel (monikko falafels)

  1. falafel (yksittäinen pyörykkä)

Ranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

falafel m. (monikko falafels[luo])

  1. falafel

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

falafel yl. (2) (yks. määr. falafeln[luo], mon. epämäär. falaflar[luo], mon. määr. falaflarna[luo])

  1. falafel