kutina
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakutina (12)
- aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta
- (arkikieltä) aavistus jostain
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkut̪inɑ/
- tavutus: ku‧ti‧na
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kutina | kutinat |
genetiivi | kutinan | kutinoiden kutinoitten (kutinain) |
partitiivi | kutinaa | kutinoita |
akkusatiivi | kutina; kutinan |
kutinat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kutinassa | kutinoissa |
elatiivi | kutinasta | kutinoista |
illatiivi | kutinaan | kutinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kutinalla | kutinoilla |
ablatiivi | kutinalta | kutinoilta |
allatiivi | kutinalle | kutinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kutinana | kutinoina |
translatiivi | kutinaksi | kutinoiksi |
abessiivi | kutinatta | kutinoitta |
instruktiivi | – | kutinoin |
komitatiivi | – | kutinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kutina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- olla sellainen kutina (että ...)
- olla aavistus jostakin
- Minulla on sellainen kutina, että ensi vuosi tulee olemaan hyvän kasvun aikaa.
- olla aavistus jostakin
Aiheesta muualla
muokkaa- kutina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaakutina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kuti
Sloveeni
muokkaaSubstantiivi
muokkaakutina f.