[go: nahoru, domu]

murtua (52-K) (taivutus[luo])

  1. mennä rikki, särkyä - usein tietystä kohdasta
  2. mennä rikki henkisesti, esim. paineen alla, murtua henkisesti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmurt̪uɑˣ/
  • tavutus: mur‧tu‧a

Etymologia

muokkaa

passiivijohdos verbistä murtaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

murtumakohta, murtumapinta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • murtua Kielitoimiston sanakirjassa