[go: nahoru, domu]

 
Verotus

Substantiivi

muokkaa

verotus (39)

  1. verojen keruu, verojen periminen; valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön näkökulmasta tulojen kerääminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋerot̪us/
  • tavutus: ve‧ro‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verotus verotukset
genetiivi verotuksen verotusten
verotuksien
partitiivi verotusta verotuksia
akkusatiivi verotus;
verotuksen
verotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi verotuksessa verotuksissa
elatiivi verotuksesta verotuksista
illatiivi verotukseen verotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verotuksella verotuksilla
ablatiivi verotukselta verotuksilta
allatiivi verotukselle verotuksille
muut sijamuodot
essiivi verotuksena verotuksina
translatiivi verotukseksi verotuksiksi
abessiivi verotuksetta verotuksitta
instruktiivi verotuksin
komitatiivi verotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo verotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
verotus-

Etymologia

muokkaa

johdettu suomen kielen verbistä verottaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

arvioverotus, erillisverotus, harkintaverotus, jälkiverotus, kunnallisverotus, verotusarvo, verotuskohde, verotusoikeus, verotusperuste, verotustodistus, verotusvuosi, yhteisverotus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • verotus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 366, 886 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa