verotus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaverotus (39)
- verojen keruu, verojen periminen; valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön näkökulmasta tulojen kerääminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋerot̪us/
- tavutus: ve‧ro‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | verotus | verotukset |
genetiivi | verotuksen | verotusten verotuksien |
partitiivi | verotusta | verotuksia |
akkusatiivi | verotus; verotuksen |
verotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | verotuksessa | verotuksissa |
elatiivi | verotuksesta | verotuksista |
illatiivi | verotukseen | verotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | verotuksella | verotuksilla |
ablatiivi | verotukselta | verotuksilta |
allatiivi | verotukselle | verotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | verotuksena | verotuksina |
translatiivi | verotukseksi | verotuksiksi |
abessiivi | verotuksetta | verotuksitta |
instruktiivi | – | verotuksin |
komitatiivi | – | verotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | verotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
verotus- |
Etymologia
muokkaajohdettu suomen kielen verbistä verottaa
Käännökset
muokkaa1. verojen keruu, verojen periminen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: verotuksellinen
Yhdyssanat
muokkaaarvioverotus, erillisverotus, harkintaverotus, jälkiverotus, kunnallisverotus, verotusarvo, verotuskohde, verotusoikeus, verotusperuste, verotustodistus, verotusvuosi, yhteisverotus