ilme

See also: Ilme

Finnish

Etymology

ilm- +‎ -e. Originally coined by Wolmar Schildt in 1837 with the meaning "expression" (as in expression of an idea); the modern sense is first found in Johan Hahnsson et al.: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1899).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmeˣ/, [ˈilme̞(ʔ)]
• Rhymes: -ilme
• Syllabification^(key): il‧me

Noun

ilme

1. facial expression, look, mien, appearance, countenance (features and expression of the face)
2. air (feeling or sense)

   Haluan antaa sille taiteellisen ilmeen.

   I want to give it an air of artistry.

Declension

Inflection of ilme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		ilme	ilmeet
genitive		ilmeen	ilmeiden ilmeitten
partitive		ilmettä	ilmeitä
illative		ilmeeseen	ilmeisiin ilmeihin
		singular	plural
nominative		ilme	ilmeet
accusative	nom.	ilme	ilmeet
	gen.	ilmeen
genitive		ilmeen	ilmeiden ilmeitten
partitive		ilmettä	ilmeitä
inessive		ilmeessä	ilmeissä
elative		ilmeestä	ilmeistä
illative		ilmeeseen	ilmeisiin ilmeihin
adessive		ilmeellä	ilmeillä
ablative		ilmeeltä	ilmeiltä
allative		ilmeelle	ilmeille
essive		ilmeenä	ilmeinä
translative		ilmeeksi	ilmeiksi
abessive		ilmeettä	ilmeittä
instructive		—	ilmein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ilme (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ilmeeni ilmeeni accusative nom. ilmeeni ilmeeni gen. ilmeeni genitive ilmeeni ilmeideni ilmeitteni partitive ilmettäni ilmeitäni inessive ilmeessäni ilmeissäni elative ilmeestäni ilmeistäni illative ilmeeseeni ilmeisiini ilmeihini adessive ilmeelläni ilmeilläni ablative ilmeeltäni ilmeiltäni allative ilmeelleni ilmeilleni essive ilmeenäni ilmeinäni translative ilmeekseni ilmeikseni abessive ilmeettäni ilmeittäni instructive — — comitative — ilmeineni second-person singular possessor singular plural nominative ilmeesi ilmeesi accusative nom. ilmeesi ilmeesi gen. ilmeesi genitive ilmeesi ilmeidesi ilmeittesi partitive ilmettäsi ilmeitäsi inessive ilmeessäsi ilmeissäsi elative ilmeestäsi ilmeistäsi illative ilmeeseesi ilmeisiisi ilmeihisi adessive ilmeelläsi ilmeilläsi ablative ilmeeltäsi ilmeiltäsi allative ilmeellesi ilmeillesi essive ilmeenäsi ilmeinäsi translative ilmeeksesi ilmeiksesi abessive ilmeettäsi ilmeittäsi instructive — — comitative — ilmeinesi first-person plural possessor singular plural nominative ilmeemme ilmeemme accusative nom. ilmeemme ilmeemme gen. ilmeemme genitive ilmeemme ilmeidemme ilmeittemme partitive ilmettämme ilmeitämme inessive ilmeessämme ilmeissämme elative ilmeestämme ilmeistämme illative ilmeeseemme ilmeisiimme ilmeihimme adessive ilmeellämme ilmeillämme ablative ilmeeltämme ilmeiltämme allative ilmeellemme ilmeillemme essive ilmeenämme ilmeinämme translative ilmeeksemme ilmeiksemme abessive ilmeettämme ilmeittämme instructive — — comitative — ilmeinemme second-person plural possessor singular plural nominative ilmeenne ilmeenne accusative nom. ilmeenne ilmeenne gen. ilmeenne genitive ilmeenne ilmeidenne ilmeittenne partitive ilmettänne ilmeitänne inessive ilmeessänne ilmeissänne elative ilmeestänne ilmeistänne illative ilmeeseenne ilmeisiinne ilmeihinne adessive ilmeellänne ilmeillänne ablative ilmeeltänne ilmeiltänne allative ilmeellenne ilmeillenne essive ilmeenänne ilmeinänne translative ilmeeksenne ilmeiksenne abessive ilmeettänne ilmeittänne instructive — — comitative — ilmeinenne third-person possessor singular plural nominative ilmeensä ilmeensä accusative nom. ilmeensä ilmeensä gen. ilmeensä genitive ilmeensä ilmeidensä ilmeittensä partitive ilmettään ilmettänsä ilmeitään ilmeitänsä inessive ilmeessään ilmeessänsä ilmeissään ilmeissänsä elative ilmeestään ilmeestänsä ilmeistään ilmeistänsä illative ilmeeseensä ilmeisiinsä ilmeihinsä adessive ilmeellään ilmeellänsä ilmeillään ilmeillänsä ablative ilmeeltään ilmeeltänsä ilmeiltään ilmeiltänsä allative ilmeelleen ilmeellensä ilmeilleen ilmeillensä essive ilmeenään ilmeenänsä ilmeinään ilmeinänsä translative ilmeekseen ilmeeksensä ilmeikseen ilmeiksensä abessive ilmeettään ilmeettänsä ilmeittään ilmeittänsä instructive — — comitative — ilmeineen ilmeinensä

Derived terms

• herkkäilmeinen
• ilmeetön
• ilmehtiä
• ilmeillä
• ilmeinen
• ilmeittää
• ilmelihas
• ilmentää
• ilmestyä
• kasvonilme
• kireäilmeinen
• mikroilme
• moni-ilmeinen
• omailmeinen
• rikasilmeinen
• synkkäilmeinen
• tiukkailmeinen
• vakavailmeinen
• vähäilmeinen
• yksi-ilmeinen
• yleisilme

 

Further reading

• “ilme”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• Lemi, lime, miel.

Turkish

Noun

ilme

1. dative singular of ilim