kuulla

Finnish

Etymology 1

From , from Proto-Uralic *kule-; cognate to Ter Sami kulːɨd, Mansi, Hungarian hall, Votic kuulla.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlːɑˣ/, [ˈkuːlːɑ̝(ʔ)]
• (deprecated use of |lang= parameter) Rhymes: -uːlːɑ
• (deprecated use of |lang= parameter) Hyphenation: kuul‧la

Verb

kuulla

1. (transitive) to hear
2. (intransitive, + elative) to hear of (to become aware of something through second-hand knowledge)

   Pahoittelen, kaveri, en ole koskaan kuullut sinusta.

   Sorry buddy, I've never heard of you.

3. (transitive, in imperative, + partitive) to listen to

   Tämä ei ole kuulkaa leikin asia!

   Listen, this is no joking matter!

Usage notes

kuulla takes the elative (or, with some words, ablative) case for location, i.e. answers the question "where ... from?" instead of "where?".

• • The elative (or, in some cases, ablative) case is used with etsiä, löytyä, löytää, lukea and kuulla. (i.e. "where ... from?" instead of "where?").
  • The illative (or, in some cases, allative) case is used with saapua, eksyä, eksyttää, jäädä, jättää, hukkua, hukata, kadota, kadottaa, hävitä, hävittää and rakentaa. (i.e. "where ... to?" instead of "where?")

Conjugation

Inflection of kuulla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulen	en kuule	1st sing.	olen kuullut	en ole kuullut
2nd sing.		kuulet	et kuule	2nd sing.	olet kuullut	et ole kuullut
3rd sing.		kuulee	ei kuule	3rd sing.	on kuullut	ei ole kuullut
1st plur.		kuulemme	emme kuule	1st plur.	olemme kuulleet	emme ole kuulleet
2nd plur.		kuulette	ette kuule	2nd plur.	olette kuulleet	ette ole kuulleet
3rd plur.		kuulevat	eivät kuule	3rd plur.	ovat kuulleet	eivät ole kuulleet
passive		kuullaan	ei kuulla	passive	on kuultu	ei ole kuultu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulin	en kuullut	1st sing.	olin kuullut	en ollut kuullut
2nd sing.		kuulit	et kuullut	2nd sing.	olit kuullut	et ollut kuullut
3rd sing.		kuuli	ei kuullut	3rd sing.	oli kuullut	ei ollut kuullut
1st plur.		kuulimme	emme kuulleet	1st plur.	olimme kuulleet	emme olleet kuulleet
2nd plur.		kuulitte	ette kuulleet	2nd plur.	olitte kuulleet	ette olleet kuulleet
3rd plur.		kuulivat	eivät kuulleet	3rd plur.	olivat kuulleet	eivät olleet kuulleet
passive		kuultiin	ei kuultu	passive	oli kuultu	ei ollut kuultu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulisin	en kuulisi	1st sing.	olisin kuullut	en olisi kuullut
2nd sing.		kuulisit	et kuulisi	2nd sing.	olisit kuullut	et olisi kuullut
3rd sing.		kuulisi	ei kuulisi	3rd sing.	olisi kuullut	ei olisi kuullut
1st plur.		kuulisimme	emme kuulisi	1st plur.	olisimme kuulleet	emme olisi kuulleet
2nd plur.		kuulisitte	ette kuulisi	2nd plur.	olisitte kuulleet	ette olisi kuulleet
3rd plur.		kuulisivat	eivät kuulisi	3rd plur.	olisivat kuulleet	eivät olisi kuulleet
passive		kuultaisiin	ei kuultaisi	passive	olisi kuultu	ei olisi kuultu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kuule	älä kuule	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kuulkoon	älköön kuulko	3rd sing.	olkoon kuullut	älköön olko kuullut
1st plur.		kuulkaamme	älkäämme kuulko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kuulkaa	älkää kuulko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kuulkoot	älkööt kuulko	3rd plur.	olkoot kuulleet	älkööt olko kuulleet
passive		kuultakoon	älköön kuultako	passive	olkoon kuultu	älköön olko kuultu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuullen	en kuulle	1st sing.	lienen kuullut	en liene kuullut
2nd sing.		kuullet	et kuulle	2nd sing.	lienet kuullut	et liene kuullut
3rd sing.		kuullee	ei kuulle	3rd sing.	lienee kuullut	ei liene kuullut
1st plur.		kuullemme	emme kuulle	1st plur.	lienemme kuulleet	emme liene kuulleet
2nd plur.		kuullette	ette kuulle	2nd plur.	lienette kuulleet	ette liene kuulleet
3rd plur.		kuullevat	eivät kuulle	3rd plur.	lienevät kuulleet	eivät liene kuulleet
passive		kuultaneen	ei kuultane	passive	lienee kuultu	ei liene kuultu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kuulla		present	kuuleva	kuultava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuullakseni kuullaksemme 2nd kuullaksesi kuullaksenne 3rd kuullakseen kuullaksensa		past	kuullut	kuultu
2nd	inessive2	kuullessa	kuultaessa	agent4	kuulema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuullessani kuullessamme 2nd kuullessasi kuullessanne 3rd kuullessaan kuullessansa		negative	kuulematon
	instructive	kuullen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kuulemassa	—
	elative	kuulemasta	—
	illative	kuulemaan	—
	adessive	kuulemalla	—
	abessive	kuulematta	—
	instructive	kuuleman	kuultaman
4th3	verbal noun	kuuleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuulemaisillani kuulemaisillamme 2nd kuulemaisillasi kuulemaisillanne 3rd kuulemaisillaan kuulemaisillansa

Derived terms

• adjectives: kuuliainen, kuulu, kuuluva
• nouns: kuulija, kuulo
• verbs: factitive kuuluttaa, passive kuulua

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlːɑ/, [ˈkuːlːɑ̝]
• (deprecated use of |lang= parameter) Rhymes: -uːlːɑ
• (deprecated use of |lang= parameter) Hyphenation: kuul‧la

Noun

kuulla

1. (deprecated template usage) adessive singular of kuu

---

Votic

Etymology

From .

Verb

kuulla

1. to hear

Inflection

This verb needs an inflection-table template.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn