[go: nahoru, domu]
Wiktionary

kuulla

Archived revision by Thadh (talk | contribs) as of 18:38, 15 February 2024.

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kuuldak, from Proto-Uralic *kule-; cognate to Votic kuullõ, Ter Sami kulːɨd, Moksha кулемс (kuľems), Erzya кулямс (kuľams), Mansi, Hungarian hall.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːlːɑˣ/, [ˈkuːlːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uːlːɑ
  • Syllabification(key): kuul‧la

Verb

kuulla

  1. (transitive, intransitive) to hear
  2. (intransitive) to hear of (+ elative) (to become aware of something through second-hand knowledge)
    Pahoittelen, kaveri, en ole koskaan kuullut sinusta.
    Sorry buddy, I've never heard of you.
  3. (transitive, in imperative) to listen to (+ partitive)
    Tämä ei ole kuulkaa leikin asia!
    Listen, this is no joking matter!
Usage notes
Conjugation
Inflection of kuulla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulen en kuule 1st sing. olen kuullut en ole kuullut
2nd sing. kuulet et kuule 2nd sing. olet kuullut et ole kuullut
3rd sing. kuulee ei kuule 3rd sing. on kuullut ei ole kuullut
1st plur. kuulemme emme kuule 1st plur. olemme kuulleet emme ole kuulleet
2nd plur. kuulette ette kuule 2nd plur. olette kuulleet ette ole kuulleet
3rd plur. kuulevat eivät kuule 3rd plur. ovat kuulleet eivät ole kuulleet
passive kuullaan ei kuulla passive on kuultu ei ole kuultu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulin en kuullut 1st sing. olin kuullut en ollut kuullut
2nd sing. kuulit et kuullut 2nd sing. olit kuullut et ollut kuullut
3rd sing. kuuli ei kuullut 3rd sing. oli kuullut ei ollut kuullut
1st plur. kuulimme emme kuulleet 1st plur. olimme kuulleet emme olleet kuulleet
2nd plur. kuulitte ette kuulleet 2nd plur. olitte kuulleet ette olleet kuulleet
3rd plur. kuulivat eivät kuulleet 3rd plur. olivat kuulleet eivät olleet kuulleet
passive kuultiin ei kuultu passive oli kuultu ei ollut kuultu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulisin en kuulisi 1st sing. olisin kuullut en olisi kuullut
2nd sing. kuulisit et kuulisi 2nd sing. olisit kuullut et olisi kuullut
3rd sing. kuulisi ei kuulisi 3rd sing. olisi kuullut ei olisi kuullut
1st plur. kuulisimme emme kuulisi 1st plur. olisimme kuulleet emme olisi kuulleet
2nd plur. kuulisitte ette kuulisi 2nd plur. olisitte kuulleet ette olisi kuulleet
3rd plur. kuulisivat eivät kuulisi 3rd plur. olisivat kuulleet eivät olisi kuulleet
passive kuultaisiin ei kuultaisi passive olisi kuultu ei olisi kuultu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kuule älä kuule 2nd sing. — —
3rd sing. kuulkoon älköön kuulko 3rd sing. olkoon kuullut älköön olko kuullut
1st plur. kuulkaamme älkäämme kuulko 1st plur. — —
2nd plur. kuulkaa älkää kuulko 2nd plur. — —
3rd plur. kuulkoot älkööt kuulko 3rd plur. olkoot kuulleet älkööt olko kuulleet
passive kuultakoon älköön kuultako passive olkoon kuultu älköön olko kuultu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuullen en kuulle 1st sing. lienen kuullut en liene kuullut
2nd sing. kuullet et kuulle 2nd sing. lienet kuullut et liene kuullut
3rd sing. kuullee ei kuulle 3rd sing. lienee kuullut ei liene kuullut
1st plur. kuullemme emme kuulle 1st plur. lienemme kuulleet emme liene kuulleet
2nd plur. kuullette ette kuulle 2nd plur. lienette kuulleet ette liene kuulleet
3rd plur. kuullevat eivät kuulle 3rd plur. lienevät kuulleet eivät liene kuulleet
passive kuultaneen ei kuultane passive lienee kuultu ei liene kuultu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kuulla present kuuleva kuultava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuullakseni kuullaksemme
2nd kuullaksesi kuullaksenne
3rd kuullakseen
kuullaksensa
past kuullut kuultu
2nd inessive2 kuullessa kuultaessa agent4 kuulema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuullessani kuullessamme
2nd kuullessasi kuullessanne
3rd kuullessaan
kuullessansa
negative kuulematon
instructive kuullen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive kuulemassa —
elative kuulemasta —
illative kuulemaan —
adessive kuulemalla —
abessive kuulematta —
instructive kuuleman kuultaman
4th3 verbal noun kuuleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuulemaisillani kuulemaisillamme
2nd kuulemaisillasi kuulemaisillanne
3rd kuulemaisillaan
kuulemaisillansa
Derived terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːlːɑ/, [ˈkuːlːɑ̝]
  • Rhymes: -uːlːɑ
  • Syllabification(key): kuul‧la

Noun

kuulla

  1. adessive singular of kuu

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kuuldak. Cognates include Finnish kuulla and Estonian kuulda.

Pronunciation

Verb

kuulla

  1. (transitive) to hear
  2. (transitive) to feel
  3. (transitive) to obey
  4. (intransitive, in imperative) to listen
    • 2008, Сойкинский Край‎[2], number 7, page 9:
      Kuule, vee tämä poiga kyllää, händä pisti mado!
      Listen, bring this boy to the village, a snake bit him!

Conjugation

Conjugation of kuulla (type 12/kuulla, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuulen en kuule 1st singular oon kuult, oon kuullut en oo kuult, en oo kuullut
2nd singular kuulet et kuule 2nd singular oot kuult, oot kuullut et oo kuult, et oo kuullut
3rd singular kuuloo ei kuule 3rd singular ono kuult, ono kuullut ei oo kuult, ei oo kuullut
1st plural kuulemma emmä kuule 1st plural oomma kuulleet emmä oo kuulleet
2nd plural kuuletta että kuule 2nd plural ootta kuulleet että oo kuulleet
3rd plural kuuloot1), kuulevat2), kuullaa evät kuule, ei kuulla 3rd plural ovat kuulleet evät oo kuulleet, ei oo kuultu
impersonal kuullaa ei kuulla impersonal ono kuultu ei oo kuultu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kuulin en kuult, en kuullut 1st singular olin kuult, olin kuullut en olt kuult, en olt kuullut
2nd singular kuulit et kuult, et kuullut 2nd singular olit kuult, olit kuullut et olt kuult, et olt kuullut
3rd singular kuuli ei kuult, ei kuullut 3rd singular oli kuult, oli kuullut ei olt kuult, ei olt kuullut
1st plural kuulimma emmä kuulleet 1st plural olimma kuulleet emmä olleet kuulleet
2nd plural kuulitta että kuulleet 2nd plural olitta kuulleet että olleet kuulleet
3rd plural kuuliit1), kuulivat2), kuultii evät kuulleet, ei kuultu 3rd plural olivat kuulleet evät olleet kuulleet, ei olt kuultu
impersonal kuultii ei kuultu impersonal oli kuultu ei olt kuultu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuulisin en kuulis 1st singular olisin kuult, olisin kuullut en olis kuult, en olis kuullut
2nd singular kuulisit, kuuliist1) et kuulis 2nd singular olisit kuult, olisit kuullut et olis kuult, et olis kuullut
3rd singular kuulis ei kuulis 3rd singular olis kuult, olis kuullut ei olis kuult, ei olis kuullut
1st plural kuulisimma emmä kuulis 1st plural olisimma kuulleet emmä olis kuulleet
2nd plural kuulisitta että kuulis 2nd plural olisitta kuulleet että olis kuulleet
3rd plural kuulisiit1), kuulisivat2), kuultais evät kuulis, ei kuultais 3rd plural olisivat kuulleet evät olis kuulleet, ei olis kuultu
impersonal kuultais ei kuultais impersonal olis kuultu ei olis kuultu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kuule elä kuule 2nd singular oo kuult, oo kuullut elä oo kuult, elä oo kuullut
3rd singular kuulkoo elköö kuulko 3rd singular olkoo kuult, olkoo kuullut elköö olko kuult, elköö olko kuullut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kuulkaa elkää kuulko 2nd plural olkaa kuulleet elkää olko kuulleet
3rd plural kuulkoot elkööt kuulko, elköö kuultako 3rd plural olkoot kuulleet elkööt olko kuulleet, elköö olko kuultu
impersonal kuultakoo elköö kuultako impersonal olkoo kuultu elköö olko kuultu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kuullen en kuulle
2nd singular kuullet et kuulle
3rd singular kuulloo ei kuulle
1st plural kuullemma emmä kuulle
2nd plural kuulletta että kuulle
3rd plural kuulloot evät kuulle, ei kuultane
impersonal kuultanoo ei kuultane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kuulla present kuuleva kuultava
2nd inessive kuullees past kuult, kuullut kuultu
instructive kuullen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kuulkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kuulomaa
inessive kuulomaas
elative kuulomast
abessive kuulomata
4th nominative kuulomiin
partitive kuulomista, kuulomist

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 225
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=kuulla&oldid=78112840"