surmata

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

surmaamassa

—

elative

surmaamasta

—

illative

surmaamaan

—

adessive

surmaamalla

—

abessive

surmaamatta

—

instructive

surmaaman

surmattaman

4th³

verbal noun

surmaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	surmaamaisillani	surmaamaisillamme
2nd	surmaamaisillasi	surmaamaisillanne
3rd	surmaamaisillaan surmaamaisillansa

Derived terms

Anagrams

Sumatra

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *surmat'ak, equivalent to surma (“death”) +‎ -ta. Cognates include Finnish surmata and Estonian surmata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsurmɑtɑ/, [ˈs̠urmət]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈsurmɑtɑ/, [ˈʃurmɑd̥ɑ]
Rhymes: -urmɑt, -urmɑtɑ
Hyphenation: sur‧ma‧ta

Verb

surmata

(transitive) to kill
(transitive) to lose

Conjugation

Conjugation of surmata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	surmaan	en surmaa	1st singular	oon surmant, oon surmannut	en oo surmant, en oo surmannut
2nd singular	surmaat	et surmaa	2nd singular	oot surmant, oot surmannut	et oo surmant, et oo surmannut
3rd singular	surmajaa	ei surmaa	3rd singular	ono surmant, ono surmannut	ei oo surmant, ei oo surmannut
1st plural	surmaamma	emmä surmaa	1st plural	oomma surmanneet	emmä oo surmanneet
2nd plural	surmaatta	että surmaa	2nd plural	ootta surmanneet	että oo surmanneet
3rd plural	surmajaat¹⁾, surmaavat²⁾, surmataa	evät surmaa, ei surmata	3rd plural	ovat surmanneet	evät oo surmanneet, ei oo surmattu
impersonal	surmataa	ei surmata	impersonal	ono surmattu	ei oo surmattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	surmaisin	en surmant, en surmannut	1st singular	olin surmant, olin surmannut	en olt surmant, en olt surmannut
2nd singular	surmaisit, surmaist¹⁾	et surmant, et surmannut	2nd singular	olit surmant, olit surmannut	et olt surmant, et olt surmannut
3rd singular	surmais	ei surmant, ei surmannut	3rd singular	oli surmant, oli surmannut	ei olt surmant, ei olt surmannut
1st plural	surmaisimma	emmä surmanneet	1st plural	olimma surmanneet	emmä olleet surmanneet
2nd plural	surmaisitta	että surmanneet	2nd plural	olitta surmanneet	että olleet surmanneet
3rd plural	surmaisiit¹⁾, surmaisivat²⁾, surmattii	evät surmanneet, ei surmattu	3rd plural	olivat surmanneet	evät olleet surmanneet, ei olt surmattu
impersonal	surmattii	ei surmattu	impersonal	oli surmattu	ei olt surmattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	surmajaisin	en surmajais	1st singular	olisin surmant, olisin surmannut	en olis surmant, en olis surmannut
2nd singular	surmajaisit, surmajaist¹⁾	et surmajais	2nd singular	olisit surmant, olisit surmannut	et olis surmant, et olis surmannut
3rd singular	surmajais	ei surmajais	3rd singular	olis surmant, olis surmannut	ei olis surmant, ei olis surmannut
1st plural	surmajaisimma	emmä surmajais	1st plural	olisimma surmanneet	emmä olis surmanneet
2nd plural	surmajaisitta	että surmajais	2nd plural	olisitta surmanneet	että olis surmanneet
3rd plural	surmajaisiit¹⁾, surmajaisivat²⁾, surmattais	evät surmajais, ei surmattais	3rd plural	olisivat surmanneet	evät olis surmanneet, ei olis surmattu
impersonal	surmattais	ei surmattais	impersonal	olis surmattu	ei olis surmattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	surmaa	elä surmaa	2nd singular	oo surmant, oo surmannut	elä oo surmant, elä oo surmannut
3rd singular	surmatkoo	elköö surmatko	3rd singular	olkoo surmant, olkoo surmannut	elköö olko surmant, elköö olko surmannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	surmatkaa	elkää surmatko	2nd plural	olkaa surmanneet	elkää olko surmanneet
3rd plural	surmatkoot	elkööt surmatko, elköö surmattako	3rd plural	olkoot surmanneet	elkööt olko surmanneet, elköö olko surmattu
impersonal	surmattakkoo	elköö surmattako	impersonal	olkoo surmattu	elköö olko surmattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	surmannen	en surmanne
2nd singular	surmannet	et surmanne
3rd singular	surmannoo	ei surmanne
1st plural	surmannemma	emmä surmanne
2nd plural	surmannetta	että surmanne
3rd plural	surmannoot	evät surmanne, ei surmattane
impersonal	surmattannoo	ei surmattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		surmata	present	surmaava	surmattava
2nd	inessive	surmatees	past	surmant, surmannut	surmattu
2nd	instructive	surmaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (surmatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	surmaamaa
	inessive	surmaamaas
	elative	surmaamast
	abessive	surmaamata
4th	nominative	surmaamiin
	partitive	surmaamista, surmaamist

Synonyms

(to kill): tappaa, mukistaa, leikata, veruttaa
(to lose): hävittää

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 551

surmata

Contents

Estonian

Noun

Verb

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

See also

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References