tiuketa

Finnish

Etymology

From tiukka +‎ -eta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtiu̯ketɑˣ/, [ˈt̪iu̯k̟e̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iuketɑ
• Syllabification^(key): tiu‧ke‧ta

Verb

tiuketa

1. (intransitive) To tighten.

Conjugation

Inflection of tiuketa (Kotus type 72*A/vanheta, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkenen	en tiukkene	1st sing.	olen tiukennut	en ole tiukennut
2nd sing.		tiukkenet	et tiukkene	2nd sing.	olet tiukennut	et ole tiukennut
3rd sing.		tiukkenee	ei tiukkene	3rd sing.	on tiukennut	ei ole tiukennut
1st plur.		tiukkenemme	emme tiukkene	1st plur.	olemme tiukenneet	emme ole tiukenneet
2nd plur.		tiukkenette	ette tiukkene	2nd plur.	olette tiukenneet	ette ole tiukenneet
3rd plur.		tiukkenevat	eivät tiukkene	3rd plur.	ovat tiukenneet	eivät ole tiukenneet
passive		tiuketaan	ei tiuketa	passive	on tiukettu	ei ole tiukettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkenin	en tiukennut	1st sing.	olin tiukennut	en ollut tiukennut
2nd sing.		tiukkenit	et tiukennut	2nd sing.	olit tiukennut	et ollut tiukennut
3rd sing.		tiukkeni	ei tiukennut	3rd sing.	oli tiukennut	ei ollut tiukennut
1st plur.		tiukkenimme	emme tiukenneet	1st plur.	olimme tiukenneet	emme olleet tiukenneet
2nd plur.		tiukkenitte	ette tiukenneet	2nd plur.	olitte tiukenneet	ette olleet tiukenneet
3rd plur.		tiukkenivat	eivät tiukenneet	3rd plur.	olivat tiukenneet	eivät olleet tiukenneet
passive		tiukettiin	ei tiukettu	passive	oli tiukettu	ei ollut tiukettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkenisin	en tiukkenisi	1st sing.	olisin tiukennut	en olisi tiukennut
2nd sing.		tiukkenisit	et tiukkenisi	2nd sing.	olisit tiukennut	et olisi tiukennut
3rd sing.		tiukkenisi	ei tiukkenisi	3rd sing.	olisi tiukennut	ei olisi tiukennut
1st plur.		tiukkenisimme	emme tiukkenisi	1st plur.	olisimme tiukenneet	emme olisi tiukenneet
2nd plur.		tiukkenisitte	ette tiukkenisi	2nd plur.	olisitte tiukenneet	ette olisi tiukenneet
3rd plur.		tiukkenisivat	eivät tiukkenisi	3rd plur.	olisivat tiukenneet	eivät olisi tiukenneet
passive		tiukettaisiin	ei tiukettaisi	passive	olisi tiukettu	ei olisi tiukettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tiukkene	älä tiukkene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tiuketkoon	älköön tiuketko	3rd sing.	olkoon tiukennut	älköön olko tiukennut
1st plur.		tiuketkaamme	älkäämme tiuketko	1st plur.	—	—
2nd plur.		tiuketkaa	älkää tiuketko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tiuketkoot	älkööt tiuketko	3rd plur.	olkoot tiukenneet	älkööt olko tiukenneet
passive		tiukettakoon	älköön tiukettako	passive	olkoon tiukettu	älköön olko tiukettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukennen	en tiukenne	1st sing.	lienen tiukennut	en liene tiukennut
2nd sing.		tiukennet	et tiukenne	2nd sing.	lienet tiukennut	et liene tiukennut
3rd sing.		tiukennee	ei tiukenne	3rd sing.	lienee tiukennut	ei liene tiukennut
1st plur.		tiukennemme	emme tiukenne	1st plur.	lienemme tiukenneet	emme liene tiukenneet
2nd plur.		tiukennette	ette tiukenne	2nd plur.	lienette tiukenneet	ette liene tiukenneet
3rd plur.		tiukennevat	eivät tiukenne	3rd plur.	lienevät tiukenneet	eivät liene tiukenneet
passive		tiukettaneen	ei tiukettane	passive	lienee tiukettu	ei liene tiukettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tiuketa		present	tiukkeneva	tiukettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiuketakseni tiuketaksemme 2nd tiuketaksesi tiuketaksenne 3rd tiuketakseen tiuketaksensa		past	tiukennut	tiukettu
2nd	inessive2	tiuketessa	tiukettaessa	agent4	tiukkenema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiuketessani tiuketessamme 2nd tiuketessasi tiuketessanne 3rd tiuketessaan tiuketessansa		negative	tiukkenematon
	instructive	tiuketen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	tiukkenemassa	—
	elative	tiukkenemasta	—
	illative	tiukkenemaan	—
	adessive	tiukkenemalla	—
	abessive	tiukkenematta	—
	instructive	tiukkeneman	tiukettaman
4th3	verbal noun	tiukkeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiukkenemaisillani tiukkenemaisillamme 2nd tiukkenemaisillasi tiukkenemaisillanne 3rd tiukkenemaisillaan tiukkenemaisillansa

Derived terms

• tiukkeneminen

 

Further reading

• “tiuketa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• tuikeat