heitukka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- nuoruutensa tähden vielä hieman ymmärtämätön tyttö
- tytön heitukka
- naikkonen, moraaliltaan tai tavoitteiltaan kevyehkö nainen
- (historia) haidukki, heidukki eli unkarilainen tai balkanilainen turkkilaisvaltaa vastaan sotinut sissi (unk. hajdú)
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heitukka | heitukat |
genetiivi | heitukan | heitukoiden heitukoitten heitukkojen (heitukkain) |
partitiivi | heitukkaa | heitukoita heitukkoja |
akkusatiivi | heitukka; heitukan |
heitukat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | heitukassa | heitukoissa |
elatiivi | heitukasta | heitukoista |
illatiivi | heitukkaan | heitukkoihin heitukoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | heitukalla | heitukoilla |
ablatiivi | heitukalta | heitukoilta |
allatiivi | heitukalle | heitukoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heitukkana | heitukkoina heitukoina |
translatiivi | heitukaksi | heitukoiksi |
abessiivi | heitukatta | heitukoitta |
instruktiivi | – | heitukoin |
komitatiivi | – | heitukoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | heituka- | |
vahva vartalo | heitukka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]- unkarin sanasta hajdú ’rosvo’, mon. hajdúk) < turkin sanasta haydut (’rosvo’). Sanan feminiinistyminen on tapahtunut suomessa. Vielä 1900-luvun alussa sanalla tarkoitettiin yleensä miestä merkityksissä ’kätyri’, ’henkivartija’.[1]
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.