karkuri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karkuri (6)
- henkilö tai eläin, joka on karannut jostakin
- Niuvanniemen karkuri yhä pakosalla (yle.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrkuri/
- tavutus: kar‧ku‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karkuri | karkurit |
genetiivi | karkurin | karkurien karkureiden karkureitten |
partitiivi | karkuria | karkureita karkureja |
akkusatiivi | karkuri; karkurin |
karkurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karkurissa | karkureissa |
elatiivi | karkurista | karkureista |
illatiivi | karkuriin | karkureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karkurilla | karkureilla |
ablatiivi | karkurilta | karkureilta |
allatiivi | karkurille | karkureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karkurina | karkureina |
translatiivi | karkuriksi | karkureiksi |
abessiivi | karkuritta | karkureitta |
instruktiivi | – | karkurein |
komitatiivi | – | karkureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karkuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]rintamakarkuri, sotilaskarkuri, vankikarkuri
Aiheesta muualla
[muokkaa]- karkuri Kielitoimiston sanakirjassa