kelata (73) (taivutus[luo])
- kiertää, panna kelalle; vapauttaa kelalta; koota kelalle johtoa, letkua tms.
- Kelaanko siimaa ylöspäin vai alaspäin?
- liikuttaa, pyörittää pyörätuolia, videota, kasettinauhaa
- Hän kelasi koko mäen ylös ihan itse.
- Muista kelata kasetti alkuun ennen kuin laitat sen takaisin hyllyyn!
- (arkikieltä) muistella, miettiä
- Ei kannata enää kelata sitä onnettomuutta läpi.
- (slangia) ajatella, miettiä; ymmärtää, tajuta
- Hei, kelaa ny. Kyl se näin kannattaa tehä.
- (murteellinen) raahata
- Jotenkuten meidän täytyy se sieltä kelata pois.
- (vanhaa kirjasuomea, kuvaannollisesti) Määritelmä puuttuu.
- kelata henki = tappaa
- kelata Kielitoimiston sanakirjassa
