syntyä

Suomi

Substantiivi

syntyä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta synty

Verbi

syntyä (52-J) (taivutus[luo])

1. alkaa elää itsenäisenä emostaan: tulla ulos emon kohdusta tai munasta, käytetään myös ihmisestä

   Esikoiseni Robert syntyi 16. syyskuuta 1945.

2. saada alkunsa

   Bensiineitä syntyy raakaöljyn jalostuksesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsynt̪yæˣ/
• tavutus: syn‧ty‧ä

Etymologia

indoeurooppalainen laina

Käännökset

1. alkaa elää itsenäisenä emostaan

englanti: be born indonesia: lahir (1) latina: nascor ranska: naître ruotsi: födas

saksa: geboren werden tšekki: narodit se turkki: doğmak venäjä: родиться viro: sündima

2. saada alkunsa

englanti: come into existence, come into being, arise latina: orior ranska: naître, être généré, être créé

ruotsi: komma till, tillkomma, alstras, bildas saksa: entstehen

Liittyvät sanat

• syntynyt
• synty, syntymä, syntyminen

Vastakohdat

• kuolla

Johdokset

• substantiivit: syntymä
• verbit: synnyttää

Yhdyssanat

synnyinmaa, synnyinseutu, syntymäaika, syntymähetki, syntymäjuhla, syntymäkoti, syntymämerkki, syntymäpaikka, syntymäpaino, syntymäpäivä, syntymäsokea, syntymätodistus, syntymätukka, syntymävika, syntymävuosi

Idiomit

• ei synny lasta eikä paskaa
  1. (alatyyliä) ei synny eli valmistu mitään

Aiheesta muualla

• syntyä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 170, 175, 2381 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa