sopu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- riidaton tila osapuolen välillä
- saavutettu yhteisymmärrys jostain asiasta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsopu/, [ˈsʷo̞pu]
- tavutus: so‧pu
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sopu | sovut |
genetiivi | sovun | sopujen |
partitiivi | sopua | sopuja |
akkusatiivi | sopu; sovun |
sovut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sovussa | sovuissa |
elatiivi | sovusta | sovuista |
illatiivi | sopuun | sopuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sovulla | sovuilla |
ablatiivi | sovulta | sovuilta |
allatiivi | sovulle | sovuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sopuna | sopuina |
translatiivi | sovuksi | sovuiksi |
abessiivi | sovutta | sovuitta |
instruktiivi | – | sovuin |
komitatiivi | – | sopuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sovu- | |
vahva vartalo | sopu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: sopuisa
Yhdyssanat
[muokkaa]epäsopu, naapurisopu, sopuhinta, sopujuoksu, sopuottelu, sopupeli, sopuratkaisu, sopusointu, sopusuhta
Idiomit
[muokkaa]- sopu sijaa antaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sopu Kielitoimiston sanakirjassa