vanhapoika

Suomi

Substantiivi

vanhapoika

1. (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt mies, joka ei ole ikinä ollut naimisissa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnhɑˌpoi̯kɑ/
• tavutus: van‧ha‧poi‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista vanha ja poika

Käännökset

1. lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt mies, joka ei ole ikinä ollut naimisissa

unkari: agglegény

Liittyvät sanat

• aikamiespoika
• peräkamaripoika
• selibaatikko
• vanhapiika

Yhdyssanat

vanhanpojanvero

Aiheesta muualla

• vanhapoika Kielitoimiston sanakirjassa