Aung San Suu Kyi vapautettiin kotiarestista
13. marraskuuta 2010
Daw Aung San Suu Kyi (s. 19. kesäkuuta 1945) on vapautunut kotiarestista yli viisitoista vuotta kestäneen vankeuden jälkeen. Hänen kotinsa ympärille oli kerääntynyt useita tuhansia hänen kannattajiaan seuraamaan hänen vapautumistaan.
Burman sotilasjuntta oli pitänyt oppositioaktiivi Suu Kyitä kotiarestissa yhteensä yli 13 vuotta, ensin 1989–1995 ja uudelleen 2000–2002. Viimeisin arestijakso alkoi toukokuussa 2003. Kansainvälinen yhteisö, Amnesty International ja monet tahot olivat kampanjoineet laajasti hänen vapauttamisekseen. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1991.
Suu Kyillä on kaksi poikaa, jotka asuvat Isossa-Britanniassa. Hänen miehensä on kuollut.
Aung San Suu Kyi toivoo rauhanomaista uudistusta. Tuhannet burmalaiset kerääntyivät sunnuntaina 14.11.2010 kuuntelemaan hänen puhettaan yhdistymisestä. [1]
Nobelin rauhanpalkinto
[muokkaa]Norjan Nobel-komitea kutsui Aung San Suu Kyin Osloon pitämään rauhanpalkintonsa vuonna 1991 liittyvän puheen, jota hän ei voinut pitää 19 vuotta sitten. Hänet palkittiin väkivallattomasta taistelusta demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Palkinnon nouti hänen poikansa.[2][3]
- "Hän on moraalisen rohkeuden globaali symboli."
- Desmond Tutu, Nobel-palkittu 1984[3]
- "Tämä (Suu Kyin vapautus) on voitto vääryydestä."
- Shirin Ebadi Nobel-palkittu 2003
- "Hän on yksi sankareistani ja inspiraation lähde kaikille, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien edistämiseksi Burmassa ja eri puolilla maailmaa."
- Barack Obama, Nobel-palkittu 2009
Lähteet
[muokkaa]- Oppositionsführerin Aung San Suu Kyi ist frei 13.11.2010. Die Zeit. Viitattu 13.11.2010.
- Burmese Dissident Suu Kyi Freed After Long Detention 13.11.2010. The New York times. Viitattu 13.11.2010.
- 15 vuotta arestissa HS.fi. 13.11.2010. Viitattu 13.11.2010.
- ↑ Aung San Suu Kyi aims for peaceful revolution BBC 15.11.2010
- ↑ Suu Kyi sai kutsun Osloon, Helsingin Sanomat, 14.11.2010, s. B1.
- ↑ 3,0 3,1 Suu Kyin pitkä vankeus päättyi. Helsingin Sanomat, 14.11.2010, s. B1.