Atik Ismail

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. helmikuuta 2015 kello 20.21 käyttäjän ZacheBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Atik Ismail
Henkilötiedot
Syntymäaika 5. tammikuuta 1957 (ikä 67)
Syntymäpaikka Helsinki, Suomi
Pelipaikka Hyökkääjä
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1975–1976 HJK 20 (9)
1977 Kiffen 19 (14)
1978 HJK 21 (18)
1978–1979 Beşiktaş 16 (6)
1979 HJK 27 (15)
1979–1980 Waregem 2 (0)
1980 AIK 9 (2)
1981–1984 HJK 97 (55)
1985 Apollo ? (11)
1986 Pallo-Pojat ? (?)
1986–1987 Koparit 17 (1)
Maajoukkue
1978–1983 Suomi 26 (7)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Atik Ismail (s. 5. tammikuuta 1957 Helsinki, Suomi) on suomalainen entinen jalkapalloilija, jalkapallovalmentaja ja käsipalloilija. Etniseltä taustaltaan Ismail on Suomen tataari. Hänen sukunsa tuli Suomeen 1800-luvun loppupuolella Moskovan eteläpuolelta.

Ura

Aktiiviurallaan (1975–1987) hän pelasi Suomessa Helsingin Jalkapalloklubissa, Kiffenissä ja Kopareissa. Yhteensä hän pelasi SM-sarjassa 201 ottelua, joissa teki 113 maalia. Tämän lisäksi hän pelasi Turkissa, Belgiassa ja Ruotsissa. Tärkeimmän maalinsa hän teki vuonna 1982, kun HJK voitti Liverpoolin Euroopan Cupin toisella kierroksella maalein 1-0.

Hän pelasi 26 A-maaottelua, joissa teki 7 maalia. Uransa ensimmäisessä A-maaottelussa Ismail teki Kreikkaa vastaan kaksi maalia.

Hänen kaksoisveljensä Adil pelasi myös HJK:ssa, vasempana pakkina, joskin hän on jäänyt lyhyen uransa takia historian hämäriin (hän kuitenkin voitti HJK:ssa kaksi mestaruutta ja Suomen Cupin).[1] Atik on veljeään tunnin verran vanhempi. Luonteeltaan heidän kerrotaan olevan täysin päinvastaisia - Atik on impulsiivinen ja Adil rauhallinen. Veljekset juhlistivat yhteistä 50-vuotistaan 5. tammikuuta 2007 jalkapallon merkeissä.[2]

Vuosina 1995–1997 Ismail valmensi jalkapallossa Kuopion Palloseuraa, vuonna 1999 Zulimaneja, vuonna 2000 Kingsiä ja vuosina 2001–2002 Kiffeniä. Tämän jälkeen Ismail valmensi ensin SC KuFu-98:n B-junioreita ja sen jälkeen Kingsin B-junioreita.[3]

Vuosina 2008–2009 Ismail toimi iisalmelaisen PK-37:n edustusjoukkueen päävalmentajana Kakkosessa.[4] Hän on ollut myöhemminkin mukana seuran toiminnassa valmentaen eri ikäkausijoukkueiden pelaajia.[5] Kaudella 2010 hän toimi Jämsänkosken Ilveksen päävalmentajana Kolmosessa.[6]

Urheilu-uran jälkeen

Aktiiviuransa aikana ja sen jälkeen Ismail kärsi vakavista päihdeongelmista, mutta on sittemmin raitistunut täydellisesti ja muun muassa kirjoittanut runoja. Syksyllä 2005 Ismail teki Vilimit-tapahtumaan kollaasinäyttelyn Kuivia kavereita, kosteita kuvia ja jatkoi toisella, AK! (tataarin kieltä) -taidenäyttelyllä, joka oli esillä keväällä 2006 Kuopion kaupungin kirjastokahvilassa. Jämsänkoskella 17.–22.7.2006 järjestetyssä Virtaa Koskella -tapahtumassa nähtiin Atik Ismailin pienoismonologi Body and Soul sekä kollaasinäyttely Virtaa Pukukopissa.

Ismail oli vuonna 1999 Euroopan parlamentin vaaleissa vihreiden ehdokkaana. Hän pyrki Euroopan parlamentin jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa vasemmistoliiton listoilta. Ismail sai 5 910 ääntä.[7] Vuonna 2014 hän nousi varaedustajan paikalta Kuopion kaupunginvaltuustoon vasemmistoliiton Heidi Komulaisen jätettyä poliittiset luottamustoimensa.[8]

Hän on myös kommentoinut jalkapallolähetyksiä televisiossa. Atik Ismail on toiminut vuodesta 1990 sosiaali- ja terveysalalla, hän valmistui lähihoitajaksi 1995.

Ismail palaa vielä satunnaisesti pelikentille pääosin kirjailijoista kootun FC Kynän riveissä. Keväällä 2006 hän esiintyi myös nörteistä kootun jalkapallojoukkueen valmentajana Subtv:n televisiosarjassa FC Nörtit.

Ismailin kaksospojat Ali ja Pele Koljonen jatkavat isänsä, setänsä Adilin ja isoisänsä Talatin jalanjäljissä ja yrittävät vakiinnuttaa paikkansa pääsarjassa. Veljeksistä jälkimmäinen debytoi Veikkausliigassa Kuopiossa HJK:ta vastaan 12. elokuuta 2006. Ali Koljonen teki debyytin Veikkausliigassa 2012.

Ismailin kirja Klubin Kundit – 20 vuotta koukussa (kustantaja Lamplite), julkistettiin 3. elokuuta 2006 Olympiastadionilla. Tammi julkaisi syksyllä 2007 Marko Leinon ja Atik Ismailin kirjoittaman romaanin Isältä pojille. Lisäksi Ismail on kirjoittanut Pekka Peekoon, joka kertoo iisalmelaisen jalkapalloseuran nuoresta kasvatista ja hänen unelmistaan. Ismail on kirjoittanut yhdessä Henna Kauppisen kanssa Työterapinen Ry historiikin.

Ismaililla oli myös tekeillä rap-henkinen single-cd (Hat trick Show), mutta levy jäi julkaisematta.

Ismail kirjoittaa kolumneja Iisalmen Sanomiin sekä kuopiolaiseen paikallislehteen Viikkosavoon.

Atik Ismail avioitui Elina Itkosen kanssa 2003.

Marraskuussa 2013 Ismail julkaisi kirjan Mestaruussarjan maestrot 1960–1989, jossa esitellään yli sata suomalaispelaajaa. Julkaisun kustannukset katettiin pääasiassa yhteisörahoituksella.[9][10]

Saavutukset

Lähteet

  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 99. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet

  1. Urheiluviikko "Ismailin blogi: 18.000 ja vähän päälle". Urheiluviikko.net, 4. tammikuuta 2007. (luettu 6. tammikuuta 2007)
  2. Iltasanomat "Ismailit, sata vuotta". 5.1.2007. (luettu 6. tammikuuta 2007)
  3. Web.archive.org Junioreiden valmentajat ja joukkueenjohtajat kaudelle 2007 8.11.2006
  4. Haanketo, Jani: PK-37:n satsaus omiin nuoriin kantaa nyt hedelmää Iisalmen Sanomat. 17.7.2012. Viitattu 25.4.2014.
  5. Raunio, Juha: Legenda jakoi futisoppia lempääläisjunnuille Lempäälän-Vesilahden Sanomat. 7.6.2013. Viitattu 25.4.2014.
  6. Atik Ismail Jämsänkosken Ilveksen peräsimeen Yle Uutiset Keski-Suomi. 3.10.2009. Viitattu 25.4.2014.
  7. Viralliset tulokset – koko maa Vaalit.fi. Viitattu 13.6.2009.
  8. Salokangas, Keijo: Heidi Komulainen jättää Kuopion valtuuston – Atik Ismail tilalle Yle Uutiset Savo. 25.4.2014. Viitattu 25.4.2014.
  9. Kanerva, Juha: Atik Ismail ahmi nakkeja valmentajan selän takana Ilta-Sanomat. 5.11.2013. Viitattu 25.4.2014.
  10. Atik Ismailin uusi kirja esittelee Mestaruussarjan maestrot HJK.fi. 6.11.2013. Viitattu 25.4.2014.

Aiheesta muualla