Banaani
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Keittobanaani kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. Tarkennus: Musa sapientum on Musa ×paradisiacan synonyymi ja risteymäryhmän suomenkielinen nimi banaani tai ruokabanaani |
| Banaani | |
|---|---|
 Banaanikasvi Réunionilla |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Zingiberales |
| Heimo: | Banaanikasvit Musaceae |
| Suku: | Banaanit Musa |
| Laji: | sapientum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Musa sapientum |
|
| Katso myös | |
Banaani (Musa sapientum)[1][2] on banaanien (Musa) sukuun kuuluva jalostettu hyötykasvi. Sen hedelmä on kasvitieteessä luokiteltu marjaksi[3], tarkemmin sanoen pohjusmarjaksi, ja tunnetaan yleensä ”tavallisena” banaanina. Se on ruohokasvi, joka tuottaa satoa seitsemäntenä vuonna istutuksestaan.
Taksonomia
Banaanin ja keittobanaanin (M. paradisiaca) välinen luokittelu on usein nähty kasvitieteessä mutkikkaaksi. Tavallinen banaani luokitellaankin joskus keittobanaanin alalajiksi tai päinvastoin.[1]
Tavallisen banaanin ja keittobanaanin jalostetut alalajit pohjautuvat kahteen kantalajiin: Musa acuminata Colla:an ja Musa balbisiana Colla:an. Niistä jalostetuista risteytyksistä käytetään joskus yleisiä nimityksiä Musa × paradisiaca L., Musa × sapientum L. tai ehkäpä eksakteimpana nimityksenä jopa M. acuminata × M. balbisiana Colla. Eri risteytystyypit erotellaan 2–4 kirjaimen kirjainyhdistelmillä, joissa A-kirjain edustaa acuminata-lajin haploidia genomia ja B-kirjain balbisiana-lajin.[4]
Tärkeimmät tavallisen kaupallisen banaanin jalosteet ovat AAA-lajiketta, eli ne polveutuvat pelkästään acuminata-lajiin. (Keittobanaanilajikkeet pohjautuvat sekä acuminata- että balbisiana -lajeihin tai pelkästään jälkimmäiseen).[4]
Markkinoilla olevat banaanit ovat pääasiassa ’Cavendish’-lajiketta. 1950-luvulle saakka valtalajike oli ’Gros Michel’ (Big Mike), jonka laajamittainen kaupallinen viljely päättyi kasvitautien vuoksi.
Ulkonäkö ja kasvatus
Banaani on ruohokasvi, joka kasvaa muutamassa kuukaudessa noin 7 metrin korkuiseksi.[5] Sillä on monivuotinen vankka juurakko ja hyvin suuret lehdet. Juurakosta nousevat lehtitupet ympäröivät toisiaan ja muodostavat näin keskeltä onton valevarren. Suuret lehtilavat ovat ehytlaitaisia avautuessaan, mutta tuulet ja sateet saavat ne helposti repeytymään pariliuskaisiksi. Kukkaperä kasvaa onton valevarren läpi ja se taipuu niin että pitkä kukinto riippuu lehtilapojen välistä.[5][6]
Kukkia on useita yhdessä siten, että kukinnon tyvipuolella on hedelmiä tuottavat emikukat ja latvapuolella hedekukat.[6] Banaanitertuissa on 6–9 kimppua ja niissä kussakin 14–20 hedelmää. Noin 25 kg painavat tertut kerätään sadonkorjuussa hedelmien ollessa vielä vihreitä eli raakoja. Viljellyt banaanit eivät tuota siemeniä, vaan niiden lisääminen tapahtuu juurakosta kasvavista vesoista tai juurakon kappaleista, jotka istutetaan sopivin välein. Ne kasvavat nopeasti ja kukkivat 9–10 kuukauden kuluttua istutuksesta. Hedelmät kypsyvät niihin vuoden kuluttua istutuksesta ja sadonkorjuun jälkeen kasvin maanpäällinen osa (ilmaverso) lakastuu ja se hakataan pois. Näin samasta juurakosta voi kasvaa kymmeniä sukupolvia suvuttomasti.[5][7]
Historia
Banaanin viljely on aloitettu Papua-Uudessa-Guineassa,[8] josta se kulkeutui Afrikkaan mahdollisesti tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Banaani mainitaan ensi kertaa historiallisissa buddhalaisissa teksteissä 600 eaa. Aleksanteri Suuri maisteli banaania Intian laaksoissa vuonna 327 eaa. Ensimmäiset maininnat banaaniviljelmistä ovat Kiinasta noin vuodelta 200. Vuonna 650 islamilaiset valloittajat toivat kasvin Palestiinaan. Arabikauppiaiden mukana se levisi ympäri Afrikkaa. Vuonna 1502 portugalilaiset aloittivat ensimmäiset banaaniviljelmät Karibialla ja Keski-Amerikassa. Vaikka portugalilaiset merenkulkijat veivät tämän kasvin Länsi-Afrikasta Kanariansaarille, Eurooppaan banaani kotiutui vasta renessanssin alettua 1600-luvulla ja silloinkin hyvin vaisusti. Vaikka banaani tunnettiin varmasti jo keskiajalla, jostakin syystä se ei levinnyt keskiaikaiseen ruokakulttuuriin. Vuonna 1516 Kanarian kautta purjehtivat Amerikan-matkaajat ottivat kasvin kyytiin ja uuden mantereen valloitus oli banaanin osalta alkanut. Varsinaisesti laajamittainen Amerikan-valloitus alkoi noin 1800-luvun puolessa välissä. Eurooppalaiset ”keksivät” banaanin käytön oikeastaan vasta 1700-luvulla, eikä siitä ole keskiajalta juuri mitään mainintoja Euroopasta.
Banaani nykyään
Banaanit poimitaan yleensä raakoina, ja ne kuljetetaan vientimaihin viilennettyinä. Ennen myyntiä niiden kypsyminen käynnistetään uudestaan eteenillä. Kypsän makean banaanin kuori on keltainen ja siinä on pieniä ruskeita pilkkuja. Banaanin hedelmäliha on pehmeää ja maultaan makeaa, joten kypsän banaanin voi syödä kuorittuna sellaisenaan. Kansainvälisten markkinoiden syöntibanaanilajikkeet eivät muodosta lainkaan siemeniä. Banaanin voi syödä ennen kuin se muuttuu ruskeapilkkuiseksi, kun hedelmäliha on kiinteämpää ja miedompaa. Hedelmän kypsyessä edelleen kuori muuttuu vähitellen ruskeapilkkuiseksi, ruskeaviiruiseksi ja edelleen kokonaan ruskeaksi ja ohueksi. Samalla hedelmäliha muuttuu pehmeämmäksi ja makeammaksi.
Euroopan unionin alueella banaania kasvatetaan esimerkiksi Portugaliin kuuluvalla Madeiran saarella. Madeiralaisia banaaneja pidetään pienempinä ja maukkaampina kuin muualla Euroopassa yleisesti myytävät banaanit.[9][10] Reilu kauppa on ottanut tuotevalikoimaansa lähinnä Ecuadorin banaaneja, joilla on myös menekkiä.[11]
Banaanikasvin ongelmat suvullisessa lisääntymisessä ovat huolestuttaneet banaaninviljelijöiden tulevaisuutta. Eri tauteja kestävien banaanilaatujen löytäminen on osoittautunut huolestuttavan työlääksi. Belgialainen kasvitutkija Emile Frison kirjoitti New Scientist -lehdessä vuonna 2003, että banaanin voi jopa kuolla sukupuuttoon, jonka voisi ehkä estää esimerkiksi geenimanipulaation avulla.[12][13] Erityisesti sienitaudiksi luokiteltava panamantauti TR4 on vaarallinen, eikä sille ole löydetty torjuntakeinoa. Se vaikuttaa leviävän maailmanlaajuiseksi epidemiaksi.[14]
Banaani ravintona
Banaani on peruselintarvike monissa trooppisissa yhdyskunnissa. Lajikkeesta ja kypsyydestä riippuen maku voi vaihdella. Sekä kuori että hedelmäliha ovat syötäviä raakana tai kypsennettynä.
Ravintoarvo
100 grammaa kuorittua banaania sisältää noin 18,3 grammaa imeytyvää hiilihydraattia, 0,4 grammaa rasvaa ja 1,1 grammaa proteiinia.[15] Banaani on hyvä kuidun, C-vitamiinin, kaliumin ja mangaanin lähde:[16] sadassa grammassa on esimerkiksi 0,36 grammaa kaliumia,[15] mikä on yli 10 prosenttia aikuisen miehen suositellusta päiväsaannista (3,5 g).[17] Banaani on myös erinomainen B6-vitamiinin lähde: sitä on sadassa grammassa 0,50 milligrammaa,[15] mikä on noin kolmasosa aikuisen miehen suositellusta saannista (1,6 mg) tai yksivuotiaan koko suositeltu saanti.[18]
Banaanit ovat lievästi radioaktiivisia, koska ne sisältävät luonnossa hyvin yleistä kalium-40-isotooppia. Radioaktiivisuus ei kuitenkaan aiheuta terveysvaikutuksia; yhden banaanin syöminen on noin 1 % normaalista päivittäisestä taustasäteilyannoksesta ja koska liiallinen kalium myös poistuu elimistöstä, annos ei kumuloidu. Banaanin sisältämää säteilyannosta (n. 0,1 µSv) on käytetty havainnollistamaan muiden säteilyannoksien kokoa.
Katso myös
Lähteet
- Rousi, A., Auringonkukasta viiniköynnökseen – ravintokasvit, WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997.
- Robuchon, J., Creignoun, M., Delaveyne, J., etc., Larousse – Gastronomique, Hamlyn, London, Editoriale Johnson, Bergamo, 2001.
- Whiteman, K., Suuri hedelmäkirja, Anness Publishing ldt, Gummerus, Jyväskylä, Singapore 2001.
Viitteet
- ↑ a b Plantain Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.5.2009. (englanniksi)
- ↑ Keitto- / jauhobanaani (Musa paradisiaca). Kotimaiset kasvikset. Kotimaiset Kasvikset ry. Arkistoitu 7.10.2007. Viitattu 26.5.2009.
- ↑ Banana Fruit Facts. (Fruits) CRFG.org. California Rare Fruit Growers, Inc. Arkistoitu 4.2.2012. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Mark Rieger: Banana and Plantain – Musa spp. Uga.edu/fruit. 2006. Arkistoitu 14.6.2009. Viitattu 26.5.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Otavan iso tietosanakirja. Osa 1, palstat 1018–1019, hakusana banaani. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ a b Höst, Ole & Berggreen, Harry: Etelän hedelmät ja vihannekset, s. 75. Suomentanut Uotila, Marja & Uotila, Pertti. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30-4518-8.
- ↑ Uusi tietosanakirja. Osa 2, palstat 700–701, hakusana banaani. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1960.
- ↑ Carlos, Angela: The surprising history behind bananas. Fox News. 10.8.2015. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 14.11.2020. (englanniksi)
- ↑ 8 Things to Know About Madeira Island in Portugal. Findery. elokuu, 2015. Arkistoitu 10.6.2016. Viitattu 28.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Our delicious fruit and vegetable produce from Madeira Madeira Exótica. 2014. Arkistoitu 28.10.2016. Viitattu 28.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Hyvä tietää banaaneista. Reilukauppa.fi. Reilun kaupan edistämisyhdistys ry. Arkistoitu 30.3.2010. Viitattu 4.1.2010.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin 2004, s. 57. Otava, 2003. ISBN 978-951-1-18590-X.
- ↑ New Scientist, 18.1.2003
- ↑ Kokkonen, Yrjö: Maailman banaaniviljelykset tuhoutumassa – taudille ei ehkäisykeinoa Yle Uutiset. 5.4.2014. Viitattu 5.4.2014.
- ↑ a b c Banaani kuorittu. Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ravitsemusyksikkö. Arkistoitu 8.6.2009. Viitattu 3.9.2010.
- ↑ Nutrition Facts – Bananas, raw NutritionData.com. Condé Nast Digital. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Kalium. Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ravitsemusyksikkö. Arkistoitu 5.3.2009. Viitattu 3.9.2010.
- ↑ Pyridoksiini vitameerit (vetykloridi). Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ravitsemusyksikkö. Arkistoitu 21.1.2011. Viitattu 3.9.2010.
Aiheesta muualla
- Hedelmäopas: Banaanit – Se toinen Aatamin omena, HS.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Fineli: Banaanin ravintosisältö (Arkistoitu – Internet Archive)
Also: suck my cock as hard as you can