Ero sivun ”Bandyliiga” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Vessix (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
21 924 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Nro92 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
12 529 muokkausta
p turha rivinvaihto pois
Rivi 21: Rivi 21:
| alemmat sarjat =
| alemmat sarjat =
}}
}}



'''Bandyliiga''' on miesten [[jääpallo]]ilun korkein sarjataso [[Suomi|Suomessa]]. Sen järjestää [[Suomen Jääpalloliitto]]. Sarjan voittaja on [[Luettelo jääpallon SM-mitalisteista|jääpallon Suomen mestari]]. Jääpallon Suomen mestaruudesta pelattiin
'''Bandyliiga''' on miesten [[jääpallo]]ilun korkein sarjataso [[Suomi|Suomessa]]. Sen järjestää [[Suomen Jääpalloliitto]]. Sarjan voittaja on [[Luettelo jääpallon SM-mitalisteista|jääpallon Suomen mestari]]. Jääpallon Suomen mestaruudesta pelattiin

Versio 21. maaliskuuta 2014 kello 19.53

Bandyliiga
Meneillään oleva kausi
Bandyliigakausi 2013–2014
Laji Jääpallo
Maa(t)  Suomi
Perustettu 1908 (Bandyliiga 1991)
Joukkueita 10
Hallitseva mestari HIFK
Eniten mestaruuksia HIFK (17)
Sivusto Bandyliiga

Bandyliiga on miesten jääpalloilun korkein sarjataso Suomessa. Sen järjestää Suomen Jääpalloliitto. Sarjan voittaja on jääpallon Suomen mestari. Jääpallon Suomen mestaruudesta pelattiin ensi kertaa vuonna 1908, ensimmäisenä joukkuepallopelinä Suomessa. Korkeinta sarjatasoa on kutsuttu nimellä Bandyliiga kaudesta 1991-92 lähtien.

Kaudella 2012–2013 Bandyliigassa pelasi 10 joukkuetta. Ratkaistu Suomen mestaruus oli järjestyksessään 103. Hallitseva Suomen mestari on HIFK.

Historia

Suomessa jääpalloilun kilpailutoiminta alkoi organisoitua Suomen Palloliiton perustamisen myötä vuonna 1907. Jo vuonna 1908 ratkaistiin ensimmäinen Suomen mestaruus, kun Polyteknikkojen Urheiluseura (PUS) voitti Helsingin IFK:n finaalissa maalein 8–3. Jääpallo sai näin kunnian olla ensimmäinen joukkuepallopeli, jossa Suomen mestaruus ratkaistiin. Siitä lähtien jääpalloilun Suomen mestaruus on ratkaistu vuosittain, ainoastaan vuosina 1918, 1940 ja 1942 mestaruus jäi ratkaisematta sotien vuoksi.

Mestaruudesta pelattiin cup-kilpailuna aina vuoteen 1931, jolloin siirryttiin yksinkertaiseen sarjaan, jota jatkettiin aina vuoteen 1937. Sen jälkeen oli kaksilohkoinen sarja. Vuonna 1941 oli kolmilohkoinen ja sotatalvina 1943 ja 1944 oli cup-kilpailu. Nelilohkoinen mestaruussarja käynnistyi sodan jälkeen. Kaksilohkoiseen palattiin kahden kauden jälkeen eli 1947 ja edelleen yksilohkoiseen 1953. TUL:n seurat tulivat Palloliiton sarjoihin 1956. Yksilohkoista sarjaa pelattiin vuoteen 1969. Poikkeuksen muodosti vuosi 1965, jolloin pelattin kahdessa SM-sarjan lohkossa. Kaksikertainen yksilohkoinen sarja käynnistyi kaudella 1969–1970 ja siihen lisättiin pudotuspelit kaudella 1976–1977.[1]

Suomen parhaimpia jääpalloseuroja lajin alkuvuosikymmeninä 1910-luvulta 1930-luvulle olivat Viipurin Sudet (aluksi nimellä Viipurin Bandy- ja Jalkapalloseura) sekä Helsingin IFK. Warkauden Pallo -35 on ollut johtavia seuroja 1940-luvulta lähtien, ja se onkin voittanut kaikkiaan ennätykselliset 16 Suomen mestaruutta. Oulu nousi kaupunkina jääpallokartalle 1950-luvulla Oulun Palloseuran johdolla. OPS voitti 1950- ja 1960-luvulla kaikkiaan seitsemän mestaruutta, joista viisi peräkkäin, mikä on peräkkäisten voitettujen jääpallon Suomen mestaruuksien ennätys. OPS:n valtakauden päättyessä suomalaisessa jääpalloilussa 1970-luvulla alkoi toisen oululaisseuran, Oulun Luistinseuran, nousu, ja OLS on ollut Suomen johtavia jääpalloseuroja siitä lähtien 14 mestaruudellaan. 1990-luvulla Suomen kärkijoukkueiden joukkoon kiipesi Tornion Palloveikot, joka on ollut 2000-luvulla menestynein suomalainen jääpalloseura saavuttamalla kuusi SM-kultaa.

Vuonna 2008 tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen jääpalloilun Suomen mestaruuden ratkaisusta. Helsingissä pelatussa juhlafinaalissa Oulun Luistinseura voitti Tornion Palloveikot rangaistuslyöntien jälkeen. Koska muutama vuosi oli jäänyt pelaamatta Suomen mestaruudesta, 100. mestaruuden voitti keväällä 2011 Helsingin IFK

Sarjajärjestelmä

Bandyliigassa pelataan kaudella 2012-13 kymmenen joukkueen kaksinkertainen sarja. Sarja alkaa marraskuussa ja päättyy maaliskuussa. Runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta selviävät pudotuspeleihin.

Runkosarjan jälkeen muodostetaan kahden lohkon ottelukaavio, jossa jatko-otteluparit valitaan. A-lohkoon sijoitetaan runkosarjassa ensimmäiseksi sekä neljänneksi sijoittuneet ja B-lohkoon sijoitetaan toiseksi sekä kolmanneksi sijoittuneet joukkueet. Bandyliigan runkosarjan voittaja valitsee ensimmäisenä vastustajansa sijoille 5.-8. aijoittuneiden joukosta ja sen jälkeen Bandyliigan runkosarjan toinen ja kolmas valitsevat omat vastustajansa puolivälieriin. Neljänneksi sijoittuneelle jää viimeinen valitsematta jäänyt joukkue. Puolivälierät ja välierät pelataan paras kolmesta -periaatteella.

Välierissä pelaavat vastakkain voittajat A-lohkon otteluista sekä voittajat B-lohkon otteluista. Finaalin selviytyvät voittajat ja häviäjät menevät pronssiotteluun.

Mikäli ottelutilanne puolivälierissä, välierissä, finaalissa tai pronssiottelussa on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, ottelua jatketaan 2 x 15 minuutin jatkoajalla, jatkoaika pelataan loppuun asti. Mikäli ottelu on vielä jatkoajankin jälkeen tasan, suoritetaan rangaistuslyöntikilpailu ratkaisuun saakka liiton kilpailumääräysten mukaisesti.[2]

Joukkueet kaudella 2012–2013

Bandyliigaseurat kartalla
Pääartikkeli: Bandyliigakausi 2012–2013
Joukkue Kotikaupunki Kotikenttä Perustettu Päävalmentaja
Akilles Porvoo Pallokenttä 1902 Suomi Antti Parviainen
Botnia-69 Helsinki Oulunkylän tekojäärata 1969 Suomi Esa Määttä
HIFK Helsinki Brahenkenttä 1897 Suomi Juha Laitinen
JPS Jyväskylä Nisulan monttu 1962 Suomi Mika Sillgren
Kampparit Mikkeli Hänninhauta 1972 Suomi Antero Levänen
Narukerä Pori Porin tekojäärata 1965 Ruotsi Kjell Ljusberg
OLS Oulu Pakkalan kenttä 1880 Suomi Samuli Niskanen
ToPV Tornio Gränsvallen 1935 Suomi Igor Zolotarev
WP-35 Varkaus Kämäri 1935 Suomi Jorma Saastamoinen
Veiterä Lappeenranta Kisapuiston tekojäärata 1950 Suomi Juuso Pyysing

Tilastoja

Mestarit

Pääartikkeli: Luettelo jääpallon SM-mitalisteista

Eniten jääpallon Suomen mestaruuksia on voittanut Helsingin IFK 17 mestaruudella. Ykköspaikkaa piti pitkään hallussaan aina 1990-luvulle asti Viipurin Sudet. Uusimpana joukkueena mestariluetteloon on lisätty Mikkelin Kampparit, vuonna 2012. [3]

Eniten maaleja tehneet

Maalintekijätilastoa on pidetty vuodesta 1963 lähtien ja tilastokärki syksyllä 2013:[4]

Sija Pelaaja Joukkue Maalit
1. Veikko Niemikorpi OPS, OLS, HIFK 692
2. Harri Kauhanen WP-35 658
3. Jari Vaattovaara ToPV 651
4. Marko Kilpeläinen OPS, OLS 633
5. Samuli Niskanen OPS, OLS 516
6. Matti Alatalo OLS 495
7. Pekka Vartiainen OLS, Akilles 439
8. Lasse Laakkonen WP-35, Akilles, HIFK 415
9. Arto Loukkola OLS, OPS 408
10. Igor Zolotarev ToPV, Kampparit 389
11. Jarmo Kehusmaa ToPV, Botnia, Vastus 376
12. Petri Parviainen Akilles, Botnia, HIFK 364
13. Janne Koponen HIFK, Botnia, JPS, Veiterä 350
14. Seppo Laakkonen WP-35, Akilles 346
15. Antti Laine JPS, HIFK, Kampparit 317
16. Lauri Söderström HIFK, Botnia 307
17. Rasmus Lindqvist Akilles 299
18. Lauri Arponen Narukerä 294
19. Jarmo Mällinen OPS, OLS 283
20. Seppo Rounaja OLS 272

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Anttinen, Pekka: Sata vuotta oululaista jääpalloa, s. 7. Botnia-69 ry, 2006. ISBN 952-92-0998-3.
  2. ↑ http://www.finbandy.fi/sjpl/index.php?section=65
  3. ↑ Suomen Jääpalloliitto: Jääpallokirja 2012, s. 88. Suomen Jääpalloliitto, 2011. ISNN 0784-0411.
  4. ↑ Suomen Jääpalloliitto: Jääpallokirja 2012, s. 95. Suomen Jääpalloliitto, 2011. ISNN 0784-0411.

Aiheesta muualla

Jääpallon SM-sarjan kaudet
Cup-kilpailut
1900-luku 1908 1909 1910
1910-luku 1911 1912 1913 1914 1915 1916 1917 (1918) 1919 1920
1920-luku 1921 1922 1923 1924 1925 1926 1927 1928 1929 1930
Mestaruussarja
1930-luku 1931 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1940
1940-luku 1941 1942 1943 (cup) 1944 (cup) 1945 1946 1947 1948 1949 1950
1950-luku 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959 1960
1960-luku 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1969–70
1970-luku 1970–71 1971–72 1972–73 1973–74 1974–75 1975–76 1976–77 1977–78 1978–79 1979–80
1980-luku 1980–81 1981–82 1982–83 1983–84 1984–85 1985–86 1986–87 1987–88 1988–89 1989–90
1990-luku 1990–91
Bandyliiga
1990-luku 1991–92 1992–93 1993–94 1994–95 1995–96 1996–97 1997–98 1998–99 1999–00
2000-luku 2000–01 2001–02 2002–03 2003–04 2004–05 2005–06 2006–07 2007–08 2008–09 2009–10
2010–luku 2010–11 2011–12 2012–13 2013–14 2014–15 2015–16 2016–17 2017–18 2018–19 2019–20
2020–luku 2020–21 2021–22 2022–23 2023–24
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bandyliiga&oldid=13938776”