Bandyliiga
Bandyliiga | |
---|---|
Meneillään oleva kausi
Bandyliigakausi 2013–2014 |
|
Laji | Jääpallo |
Maa(t) | Suomi |
Perustettu | 1908 (Bandyliiga 1991) |
Joukkueita | 10 |
Hallitseva mestari | HIFK |
Eniten mestaruuksia | HIFK (17) |
Sivusto | Bandyliiga |
Bandyliiga on miesten jääpalloilun korkein sarjataso Suomessa. Sen järjestää Suomen Jääpalloliitto. Sarjan voittaja on jääpallon Suomen mestari. Jääpallon Suomen mestaruudesta pelattiin ensi kertaa vuonna 1908, ensimmäisenä joukkuepallopelinä Suomessa. Korkeinta sarjatasoa on kutsuttu nimellä Bandyliiga kaudesta 1991-92 lähtien.
Kaudella 2012–2013 Bandyliigassa pelasi 10 joukkuetta. Ratkaistu Suomen mestaruus oli järjestyksessään 103. Hallitseva Suomen mestari on HIFK.
Historia
Suomessa jääpalloilun kilpailutoiminta alkoi organisoitua Suomen Palloliiton perustamisen myötä vuonna 1907. Jo vuonna 1908 ratkaistiin ensimmäinen Suomen mestaruus, kun Polyteknikkojen Urheiluseura (PUS) voitti Helsingin IFK:n finaalissa maalein 8–3. Jääpallo sai näin kunnian olla ensimmäinen joukkuepallopeli, jossa Suomen mestaruus ratkaistiin. Siitä lähtien jääpalloilun Suomen mestaruus on ratkaistu vuosittain, ainoastaan vuosina 1918, 1940 ja 1942 mestaruus jäi ratkaisematta sotien vuoksi.
Mestaruudesta pelattiin cup-kilpailuna aina vuoteen 1931, jolloin siirryttiin yksinkertaiseen sarjaan, jota jatkettiin aina vuoteen 1937. Sen jälkeen oli kaksilohkoinen sarja. Vuonna 1941 oli kolmilohkoinen ja sotatalvina 1943 ja 1944 oli cup-kilpailu. Nelilohkoinen mestaruussarja käynnistyi sodan jälkeen. Kaksilohkoiseen palattiin kahden kauden jälkeen eli 1947 ja edelleen yksilohkoiseen 1953. TUL:n seurat tulivat Palloliiton sarjoihin 1956. Yksilohkoista sarjaa pelattiin vuoteen 1969. Poikkeuksen muodosti vuosi 1965, jolloin pelattin kahdessa SM-sarjan lohkossa. Kaksikertainen yksilohkoinen sarja käynnistyi kaudella 1969–1970 ja siihen lisättiin pudotuspelit kaudella 1976–1977.[1]
Suomen parhaimpia jääpalloseuroja lajin alkuvuosikymmeninä 1910-luvulta 1930-luvulle olivat Viipurin Sudet (aluksi nimellä Viipurin Bandy- ja Jalkapalloseura) sekä Helsingin IFK. Warkauden Pallo -35 on ollut johtavia seuroja 1940-luvulta lähtien, ja se onkin voittanut kaikkiaan ennätykselliset 16 Suomen mestaruutta. Oulu nousi kaupunkina jääpallokartalle 1950-luvulla Oulun Palloseuran johdolla. OPS voitti 1950- ja 1960-luvulla kaikkiaan seitsemän mestaruutta, joista viisi peräkkäin, mikä on peräkkäisten voitettujen jääpallon Suomen mestaruuksien ennätys. OPS:n valtakauden päättyessä suomalaisessa jääpalloilussa 1970-luvulla alkoi toisen oululaisseuran, Oulun Luistinseuran, nousu, ja OLS on ollut Suomen johtavia jääpalloseuroja siitä lähtien 14 mestaruudellaan. 1990-luvulla Suomen kärkijoukkueiden joukkoon kiipesi Tornion Palloveikot, joka on ollut 2000-luvulla menestynein suomalainen jääpalloseura saavuttamalla kuusi SM-kultaa.
Vuonna 2008 tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen jääpalloilun Suomen mestaruuden ratkaisusta. Helsingissä pelatussa juhlafinaalissa Oulun Luistinseura voitti Tornion Palloveikot rangaistuslyöntien jälkeen. Koska muutama vuosi oli jäänyt pelaamatta Suomen mestaruudesta, 100. mestaruuden voitti keväällä 2011 Helsingin IFK
Sarjajärjestelmä
Bandyliigassa pelataan kaudella 2012-13 kymmenen joukkueen kaksinkertainen sarja. Sarja alkaa marraskuussa ja päättyy maaliskuussa. Runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta selviävät pudotuspeleihin.
Runkosarjan jälkeen muodostetaan kahden lohkon ottelukaavio, jossa jatko-otteluparit valitaan. A-lohkoon sijoitetaan runkosarjassa ensimmäiseksi sekä neljänneksi sijoittuneet ja B-lohkoon sijoitetaan toiseksi sekä kolmanneksi sijoittuneet joukkueet. Bandyliigan runkosarjan voittaja valitsee ensimmäisenä vastustajansa sijoille 5.-8. aijoittuneiden joukosta ja sen jälkeen Bandyliigan runkosarjan toinen ja kolmas valitsevat omat vastustajansa puolivälieriin. Neljänneksi sijoittuneelle jää viimeinen valitsematta jäänyt joukkue. Puolivälierät ja välierät pelataan paras kolmesta -periaatteella.
Välierissä pelaavat vastakkain voittajat A-lohkon otteluista sekä voittajat B-lohkon otteluista. Finaalin selviytyvät voittajat ja häviäjät menevät pronssiotteluun.
Mikäli ottelutilanne puolivälierissä, välierissä, finaalissa tai pronssiottelussa on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, ottelua jatketaan 2 x 15 minuutin jatkoajalla, jatkoaika pelataan loppuun asti. Mikäli ottelu on vielä jatkoajankin jälkeen tasan, suoritetaan rangaistuslyöntikilpailu ratkaisuun saakka liiton kilpailumääräysten mukaisesti.[2]
Joukkueet kaudella 2012–2013
- Pääartikkeli: Bandyliigakausi 2012–2013
Joukkue | Kotikaupunki | Kotikenttä | Perustettu | Päävalmentaja |
---|---|---|---|---|
Akilles | Porvoo | Pallokenttä | 1902 | Antti Parviainen |
Botnia-69 | Helsinki | Oulunkylän tekojäärata | 1969 | Esa Määttä |
HIFK | Helsinki | Brahenkenttä | 1897 | Juha Laitinen |
JPS | Jyväskylä | Nisulan monttu | 1962 | Mika Sillgren |
Kampparit | Mikkeli | Hänninhauta | 1972 | Antero Levänen |
Narukerä | Pori | Porin tekojäärata | 1965 | Kjell Ljusberg |
OLS | Oulu | Pakkalan kenttä | 1880 | Samuli Niskanen |
ToPV | Tornio | Gränsvallen | 1935 | Igor Zolotarev |
WP-35 | Varkaus | Kämäri | 1935 | Jorma Saastamoinen |
Veiterä | Lappeenranta | Kisapuiston tekojäärata | 1950 | Juuso Pyysing |
Tilastoja
Mestarit
- Pääartikkeli: Luettelo jääpallon SM-mitalisteista
Eniten jääpallon Suomen mestaruuksia on voittanut Helsingin IFK 17 mestaruudella. Ykköspaikkaa piti pitkään hallussaan aina 1990-luvulle asti Viipurin Sudet. Uusimpana joukkueena mestariluetteloon on lisätty Mikkelin Kampparit, vuonna 2012. [3]
- 17: Helsingin IFK
- 16: Warkauden Pallo -35
- 15: Oulun Luistinseura
- 14: Viipurin Sudet
- 7: Oulun Palloseura
- 6: Tornion Palloveikot
- 5: Helsingin Jalkapalloklubi
- 4: Lappeenrannan Veiterä
- 4: Veitsiluodon Vastus
- 3: Botnia, Helsinki
- 2: Borgå Akilles
- 2: Polyteknikkojen Urheiluseura
- 2: Käpylän Urheilu-Veikot, Helsinki
- 2: Viipurin Palloseura
- 1: Mikkelin Palloilijat
- 1: Lappeenrannan Urheilu-Miehet
- 1: Porin Narukerä
- 1: Mikkelin Kampparit
Eniten maaleja tehneet
Maalintekijätilastoa on pidetty vuodesta 1963 lähtien ja tilastokärki syksyllä 2013:[4]
Sija | Pelaaja | Joukkue | Maalit |
---|---|---|---|
1. | Veikko Niemikorpi | OPS, OLS, HIFK | 692 |
2. | Harri Kauhanen | WP-35 | 658 |
3. | Jari Vaattovaara | ToPV | 651 |
4. | Marko Kilpeläinen | OPS, OLS | 633 |
5. | Samuli Niskanen | OPS, OLS | 516 |
6. | Matti Alatalo | OLS | 495 |
7. | Pekka Vartiainen | OLS, Akilles | 439 |
8. | Lasse Laakkonen | WP-35, Akilles, HIFK | 415 |
9. | Arto Loukkola | OLS, OPS | 408 |
10. | Igor Zolotarev | ToPV, Kampparit | 389 |
11. | Jarmo Kehusmaa | ToPV, Botnia, Vastus | 376 |
12. | Petri Parviainen | Akilles, Botnia, HIFK | 364 |
13. | Janne Koponen | HIFK, Botnia, JPS, Veiterä | 350 |
14. | Seppo Laakkonen | WP-35, Akilles | 346 |
15. | Antti Laine | JPS, HIFK, Kampparit | 317 |
16. | Lauri Söderström | HIFK, Botnia | 307 |
17. | Rasmus Lindqvist | Akilles | 299 |
18. | Lauri Arponen | Narukerä | 294 |
19. | Jarmo Mällinen | OPS, OLS | 283 |
20. | Seppo Rounaja | OLS | 272 |
Katso myös
Lähteet
- Suomen Jääpalloliitto - Pöytäkirja, kevätkokous 2008 (PDF) finbandy.fi. 28.10.2008.
- Suomen Jääpalloliitto - Historia finbandy.fi. 28.10.2008.
Viitteet
- ↑ Anttinen, Pekka: Sata vuotta oululaista jääpalloa, s. 7. Botnia-69 ry, 2006. ISBN 952-92-0998-3
- ↑ http://www.finbandy.fi/sjpl/index.php?section=65
- ↑ Suomen Jääpalloliitto: Jääpallokirja 2012, s. 88. Suomen Jääpalloliitto, 2011. ISNN 0784-0411
- ↑ Suomen Jääpalloliitto: Jääpallokirja 2012, s. 95. Suomen Jääpalloliitto, 2011. ISNN 0784-0411
Aiheesta muualla
Cup-kilpailut | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1900-luku | 1908 | 1909 | 1910 | |||||||
1910-luku | 1911 | 1912 | 1913 | 1914 | 1915 | 1916 | 1917 | (1918) | 1919 | 1920 |
1920-luku | 1921 | 1922 | 1923 | 1924 | 1925 | 1926 | 1927 | 1928 | 1929 | 1930 |
Mestaruussarja | ||||||||||
1930-luku | 1931 | 1932 | 1933 | 1934 | 1935 | 1936 | 1937 | 1938 | 1939 | |
1940-luku | 1941 | 1943 (cup) | 1944 (cup) | 1945 | 1946 | 1947 | 1948 | 1949 | 1950 | |
1950-luku | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 | 1960 |
1960-luku | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 | 1969–70 |
1970-luku | 1970–71 | 1971–72 | 1972–73 | 1973–74 | 1974–75 | 1975–76 | 1976–77 | 1977–78 | 1978–79 | 1979–80 |
1980-luku | 1980–81 | 1981–82 | 1982–83 | 1983–84 | 1984–85 | 1985–86 | 1986–87 | 1987–88 | 1988–89 | 1989–90 |
1990-luku | 1990–91 | |||||||||
Bandyliiga | ||||||||||
1990-luku | 1991–92 | 1992–93 | 1993–94 | 1994–95 | 1995–96 | 1996–97 | 1997–98 | 1998–99 | 1999–00 | |
2000-luku | 2000–01 | 2001–02 | 2002–03 | 2003–04 | 2004–05 | 2005–06 | 2006–07 | 2007–08 | 2008–09 | 2009–10 |
2010–luku | 2010–11 | 2011–12 | 2012–13 | 2013–14 | 2014–15 | 2015–16 | 2016–17 | 2017–18 | 2018–19 | 2019–20 |
2020–luku | 2020–21 | 2021–22 | 2022–23 | 2023–24 | 2024–25 |