Bandyliiga

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 21. maaliskuuta 2014 kello 18.53 käyttäjän Nro92 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bandyliiga
Meneillään oleva kausi
Bandyliigakausi 2013–2014
Laji Jääpallo
Maa(t)  Suomi
Perustettu 1908 (Bandyliiga 1991)
Joukkueita 10
Hallitseva mestari HIFK
Eniten mestaruuksia HIFK (17)
Sivusto Bandyliiga

Bandyliiga on miesten jääpalloilun korkein sarjataso Suomessa. Sen järjestää Suomen Jääpalloliitto. Sarjan voittaja on jääpallon Suomen mestari. Jääpallon Suomen mestaruudesta pelattiin ensi kertaa vuonna 1908, ensimmäisenä joukkuepallopelinä Suomessa. Korkeinta sarjatasoa on kutsuttu nimellä Bandyliiga kaudesta 1991-92 lähtien.

Kaudella 2012–2013 Bandyliigassa pelasi 10 joukkuetta. Ratkaistu Suomen mestaruus oli järjestyksessään 103. Hallitseva Suomen mestari on HIFK.

Historia

Suomessa jääpalloilun kilpailutoiminta alkoi organisoitua Suomen Palloliiton perustamisen myötä vuonna 1907. Jo vuonna 1908 ratkaistiin ensimmäinen Suomen mestaruus, kun Polyteknikkojen Urheiluseura (PUS) voitti Helsingin IFK:n finaalissa maalein 8–3. Jääpallo sai näin kunnian olla ensimmäinen joukkuepallopeli, jossa Suomen mestaruus ratkaistiin. Siitä lähtien jääpalloilun Suomen mestaruus on ratkaistu vuosittain, ainoastaan vuosina 1918, 1940 ja 1942 mestaruus jäi ratkaisematta sotien vuoksi.

Mestaruudesta pelattiin cup-kilpailuna aina vuoteen 1931, jolloin siirryttiin yksinkertaiseen sarjaan, jota jatkettiin aina vuoteen 1937. Sen jälkeen oli kaksilohkoinen sarja. Vuonna 1941 oli kolmilohkoinen ja sotatalvina 1943 ja 1944 oli cup-kilpailu. Nelilohkoinen mestaruussarja käynnistyi sodan jälkeen. Kaksilohkoiseen palattiin kahden kauden jälkeen eli 1947 ja edelleen yksilohkoiseen 1953. TUL:n seurat tulivat Palloliiton sarjoihin 1956. Yksilohkoista sarjaa pelattiin vuoteen 1969. Poikkeuksen muodosti vuosi 1965, jolloin pelattin kahdessa SM-sarjan lohkossa. Kaksikertainen yksilohkoinen sarja käynnistyi kaudella 1969–1970 ja siihen lisättiin pudotuspelit kaudella 1976–1977.[1]

Suomen parhaimpia jääpalloseuroja lajin alkuvuosikymmeninä 1910-luvulta 1930-luvulle olivat Viipurin Sudet (aluksi nimellä Viipurin Bandy- ja Jalkapalloseura) sekä Helsingin IFK. Warkauden Pallo -35 on ollut johtavia seuroja 1940-luvulta lähtien, ja se onkin voittanut kaikkiaan ennätykselliset 16 Suomen mestaruutta. Oulu nousi kaupunkina jääpallokartalle 1950-luvulla Oulun Palloseuran johdolla. OPS voitti 1950- ja 1960-luvulla kaikkiaan seitsemän mestaruutta, joista viisi peräkkäin, mikä on peräkkäisten voitettujen jääpallon Suomen mestaruuksien ennätys. OPS:n valtakauden päättyessä suomalaisessa jääpalloilussa 1970-luvulla alkoi toisen oululaisseuran, Oulun Luistinseuran, nousu, ja OLS on ollut Suomen johtavia jääpalloseuroja siitä lähtien 14 mestaruudellaan. 1990-luvulla Suomen kärkijoukkueiden joukkoon kiipesi Tornion Palloveikot, joka on ollut 2000-luvulla menestynein suomalainen jääpalloseura saavuttamalla kuusi SM-kultaa.

Vuonna 2008 tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen jääpalloilun Suomen mestaruuden ratkaisusta. Helsingissä pelatussa juhlafinaalissa Oulun Luistinseura voitti Tornion Palloveikot rangaistuslyöntien jälkeen. Koska muutama vuosi oli jäänyt pelaamatta Suomen mestaruudesta, 100. mestaruuden voitti keväällä 2011 Helsingin IFK

Sarjajärjestelmä

Bandyliigassa pelataan kaudella 2012-13 kymmenen joukkueen kaksinkertainen sarja. Sarja alkaa marraskuussa ja päättyy maaliskuussa. Runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta selviävät pudotuspeleihin.

Runkosarjan jälkeen muodostetaan kahden lohkon ottelukaavio, jossa jatko-otteluparit valitaan. A-lohkoon sijoitetaan runkosarjassa ensimmäiseksi sekä neljänneksi sijoittuneet ja B-lohkoon sijoitetaan toiseksi sekä kolmanneksi sijoittuneet joukkueet. Bandyliigan runkosarjan voittaja valitsee ensimmäisenä vastustajansa sijoille 5.-8. aijoittuneiden joukosta ja sen jälkeen Bandyliigan runkosarjan toinen ja kolmas valitsevat omat vastustajansa puolivälieriin. Neljänneksi sijoittuneelle jää viimeinen valitsematta jäänyt joukkue. Puolivälierät ja välierät pelataan paras kolmesta -periaatteella.

Välierissä pelaavat vastakkain voittajat A-lohkon otteluista sekä voittajat B-lohkon otteluista. Finaalin selviytyvät voittajat ja häviäjät menevät pronssiotteluun.

Mikäli ottelutilanne puolivälierissä, välierissä, finaalissa tai pronssiottelussa on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, ottelua jatketaan 2 x 15 minuutin jatkoajalla, jatkoaika pelataan loppuun asti. Mikäli ottelu on vielä jatkoajankin jälkeen tasan, suoritetaan rangaistuslyöntikilpailu ratkaisuun saakka liiton kilpailumääräysten mukaisesti.[2]

Joukkueet kaudella 2012–2013

Bandyliigaseurat kartalla
Joukkue Kotikaupunki Kotikenttä Perustettu Päävalmentaja
Akilles Porvoo Pallokenttä 1902 Suomi Antti Parviainen
Botnia-69 Helsinki Oulunkylän tekojäärata 1969 Suomi Esa Määttä
HIFK Helsinki Brahenkenttä 1897 Suomi Juha Laitinen
JPS Jyväskylä Nisulan monttu 1962 Suomi Mika Sillgren
Kampparit Mikkeli Hänninhauta 1972 Suomi Antero Levänen
Narukerä Pori Porin tekojäärata 1965 Ruotsi Kjell Ljusberg
OLS Oulu Pakkalan kenttä 1880 Suomi Samuli Niskanen
ToPV Tornio Gränsvallen 1935 Suomi Igor Zolotarev
WP-35 Varkaus Kämäri 1935 Suomi Jorma Saastamoinen
Veiterä Lappeenranta Kisapuiston tekojäärata 1950 Suomi Juuso Pyysing

Tilastoja

Mestarit

Eniten jääpallon Suomen mestaruuksia on voittanut Helsingin IFK 17 mestaruudella. Ykköspaikkaa piti pitkään hallussaan aina 1990-luvulle asti Viipurin Sudet. Uusimpana joukkueena mestariluetteloon on lisätty Mikkelin Kampparit, vuonna 2012. [3]

Eniten maaleja tehneet

Maalintekijätilastoa on pidetty vuodesta 1963 lähtien ja tilastokärki syksyllä 2013:[4]

Sija Pelaaja Joukkue Maalit
1. Veikko Niemikorpi OPS, OLS, HIFK 692
2. Harri Kauhanen WP-35 658
3. Jari Vaattovaara ToPV 651
4. Marko Kilpeläinen OPS, OLS 633
5. Samuli Niskanen OPS, OLS 516
6. Matti Alatalo OLS 495
7. Pekka Vartiainen OLS, Akilles 439
8. Lasse Laakkonen WP-35, Akilles, HIFK 415
9. Arto Loukkola OLS, OPS 408
10. Igor Zolotarev ToPV, Kampparit 389
11. Jarmo Kehusmaa ToPV, Botnia, Vastus 376
12. Petri Parviainen Akilles, Botnia, HIFK 364
13. Janne Koponen HIFK, Botnia, JPS, Veiterä 350
14. Seppo Laakkonen WP-35, Akilles 346
15. Antti Laine JPS, HIFK, Kampparit 317
16. Lauri Söderström HIFK, Botnia 307
17. Rasmus Lindqvist Akilles 299
18. Lauri Arponen Narukerä 294
19. Jarmo Mällinen OPS, OLS 283
20. Seppo Rounaja OLS 272

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Anttinen, Pekka: Sata vuotta oululaista jääpalloa, s. 7. Botnia-69 ry, 2006. ISBN 952-92-0998-3
  2. http://www.finbandy.fi/sjpl/index.php?section=65
  3. Suomen Jääpalloliitto: Jääpallokirja 2012, s. 88. Suomen Jääpalloliitto, 2011. ISNN 0784-0411
  4. Suomen Jääpalloliitto: Jääpallokirja 2012, s. 95. Suomen Jääpalloliitto, 2011. ISNN 0784-0411

Aiheesta muualla