Eusébio
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Eusébio da Silva Ferreira | ||
| Syntymäaika | 25. joulukuuta 1942 | ||
| Syntymäpaikka | Lourenço Marques, Mosambik | ||
| Kuolinaika | 5. tammikuuta 2014 (71 vuotta) | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Lempinimi | Musta helmi, Musta pantteri | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1960 |  Sporting Club de Lourenço Marques
|
42 | (77) |
| 1960–1975 |  SL Benfica
|
301 | (317) |
| 1975 |  Boston Minutemen
|
7 | (2) |
| 1975–1976 |  CF Monterrey
|
10 | (1) |
| 1976 |  Toronto Metros-Croatia
|
21 | (16) |
| 1976–1977 | SC Beira-Mar
|
12 | (3) |
| 1977 | Las Vegas Quicksilver
|
17 | (2) |
| 1977–1978 | União Tomar
|
12 | (3) |
| 1978–1979 | New Jersey Americans
|
4 | (5) |
| Maajoukkue | |||
| 1961–1973 | Portugali | 64 | (41) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Eusébio da Silva Ferreira (25. tammikuuta 1942 Lourenço Marques, Mosambik – 5. tammikuuta 2014[1]) oli portugalilainen jalkapalloilija. Paremmin hänet tunnetaan taiteilijanimellään Eusébio. Hän pelasi suurimman osan urastaan portugalilaisessa Benficassa. Eusébio valittiin vuonna 1965 vuoden eurooppalaiseksi jalkapalloilijaksi. Vuoden 1966 jalkapallon MM-kisoissa hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, ja hän voitti myös turnauksen maalikuninkuuden.
Ura seurajoukkueissa
Eusébio syntyi Lourenço Marquesissa (nykyään Maputo) Mosambikissa, joka silloin oli vielä Portugalin siirtomaa. Hän liittyi teini-ikäisenä paikalliseen Sporting Club de Lourenço Marquesiin. Mosambikista Eusébio siirtyi Benficaan vuonna 1961 puoliksi sattumalta. Benfican silloinen valmentaja Béla Guttmann kuuli hänestä sattumalta parturissa brasilialaisen São Paulon valmentajalta, joka oli nähnyt Eusébion Afrikassa käydessään. Tämän jälkeen Guttmann hankki hänet salaa Benficaan, sillä Eusébion seura oli kilpailevan Sporting Lissabonin yhteistyöseura.
Eusébio murtautui nopeasti Benfican kokoonpanoon ja sai lempinimet ”Musta helmi” ja ”Musta pantteri”. Hän oli mukana voittamassa seuralle toista peräkkäistä Euroopan cupia 1962. Hän teki 5–3 päättyneessä finaalissa kaksi maalia. Benfica eteni vielä tämän jälkeen finaaliin 1963, 1965 ja 1968, mutta hävisi ne kaikki. 1960-luvulla Eusébiota kehuttiin usein maailman toiseksi parhaaksi jalkapalloilijaksi Pelén jälkeen. Benfican riveissä Eusébio pelasi aina vuoteen 1975 asti. Sinä aikana hän voitti Benficassa 11 Portugalin mestaruutta ja pelasi 301 liigaottelua, joissa hän teki 317 maalia.[2][3] Niiden lisäksi pelasi lukuisia otteluita Euroopassa ja kansallisissa cupeissa. Kaikkiaan hänen saldonsa Benficassa oli 727 maalia 715 ottelussa.[3]
Benfican jälkeen Eusébio pelasi useissa eri joukkueissa vuosina 1975–1979. North American Soccer Leaguessa hän pelasi kolmessa eri joukkueessa – Boston Minutemenissä, Toronto Metros-Croatiassa ja Las Vegas Quicksilverissä. Lisäksi hän teki lyhyet vierailut myös meksikolaiseen CF Monterreyhin ja portugalilaisiin SC Beira-Mariin sekä União Tomariin. Eusébio päätti uransa New Jersey Americansissa vuonna 1979.
Ura maajoukkueessa
Eusébio nousi Portugalin maajoukkueeseen 1961. Vuoden 1966 jalkapallon MM-kisoissa hän johdatti Portugalin aina välieriin, jonka se hävisi Englannille niukasti 2–1. Eusébio valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja hän oli myös kisojen paras maalintekijä 9 maalilla. Portugali voitti MM-pronssia voittamalla Neuvostoliiton 2–1 ottelussa, jossa Eusébio teki ensimmäisen maalin. Vuoden 1966 kisojen jälkeen Portugali ei enää päässyt arvokisoihin ennen Eusébion maajoukkueuran päättymistä 1973. Hän pelasi yhteensä 64 maaottelua, joissa hän teki 41 maalia.
Pelaajauran jälkeen
Uran jälkeen Eusébio sai useita huomionosoituksia. Hänet äänestettiin 1900-luvun yhdeksänneksi parhaaksi pelaajaksi IFFHS:n äänestyksessä,[4] ja Pelé nimesi hänet FIFA 100 -listalle 2004.[5] Portugalin jalkapalloliitto valitsi hänet Portugalin Kultaiseksi pelaajaksi UEFA:n 50-vuotisjuhlien yhteydessä.[6]
Lähteet
- Brewin, John: The pioneer of Portuguese football 22.1.2009. ESPNsoccernet.com. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Eusebio est décédé lequipe.fr. 5.1.2014. L'Equipe. Viitattu 5.1.2014. (ranskaksi)
- ↑ Toisissa lähteissä myös 313 ottelua ja 319 maalia (ESPNsoccernet.com)
- ↑ a b Eusebio Football-history.net. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
- ↑ IFFHS' Century Elections RSSSF. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Pele's list of the greatest stage 4.3.2004. BBC Sport. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Golden Players take centre stage 29.11.2003. UEFA. Viitattu 23.1.2009. (englanniksi)
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández
1930: 
1968: Eusébio • 1969: Petăr Žekov • 1970: Gerd Müller • 1971: Josip Skoblar • 1972: Gerd Müller • 1973: Eusébio • 1974: Héctor Yazalde • 1975: Dudu Georgescu • 1976: Sotiris Kaiafas • 1977: Dudu Georgescu • 1978: Hans Krankl • 1979: Kees Kist • 1980: Erwin Vandenbergh • 1981: Georgi Slavkov • 1982: Wim Kieft • 1983: Fernando Gomes • 1984: Ian Rush • 1985: Fernando Gomes • 1986: Marco van Basten • 1987: Rodion Cămătaru & Toni Polster • 1988: Tanju Çolak • 1989: Dorin Mateuț • 1990: Hugo Sánchez & Hristo Stoitškov • 1997: Ronaldo • 1998: Nikos Mahlas • 1999: Mário Jardel • 2000: Kevin Phillips • 2001: Henrik Larsson • 2002: Mário Jardel • 2003: Roy Makaay • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry & Diego Forlán • 2006: Luca Toni • 2007: Francesco Totti • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Diego Forlán • 2010: Lionel Messi • 2011: Cristiano Ronaldo • 2012: Lionel Messi • 2013: Lionel Messi • 2014: Cristiano Ronaldo / Luis Suárez • 2015: Cristiano Ronaldo