Felix Petyrek
Felix Petyrek (14. toukokuuta 1892 Brno – 1. joulukuuta 1951) oli itävaltalainen säveltäjä.[1]
Petyrek varttui Wienissä ja sai varhaista musiikkikasvatusta August-isältään, joka oli urkuri. Petyrek opiskeli sittemmin Wienin musiikkiakatemiassa pianonsoittoa Leopold Godowskyn ja Emil von Sauerin sekä sävellystä Franz Schrekerin johdolla. Hän suoritti opintoja myös Wienin yliopiston filosofian laitoksella opettajanaan Guido Adler. Vuosina 1915–1918 Petyrek suoritti asepalvelusta, jonka aikana toimi sotavankien vartijana ja keräili samalla kansanlauluja Itä-Euroopan eri traditioiden piiristä. Näitä julkaisi Universal Edition. Petyrek valmistui opinnoistaan kunniamaininnoin vuonna 1919 ja pääsi tämän jälkeen Mozarteumin opettajaksi Salzburgiin.[1]
Vuonna 1921 Petyrek muutti Berliiniin. Myöhemmin hän asui myös Arlesheimissa (Sveitsi) ja Abbaziassa (nykyinen Opatija, Kroatia). Abbaziassa ja Salzburgissa Petyrek alkoi järjestää pianon ja sävellyksen kesäkursseja. Näiden merkeissä Petyrek tapasi Loris Margaritisin, jonka kanssa ystävystyi. Vuoteen 1926 saakka Petyrek järjesti myös monia konsertteja Saksassa, jossa hänet yhdistettiin avantgardeliikkeeseen. Kesällä 1926 Petyrek sai kutsun opettamaan pianoa ja sävellystä Ateenan konservatorioon. Seuraavien vuosien aikana hän järjesti Dimitri Mitropouloksen kanssa lukuisia konsertteja Ateenassa ja Salzburgissa. Kreikasta palattuaan Petyrek opetti vuosina 1930–1950 Stuttgartissa, Leipzigissa ja Wienissä. Vuonna 1950 hänelle myönnettiin Itävallan musiikin valtionpalkinto.[1]
Petyrekin tuotantoon kuuluu esimerkiksi pianoteoksia sekä kamari-, vokaali- ja näyttämömusiikkia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Felix Petyrek Naxos
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
