François Boucher

François Boucher (29. syyskuuta 1703–30. toukokuuta 1770) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja kaivertaja. Hän syntyi Pariisissa ja toimi maalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useita kuvia hän kaiversi.

Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi myös useita muotokuvia Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadour'sta.

Vuonna 1765 Boucherista tuli ensimmäinen kuninkaallinen taidemaalari, Royal Academyn johtaja ja Royal Porcelain Works'n suunnittelija. Hän oli aikansa kuuluisimpia maalareita, jonka työt ilmentävät hyvin rokokoo-tyylin kevytmielisyyttä. Boucherin tunnusmerkkejä ovat mystiset ja sentimentaaliset teokset sekä herkät luonto- ja paimenkuvaukset, mutta myös sensuellit, mytologiset maalaukset. Hänen helppoa tyyliään imitoitiin paljon. Malleinaan hän käytti usein vaimoaan ja muita perheensä jäseniä.

Boucherin kuuluisimpia töitä ovat muun muassa Lepäävä tyttö ja Lammaspaimen ja tyttö lepäämässä.

Uusklassismia kohti siirryttäessä Denis Diderot kritisoi Boucherin teoksia muun muassa niiden teennäisyydestä sekä Boucherin tapaa halventaa omaa vaimoaan käyttämällä tätä mallina esimerkiksi teoksessa Odaliski. Boucher ei antanut valistuksen filosofin lannistaa itseään, vaikkakin myöhemmin kritiikki toimi oivana yllytyksenä Boucherin maineen mustaamiselle.

François Boucher kuoli 30. toukokuuta 1770 Pariisissa.