Gnjozdovo
Gnezdovo (ven. Гнёздово) on arkeologinen kohde lähellä Gnezdovon kylää Smolenskin alueella Venäjällä. Alueella on hyvin paljon slaavien ja varjagien muinaisia esineitä. Alue on luokiteltu muinaiseksi mäkilinnaksi (Gorodištše) (ven. Городище).
Gnezdovo oli 900-luvulla kenties tärkein kauppapaikka koko Viikinkien idäntien varrella [1]. Gnezdovo kukoisti vuosina 850 - 1000.
Alue
Gnezdovon alue oli suuruudeltaan 17,5 hehtaaria. Sen suuruutta voi verrata muihin mahtaviin viikinkikaupunkeihin Hedebyhyn 24 hehtaaria, Birka oli 13 ha ja Dublinin 12 ha [2] Gnezdovon alueelta on löydetty noin 4.000 hautapaikkaa [3] . Niistä noin 2.000 on vielä jäljellä. Ne ovat kahdeksassa eri hautakumpuryhmässä (kurgaaneissa). Näistä noin 1.300 on tutkittu vuodesta 1874 lähtien. Gnezdovon asukkaiden kansallisuudesta on pitkään kiistelty. Varjagien hautoja on löydetty noin 40, mutta 19 hautaa 20:stä oli krivitšien sekä baltien hautoja. Suurin osa arkeologisista löydöistä on taloustavaroita ja ruukkuja.
Historiallinen tausta
Tutkija Tatiana Jackson on tutkimuksissaan huomannut, että viikinkien saagoissa on paljon tietoja Väinäjoesta, (muinaisskandinaaviksi Dyna) jopa enemmän kuin mistään muusta Itä-Euroopan joesta. [4] Tämä todistaa paljon Väinäjoen reitin tärkeydestä viikingeille.
Gnezdovo sijaitsee Väinä- ja Dnepr-jokien vedenjakajien kupeessa. Siinä Svinets ja muutamat muut pikkujoet laskevat vetensä Dnepriin. Gnezdovo kukoisti nimenomaan etelään Konstantinopoliin, länteen Väinäjoensekä pohjoiseen Ilmajärvelle menevien kauppareittien solmukohtana. Ilmajärveltä sinne pääsi Lovatjokea pitkin etelään maakannakselle, jonka luona laivat vaihdettiin tai vedettiin vetotaipaleita pitkin seuraavaan vesistöön. Tällä tavoin päästiin Väinäjoen kautta Dneprille. Dnepr tarjosi suoran, joskin myös pitkän ja vaarallisenkin yhteyden Mustallemerelle ja Bysanttiin. Gnezdovosta pääsi myös Oka -joen kautta Volgan vesistöön kohti Kaspianmerta. Gnezdovo oli myös oiva suoja- ja lepopaikka lännestä (Väinäjoelta) ja pohjoisesta (Lovatjoelta) tuleville varjageille ennen vaarallista matkaa etelään. [5]
Vuonna 882 Gnezdovon valtasi Novgorodin ruhtinas Oleg Viisas ja liitti sen Kiovan Venäjään.
Gnezdovo rupesi taantumaan 1000-luvun alussa yhdessä muiden Viikinkien idäntien kaupunkien kanssa. 1000-luvun loppuun mennessä Gnezdovon oli kauppakaupunkina kokonaan korvannut viereinen Smolensk.
Gnezdovo ja Smolensk
Tutkijat eivät ole vielä päässeet täysin yksimielisyyteen siitä, miten Gnezdovo ja Smolensk (muinaisskandinaaviksi: Smaleskja) ovat suhteessa toisiinsa. Nestorin kronikassa Gnezdovo mainittiin nimellä Velikograd (suuri kaupunki ja paljon asukkaita).[6] Gnezdovon alue on 5 km pitkä molemmin puolen Dnepr-jokea. Muinaisskandinaavisissa teksteissä se mainitaan nimellä Sýrnes.
Yhden teorian mukaan Gnezdovo oli nykyisen Smolenskin edeltäjä. Smolenskista arkeologit ovat löytäneet ensimmäisiä jäänteitä 1000-luvun alusta. Heidän mukaansa Smolenskin vahvistuminen liittyy nimenomaan Gnezdovon taantumiseen. Hallinnollinen keskus siirtyi Smolenskiin Venäjän siirtyessä kristinuskoon Vladimir Suuren aikana.[7] Toisen teorian mukaan Smolensk ja Gnezdovo elivät rauhallisesti rinnakkain 900-luvulla [8] Tämän teorian mukaan Gnezdovo oli Kiovan varjagiruhtinaiden alaisuudessa pitämässä krivitšejä loitolla. Niin kauan kuin varjagit hallitsivat siellä, niin tämä oli hyvin ymmärrettävissä. Viereinen Smolensk oli slaavilaisten krivitšien hallitsema, jossa heidän hallintonsa kokoontui. Vladimir Suuri perusti oman ruhtinaskunnana pojalleen ja antoi hänelle Smjadin linnan Smolenskin läheltä vuonna 1015 [9] Samantyyppinen slaavien neuvoston ja varjagien sotaneuvoston kaksoishallinto oli myös muualla Rusien valtakunnassa: vertaa Novgorod ja Rurikinlinna, Tšernihiv ja Shestovitsa, Rostov ja Sarskoye Gorodištše, Jaroslavl ja Timeryovo. Myöhempinä vuosisatoina Rurikin ruhtinaat ottivat itselleen mieluummin linnoituksen kuin kaupungin: Vyšhorod mieluummin kuin Kiova, Smjadyn mieluummin kuin Smolensk, Kidekša mieluummin kuin Suzdal, Bogoljubovo mieluummin kuin Vladimir.
Nimistöä
Gnezdovo nimi on ilmeisesti tullut slaavilaisesta sanasta "gnezdo". Se mainitaan ensimmäisen kerran 1600-luvun asiakirjoissa. Historijoitsijat kiistelevät siitä, mikä oli paikan alkuperäinen nimi. Jotkut sanovat Gnezdovon olevan Smolenskin edeltäjän. Heidän mukaansa Bysantin keisari Konstantinos VII viittasi Gnezdovoon, kun hän mainitsi Smolenskin De Administrando Imperio-teoksessaan 900-luvun alussa [10]. Nestorin kronikka mainitsee Smolenskin aiemmin, kun viikingit Askoldin ja Dirin johdolla hyökkäsivät Kiovaan vuonna 867. Silloin he eivät pystyneet valtaamaan Gnezdovoa, koska se oli hyvin linnoitettu ja hyvin runsasväkinen.
Vasmer ja muut etymologit sanovat nimen Smolensk tulevan Smolnja-joesta, joka viittaa mustaan multaan tai tervaan. Tatiana Jacksonin teorian mukaan Gnezdovon alkuperäinen nimi Svinechsk (Свинеческъ) tulee Svinets-joesta. Joen nimi näyttäisi viittaavan venäläiseen sanaan svinets (eli sika) ja koska Gnezdovo sijaitsi niemellä, niin Jackson on tunnistanut tästä nimen Sýrnes ("sian niemeke" muinaisskandinaavilla), joka oli yksi seitsemästä tai kahdeksasta rikkaasta kaupungista Gardarikissa vanhan viikinkien saagan (Hauksbók) mukaan.[11]
Arkeologisia löytöjä
Gnezdovon alue löydettiin sattumalta vuonna 1867. Moskova-Varsova-rautatien maatöissä löydettiin hopeisia ja pronssisia koruja, jäänteitä rautamiekasta sekä arabien rahoja 900-luvulta. 7 rahakätköä Bysantin ja arabien kolikoita sekä bysanttilainen lautanen, jossa on myyttisen tarueläimen Simarglin kuva, todistavat kukoistavasta kaupankäynnistä Dneprin varrella. Metalliesineistä tärkeimpiä ovat kypärät, taistelukirveet, karolingien miekka sekä nuolet. Mielenkiintoisimpia löytöjä ovat kuparikädensijalla olevat partaveitset sekä sakset, jotka ovat kenties varhaisimmat koko Itä-Euroopassa. Kaikkein odottamattomin löytö oli Kertšin ruukku, jossa oli kirjoitusta Muinaiskirkkoslaavin kielellä. Tutkijat huomasivat siinä kirjoituksen sinappi (gorušna) kyrillisin kirjaimin. Ruukussa oli säilytetty sinappia. Tästä tulkinnasta on myös muita mielipiteitä [12]. Vanhimmat kolikot alueelta ovat vuodelta 295 islamilaisen kalenterin mukaan eli vuonna 906/907 jaa.
Viitteet
- ↑ Matka viikinkien maailmaan, s.97
- ↑ The New Cambridge Medieval History. Cambridge University Press, 2000. Page 90.
- ↑ Jordan, Robert Paul (March 1985). "When the Rus Invaded Russia: Viking Trail East.". National Geographic 167 (3): 278-317.. National Geographic Society.
- ↑ Austr I Gordum, s. 71-72.
- ↑ A Comparative Study of Thirty City-State Cultures (ed. by Mogens Herman Hansen). Kgl. Danske Videnskabernes Selskab, 2000. Page 265.
- ↑ Nestorin kronikka
- ↑ Булкин В.А., Лебедев Г.С. Гнездово и Бирка (к проблеме становления города). Gnezdovon ja Birkan taantuminen. // Культура средневековой Руси. Leningrad, 1974.
- ↑ В. Я. Петрухин, Т. А. Пушкина. К предыстории древнерусского города. // История СССР, №4. Moscow-Leningrad, 1979. Pages 100-112.
- ↑ Nestorin kronikka.
- ↑ De Administrando Imperio
- ↑ Austr i Gordum, s 72-74.
- ↑ Roman Jakobson, Linda R. Waugh, Stephen Rudy. Contributions to Comparative Mythology. Walter de Gruyter, 1985. Page 333.
Lähteet
- Richard Hall: Matka viikinkien maailmaan. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2012. ISBN 978-952-254-109-3.
- Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.
- Tatiana Jackson: Austr I Gordum. (Drevnerusskie Toponimy V Drevneskandinavskih Istochnikah). Book on Demand Ltd, 2013. ISBN 978-5944570222. (englanniksi)
- Konstatinos VII:n teos " De Administrando Imperio " eli Imperiumin hallitseminen(englanniksi)
Aiheesta muualla
- Gnezdovo-sivusto(venäjäksi)
- Gnezdovo-museosivusto(venäjäksi)
- Varjagien pesä -sivu kaivauksista Gnezdovossa(venäjäksi)
- Gardariki