Ero sivun ”Henki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
navigaatio |
|||
| Rivi 26: | Rivi 26: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
{{Suomalainen muinaisusko}} |
|||
[[Luokka:Filosofian termit]] |
[[Luokka:Filosofian termit]] |
||
[[Luokka:Hengellisyys]] |
[[Luokka:Hengellisyys]] |
||
Versio 10. lokakuuta 2020 kello 15.24
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Henki tarkoittaa ihmisen tai eläimen elämää, vanhoissa uskomuksissa myös yliluonnollista elämänvoimaa. Elävä ihminen on hengissä eli hänellä on henki. Joillakin eläimillä, kuten kissalla, on nykyaikaistenkin, tosin leikillisten uskomusten mukaan monta henkeä eli elämää. Filosofiassa hengen käsitteellä viitataan oletettuun aineettomaan substanssiin aineen vastakohtana.[1] Kristinusko määrittelee vanhassa testamentissa hengen ilmaksi joka puhallettiin syntyessään ihmiselle suuhun. Jeesus kristinuskossa määritteli hengen "sanoiksi, jotka olen teille puhunut", eli kaikki se mikä ohjaa ruumista ajatuksina on kunkin ihmisen henkiolento.
Henkiolento
- Pääartikkeli: Henkiolento
Henki tarkoittaa myös erilaisia uskomusolentoja ja taruolentoja, jotka eivät ole ruumiillisia ainakaan pääasialliselta olemukseltaan. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnonhenget.
Henkinen ja hengellinen
Henkinen tarkoittaa yksilön omien tekojen arviointia ikään kuin ulkoapäin ja kykyä eettisiin kannanottoihin.[2] Hengellinen viittaa lähinnä uskonnolliseen aineettomaan ja siihen suuntautuvaan toimintaan ja ajatteluun.
Muinaissuomalaisten elämänvoima
Henki tarkoitti muinaissuomalaisille ihmisen tai eläimen elämänvoimaa, jonka läsnäolo ilmeni muun muassa hengityksenä. Henki oli kuitenkin eri asia kuin sielu eli persoonallisuus. Henkensä menettänyt ihminen oli kuollut, kun taas sielunsa menettänyt saattoi jatkaa ruumiillista elämäänsä, tosin hyvin masentuneena, halvautuneena tai muuten vakavasti sairaana. Karanneen sielun saattoi tietäjä palauttaa ruumiiseen niin kauan, kuin ruumis oli hengissä. Sielu saattoi palata myös yksinään, ilman ruumista, jolloin kyseessä oli esimerkiksi kummitus tai suojelushaltija.
Henki virtasi hengityksen mukana. Henkeä saatettiin suunnata esimerkiksi puhaltamalla. Puhallus oli eräs tapa taikoa. Merenkävijät puhalsivat nostaakseen tuulta. Tarinoissa puhallettiin esimerkiksi kyitä ilmestymään aseista, tai luotiin sopiva taistelukenttä vihollisen kohtaamiseen.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ http://www.askokorpela.fi/filosofia/Kesk0/UhkaavatkoKoneJaElainIhmisenAsemaa-PekkaPihlanto&HannuVanharanta-20010329.htm
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||