Jäykkäkouristus
Jäykkäkouristus eli tetanus on Clostridium tetani- eli jäykkäkouristusbakteerin aiheuttama hengenvaarallinen tauti, jonka tärkeimpiin oireisiin kuuluvat päänsärky, lihasten jäykkyys ja lihaskouristukset.[1] Jäykkäkouristusbakteeri elää etenkin mullassa ja ihminen voi saada tartunnan multaisista haavoista tai likaisista esineistä. Itse tautia eivät aiheuta bakteerit, vaan näiden muodostamat myrkyt, jotka kulkeutuvat veren mukana hermostoon, ja aiheuttavat lihaskouristuksia. Kehittyneissä maissa jäykkäkouristus on nykyään rokotusten ansiosta hyvin harvinainen.
Sairauden itämisaika vaihtelee suuresti, mutta taudinkuva on yleensä sitä rajumpi, mitä nopeammin oireet ilmenevät haavan saamisen jälkeen. Jäykkäkouristus ei tartu ihmisestä toiseen. Se ei myöskään jätä varmaa immuniteettia.
Jäykkäkouristuksen ensimmäinen oire on usein vaikeus avata suuta. Tästä johtuu sairauden englanninkielinen nimi lockjaw ("lukkoleuka"). Vähitellen jäykkyys leviää niskaan,kieleen,selkään ja selkälihaksiin. Kasvoille ilmestyy kouristusten aiheuttama irvistys (sardoninen nauru). Kouristuksia aiheuttavat monet pienetkin ärsykkeet kuten kosketus, ääni ja valo. Pahimmissa tapauksissa lihaskouristukset vaikeuttavat hengitystä, mikä voi johtaa kuolemaan. Toisaalta jäykkäkouristus voi esiintyä myös niin lievänä, että jopa diagnoosin tekeminen on vaikeata.
Jäykkäkouristusta hoidetaan immunoglobuliinilla (vasta-aine). Samalla hoidetaan potilaan haavat, jotka mahdollisesti ovat olleet kosketuksissa maan kanssa. Taudin ehkäisyyn on saatavilla tehokas rokote, mutta ellei sitä ole ollut käytettävissä, myös altistuksen jälkeinen profylaksia on mahdollinen.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
Aiheesta muualla
- Harri Saxén: Jäykkäkouristus (1999;115(2):136) Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2/1999. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
- Arno Forsius: Jäykkäkouristus eli tetanus Kuvauksia lääketieteen historiasta. 2003.