Jeanne d’Arc

Jeanne d’Arc
Jeanne d’Arcia esittävä miniatyyrimaalaus 1400-luvun jälkipuoliskolta.
Henkilötiedot
Syntynyt	6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta
Kuollut	30. toukokuuta 1431 (19 vuotta) Rouen, Ranskan kuningaskunta
Kansalaisuus	ranskalainen
Ammatti	sotilas
Muut tiedot
Lempinimet	Orléansin neitsyt
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa
Kristillinen mystiikka
Teologia • Filosofia Apofaattinen teologia Asketismi Devotio Moderna Imitatio Christi Katafaattinen teologia Mystiikka Uusplatonismi ja gnostilaisuus
Käytäntöjä Luostarilaitos, sääntökunnat ja mystiset liikkeet Luostari Begiinit Vapaan hengen veljeskunta Ruusuristiläisyys Jumalan ystävät Kveekarit Mietiskely Rukoilu Lectio Divina Jeesuksen rukous Kenoosi Hesykasmi Askeesi Itsekidutus Aistideprivaatio Unideprivaatio Flagellaatio Jouhipaita Paasto Selibaatti Tavoitteita Armolahja Ekstaasi Unio mystica Uskonnollinen kokemus
Ihmisiä (aikakauden tai vuosisadan mukaan) Antiikki Varhaiskristillisyys Afrikassa Styliitat Gregorios Nyssalainen Pseudo-Dionysius Areopagita Augustinus Aavikkoisät Paavali Erakko Antonius Suuri Abba Poemen Suuri Makarios Suuri Mooses Etiopialainen Synkletike Aleksandrialainen Athanasios Suuri Johannes Khrysostomos Hilarion Suuri Johannes Cassian Roomalainen Sydänkeskiaika Bernhard Clairvauxlainen Guigo II Hildegard Bingeniläinen Simeon Uusteologi Myöhäiskeskiaika Dominicus Franciscus Assisilainen Antonius Padovalainen Bonaventura Jacopone da Todi Folignon Pyhä Angela Englantilaisia mystikkoja Richard Rolle Walter Hilton Juliana Norwichlainen Margery Kempe Alankomaalaisia mystikkoja Hadewijch Beatrix Nasaretilainen Pyhä Lutgardis Johannes Ruysbroekilainen Saksalaisia mystikkoja Mestari Eckhart Johannes Tauler Henry Suso Naismystikkoja Beatrix Nasaretilainen Pyhä Birgitta Katariina Sienalainen Mechthild von Magdeburg Marguerite Porete Hadewijch Juliana Norwichlainen Margery Kempe Hildegard Bingeniläinen Jeanne d’Arc Renessanssi ja uusi aika Ignatius Loyola Avilan Teresa Ávilan Johannes Marguerite-Marie Alacoque Pierre de Bérulle Jean-Jacques Olier Louis de Montfort Charles de Condren Jean Eudes Jean de Saint-Samson Emanuel Swedenborg María de Ágreda Anne Catherine Emmerich Veronica Giuliani Francis de Sales Dina Bélanger Catherine Labouré Mélanie Calvat Maximin Giraud Bernadette Soubirous Conchita de Armida Luisa Piccarreta Marie Françoise-Thérèse Martin Gemma Galgani Moderneja mystikkoja Padre Pio Therese Neumann Marthe Robin Adrienne von Speyr Alexandrina Balazarilainen Faustina Kowalska Berthe Petit Lúcia de Jesus Rosa dos Santos Thomas Merton Charles de Foucauld

Jeanne d’Arc ([ʒan daʁk]; tunnettu myös nimellä Orléansin neitsyt, ransk. La Pucelle d’Orléans; 6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta – 30. toukokuuta 1431 Rouen, Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys.

Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla. Jeannen maine puhdistettiin 1455, ja vuonna 1920 hänet kanonisoitiin.

Elämä

Lapsuus ja uskonnolliset näyt

Clément de Fauquembergue’n piirustus Jeannesta vuodelta 1429.

Jeanne syntyi pienessä Domrémyn kylässä Koillis-Ranskassa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä, eikä hän saanut lapsena paljonkaan koulutusta. Hän ei lyhyen elämänsä aikana oppinut kirjoittamaan eikä lukemaan, mutta osasi monia pyhimystarinoita, joita oli kuullut uskonnolliselta äidiltään. Lisäksi häneen oli juurrutettu syvä rakkaus katolista kirkkoa ja sen oppeja kohtaan. Maatalon tyttärenä hän kunnostautui monissa tilanhoitoon kuuluvissa tehtävissä, ja kehruu- ja ompelutöissä hän oli taituri.

Lapsena Jeanne näki ympärillään paljon epätoivoa, sillä englantilaiset hallitsivat suurta osaa Ranskasta. Domrémyn kylä sijaitsi lähellä pyhiinvaeltajien, palkkasoturien ja kauppiaiden käyttämää reittiä, ja heidän kauttaan Jeanne kuuli lisätietoja maan huonosta tilanteesta. Monet hänen kylässään hylkäsivät kotinsa maahanhyökkäyksen uhan alla.

Ranskan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttöön. Jeannen elämä mullistui 13-vuotiaana hänen alkaessaan kuulla ääniä ja nähdä ilmestyksenomaisia näkyjä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista. Äänten kehottamana hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea.

Kruununprinssin hovissa

Jeanne lähti joulukuussa 1428 matkalleen Ranskan ydinalueelle Île-de-Franceen. Jo seuraavan vuoden tammikuussa hän astui Vancouleursin kaupungin käskynhaltijan eteen. Ensimmäisellä kerralla Jeanne käännytettiin takaisin, mutta hänen itsepintaisuutensa lopulta palkittiin ja käskynhaltija suostui kuuntelemaan häntä. Jeanne vetosi puheissaan vanhaan ennustukseen, jonka mukaan Ranska tulisi tuhoutumaan ja pelastumaan neitsyen kautta. Käskynhaltija antoi Jeannelle ratsun ja miehen vaatteet, joiden turvin liikkuminen olisi turvallisempaa. Lisäksi Jeanne sai saattajikseen nuoren ritarin ja muutaman talonpojan.

Pitkän ratsastusmatkan jälkeen Jeanne saapui Chinonin pikkukaupunkiin, jossa kruununprinssi Kaarle VII piti hoviaan. Prinssi ei halunnut näyttäytyä Jeannelle ja yritti hovimiehensä turvin hankkiutua ”neitsyestä” eroon. Kun Jeanne ei suostunut poistumaan hovista, hänet toimitettiin kirkonmiehistä ja professoreista koostuvan valtuuskunnan kuulusteltavaksi. Samalla huhut oudosta tytöstä levisivät, ja hänen puheensa saivat suuren kannatuksen. Jeannen julistus ”Ei ole olemassa muuta apua kuin minun kauttani!” otettiin vakavasti, ja hänelle päätettiin antaa lyhyt sotilaallinen peruskoulutus. Muiden varusteiden ohella Jeannelle annettiin vanha ruostunut miekka, jota hän kantoi tulevassa taistelussa.

Taistelu Orléansissa

Jeanne ratsunsa selässä haarniskaan pukeutuneena. Kirjan kuvitusta 1500-luvun alulta.

Ranskan pelastamiseksi Kaarle antoi Jeannen johtoon yhden joukko-osaston, jonka tueksi liittyi Ranskan armeijan sotilaita. Heidän tarkoituksensa oli vallata englantilaisten piirittämä Orléansin kaupunki takaisin Ranskalle (Orléansin piiritys). Tuhannet englantilaiset sotilaat olivat kerääntyneet kaupungin edustalle ja rakentaneet torneja ja kenttävarustuksia tehostamaan piiritystä. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kokonaan eristetty, ja ranskalaisjoukot pääsivät Loiren kautta vahvistamaan Orléansin puolustusta. Jeanne lähetti englantilaisille nuoleen kiinnitetyn kirjeen, jossa hän kehotti näitä jättämään Ranskan kuningaskunnan rauhaan ja poistumaan omaan maahansa. Kirjeeseen vastattiin ivahuudoin.

6. toukokuuta 1429 ranskalaiset tekivät rynnäkön englantilaisten piirityksen läpi. Jeanne kannusti sotilaita joukkojen eturivissä, mutta haavoittui taistelun aikana olkapäähän osuneesta nuolesta. Hänen haarniskansa jouduttiin riisumaan verenvuodon tyrehdyttämiseksi, ja ranskalaisjoukkoja johtava kreivi oli valmis keskeyttämään hyökkäyksen. Jeanne ei suostunut tähän, vaan kehotti sotilaita jatkamaan. Samalla hän pukeutui uudelleen varusteisiinsa ja loi uutta uskoa ranskalaisten hiipuneeseen sotaintoon. Seuraavana aamuna englantilaiset aloittivat vetäytymisen ja jättivät tykistön ranskalaisille.

Taistelun tulos oli riemuvoitto Jeannelle, ja hänestä alettiin puhua ”neitsyenä, joka vapautti Orléansin”. Todellisuudessa hyökkäys oli suunniteltu jo ennen Jeannen saapumista, mutta hänen osallistumisensa nostatti huomattavasti ranskalaisarmeijan taistelutahtoa. Hieman myöhemmin ranskalaiset valloittivat takaisin useita menettämiään asemia. Jeannen maine levisi myös englantilaisten keskuuteen, ja häntä alettiin pitää noitana. Joskus pelkkä Jeannen näyttäytyminen kaupunginporttien edessä pelästytti vihollisen tiehensä.

Jeannen vangitseminen

Winchesterin kardinaali Henry Beaufort kuulustelee Jeanne d’Arcia. Paul Delarochen maalaus vuodelta 1824.

Voittojensa jälkeen Jeanne lähti Kaarlen ja vartiomiesten kanssa Reimsiin, missä Kaarle VII kruunattiin Ranskan kuninkaaksi 17. heinäkuuta 1429. Jo ennen riemuvoittoja Jeannelle ilmestynyt pyhä Mikael oli vaatinut häntä huolehtimaan Kaarlen valinnasta Ranskan kuninkaaksi. Kruunajaisten jälkeen kuvaukset Jeannen yliluonnollisista voimista Jumalan välikappaleena levisivät koko Eurooppaan, ja saksalainen kirkonmies Speyer kirjoitti:

»Kansa sanoo häntä pyhäksi naiseksi, joka omaa sotakokemusta ja pystyy ennustamaan taistelun kulun. Jos ajatellaan ajan olosuhteita, Jumala ei syyttä tee ihmeitään ja paljasta ilmaisujaan naisen kautta, niin että tämän maailman herrat ja ruhtinaat tuntevat jumalallisen voiman yläpuolellaan.»

Kruunajaisten jälkeen Jeanne lähti sotajoukkojensa kanssa valloittamaan englantilaisten hallinnassa ollutta Pariisia. Samaan aikaan Englanti lujitti liittoaan burgundilaisten kanssa ja uusia englantilaisia joukkoja nousi maihin. Ranskalaisten hyökkäykset Pariisiin ja muualle epäonnistuivat ja Kaarle antoi Jeannen joukoille vetäytymiskäskyn. Kaarle ei kuninkaaksi pääsynsä jälkeen enää halunnut tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi, vaan pelasi englantilaisten ja Burgundin herttuan kanssa poliittista peliä Jeannen tietämättä asiasta.

Kaarlen yllätyksellisestä puolenvaihdosta vihastuneena Jeanne hyökkäsi ilman kuninkaan lupaa keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia vastaan. Compiègnen taistelussa burgundilaiset ottivat Jeannen kiinni ja vangitsivat hänet. Jeanne jäi burgundilaisten vangiksi puoleksi vuodeksi. Kuningas ei tehnyt paljonkaan Jeannen vapauttamisen hyväksi, ja lopulta burgundilaiset myivät hänet englantilaisille 10 000 dukaatin summasta. Jeanne kuljetettiin miehitettyyn Roueniin, ja hänet suljettiin ahtaaseen vankikoppiin.

Oikeudenkäynti ja polttaminen

Helmikuussa 1431 englantilaiset aloittivat oikeudenkäynnin Jeannea vastaan Rouenissa. Tuomareilta vaadittiin nopeaa päätöstä, sillä englantilaiset kantoivat kiihkoilijana pidetylle Jeannelle jo valmiiksi kaunaa ja syyttivät häntä kerettiläisyydestä ja noituudesta. Tuomionjulistamista varten Jeanne vietiin Saint-Ouenin apottikunnan hautausmaalle, jonne oli rakennettu rovio ja tuomarien istuimet. Täällä hän käytti viimeisen mahdollisuutensa vaikuttaa tuomioonsa ja lupautui tekemään kaiken, mihin kirkko hänet velvoittaa. Kirkon määräyksiin sisältyi myös määräys olla käyttämättä miesten vaatteita. Tuomarit hyväksyivät Jeannen vetoomuksen, ja kuolemantuomio suostuttiin muuttamaan elinikäiseksi vankeudeksi.

Jeanne kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmään, jossa hänen vaiheistaan on kaksi toisistaan poikkeavaa lähdettä. Jeannen oman väittämän mukaan hän joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hänet vartijoiden seksuaaliselle väkivallalle. Toinen lähde kertoo, että vartijat olivat ottaneet hänen vaatteensa ja antaneet tilalle miesten vaatteet. Kun eräs kirkkoherra näki Jeannen pukeutuneena mieheksi, valamiehistö päätti ”syyllisyyden palauttamisesta” ja tuomitsi hänet yksimielisesti kuolemaan.

Jeanne d’Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431. Hänen tuhkansa siroteltiin Seinejokeen.

Maineen palautus ja myöhempi perintö

Oikeudenkäyntipöytäkirjoista kävi myöhemmissä tutkimuksissa selville polttotuomion perusteiden olleen liian hataria. Paavi Calixtus III päätti armahtaa kerettiläisyydestä tuomitun Jeannen, ja hänen maineensa puhdistettiin virallisesti vuonna 1455. Tuolloin Pariisiin kerääntyneet ja Jeannen kanssa tekemisissä olleet henkilöt vähättelivät osuuttaan tämän kohtaloon ja vierittivät kaiken syyn englantilaisten ja kolmen edesmenneen tuomarin niskoille.

Seuraavien vuosisatojen aikana Jeanne saavutti myyttisen maineen ja häntä alettiin pitää Ranskan suojeluspyhimyksenä. Virallisesti hänet kuitenkin julisti pyhimykseksi eli kanonisoi vasta paavi Benedictus XV vuonna 1920. Hänen elämänvaiheistaan on kirjoitettu monia kirjoja. Vuosina 1870–1871 käydyn Saksan–Ranskan sodan jälkeen Jeannen palvonta sai entistä suuremmat mittasuhteet. Hänen kunniakseen pystytettiin lukuisia patsaita, joiden määräksi vuoteen 1910 mennessä laskettiin 20 000. Talo, jossa Jeanne d’Arc majoittui ollessaan Orléansissa, on jälleenrakennettu 1960-luvulla. Talo tunnetaan nimellä Maison de Jeanne d’Arc, ja siinä toimii nykyään Jeanne d’Arc -museo.

Jeanne d’Arc on myös nimetty erityisesti kirkollisia auktoriteetteja vastustavien suojeluspyhimykseksi. Lisäksi hän on muun muassa Ranskan, vankien ja naispuolisten sotilaiden suojeluspyhimys.

Vuonna 2005 Ranskasta löydettiin kylkiluu ja ihonpalanen, joiden väitettiin kuuluneen Jeanne d’Arcille. Tutkijaryhmä on todennut löydöt väärennöksiksi.

Jeanne d’Arc populaarikulttuurissa

Elokuvia

• Jeanne d’Arcin kärsimys (La passion de Jeanne d’Arc, 1928)
• Jeanne d’Arc (Robert Bressonin elokuva, 1962)
• Jeanne d’Arc (Luc Bessonin elokuva, 1999)
• Joan of Arc (CBS:n TV-minisarja, 1999)

Lähteet

• Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. ((Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner) Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5
• Pemoud, Regime & Clin, Marie-Veronique & Wheeler, Bonnie: Joan of Arc. Her Story. London: Palgrave MacMillan Trade, 1999. ISBN 978-0-31222730-2 (englanniksi)
• Warner, Marina: Joan of Arc. The Image of Female Heroism. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-963993-9 (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Norri, Matti & Kekkonen, Jukka & Knuutila, Jyrki: Polttoroviolta pyhimykseksi. Jeanne d’Arcin oikeusmurha. Helsinki: Art House, 2017. ISBN 978-951-884-655-3

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeanne d’Arc Wikimedia Commonsissa

• Historical Academy (Association) for Joan of Arc Studies. (englanniksi)
• Joan of Arc. (englanniksi)
• Joan of Arc: Primary Sources Series. (englanniksi)
• Joan of Arc History. (englanniksi)
• Biography. (englanniksi)
• h2g2: Joan of Arc. (englanniksi)
• Maison de Jeanne d’Arc. (ranskaksi)