Kungfu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kungfu (功夫, pinyin: gōngfu) on yhteisnimitys Kiinasta lähtöisin oleville taistelulajeille. Sana tarkoittaa taitoa ja työtä. Tämä viittaa kungfun vaatimaan vuosien pitkäjännitteiseen ja kärsivälliseen harjoittelemiseen. Periaatteessa kungfua voi olla siis jokin muukin kuin taistelutaitojen harjoittelu. Sanaa käytetään samalla tavoin yläkäsitteenä kuin japanilaisia taistelulajeja tarkoittava budō tai korealaisia lajeja tarkoittava mudo.
Kiinassa on monia temppeleitä, joissa opetetaan kungfua. Jotkut buddhalaiset munkit ovat omaksuneet useita alun perin soturien käyttämiä harjoitteita parantaakseenn terveyttään ja keskittymiskykyään ja sitä kautta henkisten harjoituksiensa laatua. Tunnetuin kungfutemppeli on Shaolinin temppeli Kiinassa, jonka soturimunkeista kerrotaan lukuisia tarinoita. Suurin osa kungfun tyylisuunnista on kuitenkin kehittynyt temppelien ulkopuolella. Tyylejä onkin Kiinassa erittäin monia.
Kungfu on levinnyt nykypäivänä jo moniin maihin; myös Suomessa on lajin harjoittajia. Länsimaihin kungfu tuli vasta 1900-luvulla. Jotkin kungfu-tyylit ovat elpyneet juuri länsimaisten oppilaiden ansiosta.
Parhaiten kungfu tunnetaan hongkongilaisista, esimerkiksi Bruce Leen ja Jackie Chanin tähdittämistä toimintaelokuvista.
Kungfu-tyylit ja harjoittelu
Tyylejä on useita; ne saattavat poiketa toisistaan hyvinkin suuresti. Jotkin tyylit sisältävät paljon akrobatiaa; toisissa aseilla harjoittelu aloitetaan varhain ja joissakin vasta vuosien harjoittelun jälkeen. Jotkin suuntaukset keskittyvät yksinkertaisiin käsitekniikoihin, toiset taas monimutkaisiin liikesarjoihin. Suomessa harrastettavia tyylejä ovat Tai Shin Mun, wingtsung, shaolin, bajiquan, changquan, Shaolin-wing chun, wing tsun, junfan, man seer kung, wing chun, manxiong, Wan Kam Leung Practical Wing Chun Kung Fu, qigong/chikung, sanda/sanshou, shaolinquan, choyleefut, tanglang, baiji, tanglangquan, taijiquan, yiquan ja thieulam. Osa tyyleistä on nimetty eläinten mukaan kuten lohikäärme, kotka, tiikeri, kurki, apina, leopardi, käärme ja rukoilijasirkka. Eläintyyleissä pyritään hyödyntämään kyseisen eläimen liikeratoja ja hyökkäystekniikoita.
Perinteisesti joissakin tyylisuunnissa kiinalaiset kungfu-mestarit ovat olleet myös lääkäreitä. Näissä tyyleissä käsitelläänkin jonkin verran anatomiaa ja kiinalaista lääketiedettä, mutta erot eri opettajien ja tyylien välillä ovat suuria: Toisissa korostetaan teknisen muodon puhtautta, kun taas toisissa keskitytään epämuodollisemman kamppailuvalmiuden omaksumiseen.