Kurjat

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 25. helmikuuta 2024 kello 08.48 käyttäjän Abc10 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 25. helmikuuta 2024, perustui tähän versioon.
Tämä artikkeli käsittelee romaania. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kurjat
Les Misérables
Cosette. Ensipainoksen kuvitusta.
Cosette. Ensipainoksen kuvitusta.
Alkuperäisteos
Kirjailija Victor Hugo
Kuvittaja Emile Bayard
Kieli ranska
Kustantaja A. Lacroix, Verboeckhoven & Ce.
Julkaistu 1862
Sivumäärä 2 598
Suomennos
Suomentaja Eino Voionmaa
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1927–1931
Sivumäärä 978 (lyhennetty)
1 826 (1–5; lyhentämätön)
Kurjat
Suomentaja: Vihtori Lehtonen
Kustantaja: Kansan romaanikirjasto
Julkaistu 1908
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kurjat (ransk. Les Misérables) on Victor Hugon kirjoittama romaani, joka ilmestyi vuonna 1862. Teos saavutti heti ilmestymisensä jälkeen suuren suosion. Tarina sijoittuu 1800-luvun alkupuolen Ranskaan ja seuraa monien henkilöiden yhteenkietoutuneita kohtaloita.

Taustaa

Eugène François Vidocq

Hugo oli aktiivinen ihmisoikeuksien edistäjä, ja Kurjat syntyi juuri halusta arvostella ja muuttaa sen aikaista yhteiskuntaa. Kirjailija oli teoksensa ilmestyessä maanpaossa kotimaastaan Ranskasta Napoleon III:n vuoksi. Hugo oli kirjoittanut ensimmäisen version kirjasta jo 1830-luvulla, mutta koska hänen asenteensa esimerkiksi kirkkoa kohtaan olivat muuttuneet noina vuosina, hän kirjoitti kirjan kokonaan uudelleen.[1]

Kurjien henkilöhahmoista useat perustuvat tosielämän henkilöihin. Jean Valjean ja poliisitarkastaja Javert perustuvat löyhästi tosielämän henkilöön nimeltä Eugène François Vidocq. Vidocq oli Ranskan tunnetuimpia rikollisia, myöhemmin Vidocqista tuli poliisi. Monet historian tutkijat pitävät Vidocqia modernin rikostutkimuksen luojana. Vidocqin elämäkerta innoitti Hugon lisäksi monia muitakin kirjailijoita.[2] Piispa Myrielin hahmoa taas innoitti Bienvenu de Miollis. Miollis toimi Ranskan Dignen katedraalin piispana vuodesta 1805 vuoteen 1838.[3]tarvitaan parempi lähde Monet tapahtumat Kurjien juonessa perustuvat Hugon omiin kokemuksiin. Esimerkiksi vuonna 1841 Hugo esti prostituoidun pidätyksen ja hyödynsi käytyä keskustelua myöhemmin romaanin kohdassa, jossa Valjean vaati poliisimestari Javertia vapauttamaan Fantinen.[4]

Juonitiivistelmä

Osa I – Fantine

Kurjat koostuu viidestä osasta. Ensimmäinen osa alkaa vuonna 1815 Digneestä, jonne Jean Valjean saapuu vapauduttuaan 19 vuoden mittaisesta vankeudesta. Valjean käännytetään pois kaikista majataloista, sillä keltainen passi kertoo vankilataustasta. Lopulta Dignen hyväsydäminen piispa Myriel majoittaa Valjeanin luokseen. Valjean ei kuitenkaan voi vastustaa kiusausta ja pakenee yöllä piispan hopeat mukanaan. Poliisin pidättäessä Valjeanin Myriel väittää lahjoittaneensa hopeat hänelle. Poliisien jättäessä kaksikon piispa vakuuttaa Valjeanille, että hopeat ovat todella hänen ja muistuttaa tätä rehellisen elämän aloittamisesta.

Kuusi vuotta myöhemmin Valjean on omaksunut uuden henkilöllisyyden (Madeleine) ja on varakas tehtaanomistaja ja kaupungin pormestari. Kävellessään kadulla Valjean näkee miehen, joka on jäänyt loukkuun vaunujen rattaiden alle. Hän pyytää ihmisiä auttamaan, mutta kun kukaan ei suostu nostamaan vaunuja, Valjean pelastaa miehen omin voimin. Kaupungin poliisitarkastaja Javert alkaakin epäillä pormestaria, koska hän tuntee vain yhden miehen, joka olisi pystynyt kyseiseen voimannäyttöön. Miehen nimeltä Jean Valjean.

Vuosia aikaisemmin Pariisissa Félix Tholomyès rakastuu naiseen nimeltä Fantine, jonka kuitenkin hylkää. Fantine synnyttää tyttären, ja hänen on pidettävä huolta sekä itsestään että tyttärestään. Fantine jättää tyttärensä Cosetten Thénarderien perheen hoiviin uskoen, että tytöstä pidetään hyvää huolta. Fantine saa työpaikan Madeleinen (Jean Valjean) tehtaasta ja lähettää Thénardierin perheelle rahaa. Thénardierit kuitenkin valehtelevat Fantinelle tytön hyvinvoinnista ja vaativat häneltä yhä enemmän rahaa. Fantine erotetaan työstään, koska paljastuu, että hänellä on avioton lapsi. Elättääkseen itsensä ja lapsensa Fantine päätyy prostituoiduksi. Erään miehen ahdistellessa häntä kadulla hän hyökkää tämän kimppuun. Poliisitarkastaja Javert pidättää Fantinen, joka anoo vapautusta, koska hän ei voi elättää tytärtään vankilasta käsin. Javert kuitenkin tuomitsee hänet puoleksi vuodeksi vankilaan. Valjean (pormestari Madeleine) puuttuu asiaan ja käskee Javertia vapauttamaan Fantinen. Valjean muistaa naisen ja tuntee olevansa vastuussa tästä, koska tämä erotettiin hänen tehtaastaan. Hän lupaa Fantinelle hakea Cosetten äitinsä luokse ja vie Fantinen sairaalaan.

Myöhemmin Javert tulee jälleen tapaamaan Valjeania. Hän haluaa, että hänet erotetaan virastaan, sillä hän on ilmiantanut Madeleinen eli väittänyt, että hän on oikeasti Valjean, ja onkin paljastunut, että on pidätetty mies, jonka todistajat ovat tunnistaneet Valjeaniksi. Valjean päättää pelastaa Valjeaniksi tunnistetun miehen ja paljastaa oikean henkilöllisyytensä, minkä jälkeen hän palaa Fantinen luokse sairaalaan. Sairaalassa Javert yrittää pidättää Valjeanin. Valjean pyytää tältä kolmea päivää hakeakseen Cosetten, mutta Javert kieltäytyy. Fantinelle selviää pian, ettei Cosette ole sairaalassa, ja hän kysyy tyttärensä olinpaikkaa. Javert käskee naisen olla hiljaa ja paljastaa Valjeanin todellisen henkilöllisyyden ja hänen rikollisen taustansa. Järkyttynyt sairauden heikentämä Fantine vaipuu takaisin vuoteelle ja kuolee.

Osa II – Cosette

Teoksen toisessa osassa kuvaillaan Fantinen tyttären, nuoren Cosetten elämää. Valjean pakenee, jää kiinni, ja hänet tuomitaan kuolemaan. Kuningas kuitenkin muuttaa rangaistuksen elin­kautiseksi pakko­työksi. Ollessaan vankilassa Toulonin satamassa Valjean pakenee heittäytymällä aaltoihin. Valjeanin ruumista ei löydetä, ja pian hänet julistetaan kuolleeksi.

Valjean saapuu jouluaattona Montfermeilin kaupunkiin. Hän näkee nuoren Cosetten noutamassa vettä yksin metsässä ja saattaa hänet majataloon. Majatalossa hän huomaa, että nuorta tyttöä kohdellaan kaltoin samalla kun Thénardierin omia lapsia hemmotellaan. Valjean ilmoittaa, että haluaa ottaa Cosetten mukaansa. Saadakseen tytön mukaansa hän näyttää Thénardiereille Cosetten äidin kirjettä ja lahjoo heidät rahalla. Valjean ja Cosette matkaavat Pariisin, jossa hän ja Cosette elävät onnellisina, kunnes poliisitarkastaja Javert on jälleen Valjeanin jäljillä. Valjean ja Cosette saavat majapaikan mieheltä, jonka Valjean aikaisemmin pelasti rattaiden alta. Valjean päätyy luostarin puutarhuriksi, kun taas Cosette pääsee oppilaaksi nunnaluostariin.

Osa III – Marius

Marius ja Cosette

On kulunut kahdeksan vuotta toisen osan tapahtumista, kun Enjolrasin johtama opiskelijaliike ABC (Les Amis de l'ABC) valmistelee barrikadia ja mielenosoitusta parantaakseen työväenluokan asemaa. Mielenosoitukseen osallistuu myös Pariisin köyhälistö, mukaan lukien Thénardierin pariskunnan vanhin poika Gavroche, joka on katulapsi Thénardierien hylättyä hänet. Yksi opiskelijoista on toisen sukupolven paroni Marius Pontmercy, joka on karkotettu perheensä luota liian vapaamielisten mielipiteidensä vuoksi. Luxembourgin puistossa Marius rakastuu ohimennen näkemäänsä Cosetteen, josta on varttuessaan kehittynyt varsin viehättävä tyttö.

Thénardierit ovat muuttaneet Pariisiin ja elävät köyhyydessä jouduttuaan vararikkoon. He ovat vaihtaneet sukunimensä Jondretteksi. Ryysyihin pukeutunut Thénardierien vanhin tytär Éponine käy Mariuksen luona pyytämässä rahaa. Marius säälii tyttöä ja antaa hänelle rahaa. Époninen lähtiessä Marius seuraa naapureitaan seinässä olevasta raosta. Hän näkee Époninen tulevan sisään ja ilmoittavan, että heille on tulossa kuuluisa hyväntekijä. Hyväntekijöiksi paljastuvat Jean Valjean ja Cosette. Valjean lupaa tuoda Jondretteille vuokrarahat. Kun Cosette ja Valjean lähtevät, Marius pyytää Époninea ottamaan selvää Cosetten osoitteesta. Éponine suostuu, koska on syvästi rakastunut Mariukseen. Thénardierit ovat kuitenkin tunnistaneet Valjeanin, vannovat tälle kostoa ja ottavat yhteyttä pahamaineiseen rikollisseuraan nimeltä Patron-Minette.

Marius kuulee Thénardierien suunnitelmasta ja ilmoittaa suunnitellusta rikoksesta Javertille. Mariuksen palatessa kotiin Valjean saapuu vuokrarahan kanssa. Thénardierit ja Patron-Minette yllättävät Valjeanin, ja Thénardierit paljastavat aiemman sukunimensä. Samalla Marius tunnistaa Thénardierin mieheksi, joka pelasti hänen isänsä hengen Waterloossa. Hän yrittää keksiä keinon pelastaa Valjean pettämättä kuitenkaan Thénardierin luottamusta. Valjean ei myönnä tuntevansa Thénardieria ja sanoo tälle, etteivät he ole koskaan tavanneet. Seuraavaksi Valjean yrittää paeta ikkunasta mutta epäonnistuu, ja hänen kätensä sidotaan. Thénardier määrää Valjeanin maksamaan 200 000 frangia ja kirjoittamaan kirjeen, jossa pyytää Cosettea asunnolle, jotta he voisivat pitää tyttöä luonaan, kunnes Valjean hakisi rahat. Valjeanin kirjoitettua kirjeen hän kertoo osoitteen, ja rouva Thénardier lähtee hakemaan tyttöä. Hän kuitenkin palaa yksin, sillä Valjean on antanut väärän osoitteen.

Rouva Thénardierin ollessa poissa Valjean vapauttaa itsensä köysistä. Thénardier päättää tappaa Valjeanin, mutta paikalle saapunut Javert pidättää Thénardierit ja Patron-Minetten lukuun ottamatta Gavrochea, joka ei ole osallinen perheen rikoksiin eikä ole läsnä tapahtumapaikalla. Valjean ehtii paeta hetkeä ennen Javertin saapumista.

Osa IV – Idylli Plumet- ja epopeia Saint-Deniskadun varrella

Éponine vapautuu vankilasta, koska hän ei ole osallinen perheensä rikoksiin. Tyttö etsii Mariuksen ja kertoo tälle Cosetten osoitteen. Hän vie Mariuksen Valjeanin talolle, jossa Marius tapaa viimein Cosetten, ja he tunnustavat rakkautensa. Samalla Cosette kuitenkin kertoo Mariukselle, että hän ja Valjean lähtevät viikon sisällä Englantiin. Samana päivänä Thénardier ja Patron-Minette onnistuvat Gavrochen avulla pakenemaan vankilasta.

Jean Valjean ja Cosette

Valjean tulee kuitenkin muutosta toisiin ajatuksiin ja kertoo Cosettelle, että he jäävät Pariisin ja muuttavat vain toiseen taloon. Kahden päivän päästä opiskelijat järjestävät mellakan ja valtaavat kadun. Gavroche huomaa piileksivän Javertin ja kertoo Enjolrasille tämän olevan vakooja. Javert tarjoutuu vakoilemaan opiskelijoiden hyväksi, mutta häntä ei uskota. Samana iltana Marius palaa Cosetten ja Valjeanin talolle mutta huomaa sen olevan tyhjillään. Marius lähtee barrikadeille.

Mariuksen saapuessa barrikadeille mielenilmaus on jo alkanut. Hänen pysähtyessään sotilas ampuu häntä, mutta toinen mies hyppää luodin eteen ja pelastaa Mariuksen. Sotilaiden lähestyessä barrikadeja Marius nousee pienen barrikadin päälle soihtu kädessään ja uhkaa räjäyttää sen, elleivät sotilaat peräänny.

Sotilaiden peräännyttyä Marius palaa pienemmälle barrikadille, josta hän löytää miehen, joka otti kuolettavan laukauksen Mariuksen puolesta. Mies kutsuu Mariusta nimeltä, ja Mariukselle valkenee, että mies on todellisuudessa mieheksi pukeutunut Éponine. Kun Éponine kuolee Mariuksen polville, hän tunnustaa, että hän halusi hänen ja Mariuksen kuolevan yhdessä. Seuraavaksi Éponine antaa Mariukselle kirjeen ja pyytää Mariusta suutelemaan häntä otsalle, kun hän on kuollut, ja tunnustaa viimeisellä henkäyksellä olleensa "pikkuisen rakastunut" häneen.

Marius täyttää Époninen viimeisen toiveen säälistä tyttöä kohtaan ja menee tavernaan lukemaan kirjeen, jonka kirjoittajaksi paljastuu Cosette. Hän saa tietää Cosetten olinpaikan ja kirjoittaa tälle jäähyväiskirjeen ja pyytää Gavrochea toimittamaan sen perille. Gavroche kuitenkin antaa kirjeen Valjeanille, joka saa tietää, että Cosetten rakastettu on menossa taistelemaan ja on aluksi helpottunut, mutta tunnin päästää asia alkaa vaivata häntä ja hän päättää lähteä barrikadeille.

Osa V – Jean Valjean

Valjeanin saapuessa barrikadeille hän ei tiedä, pitäisikö hänen antaa Mariuksen kuolla vai suojella tätä. Myöhemmin Valjean pelastaa Javertin opiskelijoiden käsistä ja tarjoutuu tappamaan tämän heidän puolestaan. Valjean kuitenkin päästää Javertin pakoon, minkä jälkeen Valjean löytää tajuttoman ja haavoittuneen Mariuksen ja pakenee tapahtumapaikalta viemäreiden kautta Marius harteillaan. Poistuessaan viemäreistä Valjean törmää Javertiin ja saa poliisitarkastajan antamaan hänelle aikaa, jotta hän voisi pelastaa Mariuksen. Javert suostuu. Tämän jälkeen Valjean pyytää lupaa käydä kotona, mihin Javert myös suostuu. Javert kertoo odottavansa häntä ulkona, mutta kun Valjean katsoo ulos ikkunastaan, hän huomaa, että Javert on poissa. Javert kävelee yksin katua pitkin ja huomaa olevansa ristiriidassa itsensä kanssa. Hän ei halua enää pidättää Valjeania mutta ei kykene unohtamaan velvollisuuttaan poliisitarkastajana. Pystymättä ratkaisemaan asiaa hän lopulta tekee itsemurhan heittäytymällä Seineen.

Marius toipuu hitaasti vammoistaan, ja pian hän ja Cosette menevät naimisiin.

Myöhemmin Thénardier lähestyy Mariusta valepukuisena, mutta Marius tunnistaa Thénardierin. Thénardier yrittää kiristää Mariusta tiedoillaan Valjeanista, mutta silloin Mariukselle selviää, että Valjean on pelastanut hänen henkensä barrikadeilla. Marius ottaa esiin kourallisen seteleitä, 1 500 frangia, ja kertoo antavansa rahat Thénardierille, jos tämä lupaa lähteä eikä enää palata. Thénardier suostuu tarjoukseen.

Mariuksen ja Cosetten palatessa Valjeanin talolle Marius kertoo Cosettelle, että Valjean oli pelastanut hänen henkensä barrikadeilla. He saapuvat kuolemaisillaan olevan Valjeanin luokse. Viimeisinä hetkinään Valjean ymmärtää löytäneensä onnen, paljastaa Cosettelle hänen menneisyytensä ja kuolee onnellisena miehenä.

Tärkeimpiä henkilöitä

  • Jean Valjean (esiintyy myös nimillä: Monsieur Madeleine, Ultime Fauchelevent, Monsieur Leblanc, Urbain Fabre) – teoksen keskushenkilö, joka on viettänyt 19 vuotta elämästään vankilassa. Hänet tuomittiin alun perin viideksi vuodeksi varkaudesta, kun hän yritti varastaa leipäpalan sisarensa seitsemälle lapselle, mutta tuomio piteni lukuisten pakoyrityksien jälkeen. Hän joutuu riitoihin Javertin kanssa Fantinen rangaistuksesta ja lopulta myös pelastaa Cosetten ja kasvattaa tytön omanaan.
  • Javert – poliisitarkastaja, teoksen antagonisti. Javert on syntynyt vankilassa. Hän kieltää vanhempansa ja pääsee töihin vanginvartijaksi. Myöhemmin hän liittyy poliisivoimiin ja pidättää Fantinen, jolloin Valjean vaatii vapauttamaan naisen Javertin yksikön edessä. Kostonhaluinen Javert ilmoittaa poliisiasemalla löytäneensä etsintäkuulutetun Jean Valjeanin.
  • Fantine – pariisitar, jonka hänen rakastajansa Félix Tholomyès hylkäsi. Fantine jättää tyttärensä Cosetten majatalonpitäjien Thénardierien luokse, koska uskoo heidän pitävän hyvää huolta Cosettesta. Thénardierien perhe kuitenkin pitää Cosettea vain orjana. Fantine työskentelee Mr. Madeleinen tehtaalla ansaitakseen lisää rahaa Cosetten huolenpitoon. Hän päätyy pian prostituoiduksi ja myy hiuksensa ja hampaansa. Pian Fantine sairastuu, jolloin Valjean saa tietää naisen taakasta ja lähtee hakemaan Cosettea Fantinen luokse. Fantine kuitenkin kuolee näkemättä tytärtään.
  • Cosette – lempinimeltään Varpunen, Fantinen ja Tholomyèsin tytär. Hän joutuu tekemään raskasta työtä Thénardierin perheen luona kolmevuotiaasta lähtien. Kun Cosetten äiti Fantine kuolee, Valjean lahjoo Thénardierit antamaan tytön hänelle ja kasvattaa Cosetten omanaan. Hän rakastuu Mariukseen.
  • Marius Pontmercy – toisen sukupolven paroni, joka opiskelee lakitiedettä ja rakastuu Cosetteen.
  • Éponine – Thénardierien vanhin tytär. Häntä hemmotellaan nuorena mutta kasvaessaan hän päätyy kaduille. Hän on rakastunut Mariukseen ja kuolee tämän puolesta.
  • Monsieur Thénardier ja Madame Thénardier – Korruptoitunut majatalonpitäjä ja hänen vaimonsa. Heillä on viisi lasta: Éponine, Azelma, Gavroche ja kaksi nimeämätöntä lasta. He kohtelevat kaltoin Cosettea. He kirjoittavat myös kirjeitä Cosetten äidille, joissa valehtelevat Cosetten hyvinvoinnista ja vaativat lisää rahaa. Pariskunta ajautuu myöhemmin vararikkoon ja päätyy perheineen Pariisiin, jossa he vaihtavat sukunimekseen Jondrette.
  • Enjolras – Opiskelijaliike ABC:n ("Les Amis de l'ABC") johtaja.
  • Gavroche – Thénardierin perheen kuopus. Hän asuu kadulla ja pitää verisiteestä tietämättä huolta kahdesta nuoremmasta veljestään.
  • Piispa Myriel (Charles-François-Bienvenu Myriel, Monseigneur Bienvenu) – lempeä vanha pappi, joka ylennetään piispaksi, kun hän tapaa Napoleonin. Valjean varastaa piispalta hopeisen kynttelikön ja aterimia mutta piispa ei anna Valjeanin tulla pidätetyksi teoistaan ja kannustaa Valjeania muuttamaan tapojaan.[5]
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Teemat

Kurjat on kertomus yhteiskunnan jalkoihinsa polkemista, lain epäoikeudenmukaisuuksista, viattomien kärsimyksistä ja elämän kurjuudesta, mutta myös uhrautumisesta ja velvollisuudentunnosta. Eräs Kurjien tärkeimmistä teemoista on lähimmäisenrakkaus. Tätä puhtaimmillaan edustaa piispa Myriel, joka ohjaa Valjeanin henkiseen kasvuun.[6]

Sovituksia

Romaanin pohjalta on tehty Alain Boublilin ja Claude-Michel Schönbergin musikaali Les Misérables ja useita elokuvia, kuten Riccardo Fredan ohjaama Kurjat (I Miserabili, 1948), Jean-Paul Le Chanoisin ohjaama Kurjat (Les Misérables, 1958), Glenn Jordanin TV-elokuva Les Misérables (1978), Robert Hosseinin Les Misérables (1982), Bille Augustin ohjaama Kurjat (Les Misérables, 1998) ja tuoreimpana Tom Hooperin ohjaama musikaalielokuva Les Misérables (2012).[7][8] Lisäksi aiheesta on tehty useita televisiosarjoja ja myös animesarja. Radiosovituksista tunnetuimpia on Orson Wellesin vuonna 1937 ohjaama versio, jossa Welles myös esittää Jean Valjeanin roolin.

Suomenkieliset sovitukset

Suomessa Alain Boublilin ja Claude-Michel Schönbergin musikaalin ensi-ilta oli 25. ja 27.2.1999 Suurella näyttämöllä Helsingin Kaupunginteatterissa. Suomenkielisen musikaalin sanoista vastasivat Jukka Virtanen ja Kristiina Drews. Ohjauksesta vastasi Kurt Nuotio ja kapellimestarina toimi Henrik Wickström. Suomenkielisissä päärooleissa olivat Veeti Kallio, Jari Leppänen, Pentti Hietanen, Sören Lillkung, Peter Nordman, Pirjo Aittomäki, Tove Wingren, Heikki Sankari, Puntti Valtonen, Kristiina Elstelä, Rea Mauranen, Jarkko Rantanen, Juha Hostikka, Nina Tapio, Birthe Wingren-Hurme, Marika Westerling ja Ninni Poijärvi.[9]

Tampereella saman musikaalin ensi-ilta oli 13.9.2013. Sen ohjasi Georg Malvius. Musikaalin suomenkielisissä pääroleissa olivat Tero Harjunniemi, Sören Lillkung, Tomi Metsäketo, Ele Millistfer, Samuel Harjanne, Martti Manninen, Sarah Nedergård, Sara Lehtonen, Pia Piltz, Ville Marjamaa ja Ritva Jalonen.[10]

Kaarina-Teatteri esitti teoksesta ensimmäisen suomalaisen puhedraamasovituksen. Sovituksen ensi-ilta oli 11.3.2016. Sovituksen dramaturgina ja ohjaajana toimi Minna-Stiina Saaristo-Vellinki. Rooleissa olivat muun muassa Pentti Kallio, Merita Seppälä, Johanna Suokas, Vili Hokkanen ja Hannu Pajunen.[11]

Laitoksia

  • Kurjat. 1–3. (Suomentanut Vihtori Lehtonen) Kansan romaanikirjasto, 1908.
  • Kurjat. 1–5. (Suomentanut Eino Voionmaa (1. osan tarkistettu suomennos Vihtori Lehtonen)) WSOY, 1927–1931.
  • Kurjat. ((Les misérables, 1862.) Lyhennetty suomennos. Suomentanut Eino Voionmaa. 11. painos) WSOY, 1990 (nidottu painos 1998). ISBN 951-0-13171-7
  • Les Misérables. ((Les Misérables, 1862.) Kääntäneet Lee Fahnestock ja Norman MacAfe. Lyhentämätön laitos) Signet Classic, 1987. ISBN 0-451-52526-4 (englanniksi)

Lähteet

  1. ↑ Victor Hugon lyhennelty elämäkerta victorhugo.gg. Arkistoitu 18.1.2013. (englanniksi)
  2. ↑ La vie de monsieur Vidocq The Vidocq Society. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 7.2.2016. (englanniksi)
  3. ↑ History. General History. Letter from M. Francis de Miollis Carpe Horas. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 7.2.2016. (englanniksi)
  4. ↑ G. Whiz: Les Misérables - 101 Amazing Facts You Didn't Know: Fun Facts and Trivias. GWhizBooks.com, 2014. (englanniksi)
  5. ↑ Victor Hugo: Les Misérables. Määritä julkaisija! (englanniksi)
  6. ↑ Shadows of 1789 in Les Miserables mtholyoke.edu. Arkistoitu 8.10.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Minna Karila: Vuoden 1998 Kurjien elokuva-arvostelu 14.5.2002. MTV3. Viitattu 18.12.2012.
  8. ↑ Kurjat Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  9. ↑ Les Misérables Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 7.2.2016.
  10. ↑ Les Misérables Tampereen Teatteri. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 7.2.2016.
  11. ↑ Victor Hugo: Kurjat Kaarina-Teatteri. Arkistoitu 1.3.2016. Viitattu 7.2.2016.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kurjat&oldid=22217928”