Kaarlo Nyberg

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. lokakuuta 2023 kello 06.22 käyttäjän Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Kustaa Nyberg (22. tammikuuta 1892 Kajaani15. helmikuuta 1929) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Saksassa hänelle myönnettiin toisen luokan Rautaristi ansioistaan itärintamalla. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa.[1][2]

Perhe ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat virvoitusjuomatehtailija Heikki Nyberg ja Anna Maria Nousiainen. Hän kävi kansakoulun ja kaksi luokkaa Kajaanin yhteiskoulua.[1][2]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Nyberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyberg astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyberg siirrettiin sisällissodan jälkeen 2. heinäkuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi 3. Divisioonan tiedonantovälinekomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 2. helmikuuta 1921 Kenttälennätinpataljoonaan. Armeijasta hän erosi 28. maaliskuuta 1923 ja kuoli keuhkotautiin 15. helmikuuta 1929.[1][2]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.