III kesäolympialaiset järjestettiin St. Louisissa, Yhdysvalloissa kaksien Euroopassa järjestettyjen kisojen jälkeen. Kisat myönnettiin Yhdysvalloille jo ensimmäisten olympialaisten aikaan. Alun perin pitopaikaksi valittiin Chicago, mutta maailmannäyttelyn pitopaikaksi valittu St. Louis halusi myös olympialaiset maailmannäyttelyn ohjelmaan kuten Pariisissa neljä vuotta aikaisemmin. Lopulta Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt kannatti St. Louisin kisaisännyyttä. Kisat kestivät useita kuukausia. Uusia lajeja olivat mailimatkat sekä Pariisin kisojen ajaksi ohjelmasta poistunut painonnosto. Uinneissa mittoina käytettiin jaardeja sekä mailia. Lyhimmässä uintimatkassa eli 50 jaardin uinnissa yksinvaltias oli UnkarinZoltán von Halmay sekä pisimmässä eli mailin uinnissa Emil Rausch. Näytöslajeina olivat vähemmän tutut lacrosse ja roque. Lacrossen eli haavipallon voitti winnipegiläinen Shamrock Lacrosse Team, St. Louis sai hopeaa ja pronssi matkasi Kanadaan. Suomi ei osallistunut näihinkään kisoihin.
Näihin kisoihin myös naiset saivat jälleen osallistua, vaikka nykyaikaisen olympialiikkeen perustaja paroni Pierre de Coubertin vastusti tätä edelleen jyrkästi. Maratonilla ensimmäisenä maaliin saapui yhdysvaltalainen Fred Lorz. Hän oli kuitenkin keskeyttänyt jo 14,5 kilometrin kohdalla ja sen jälkeen tullut autolla 18 kilometriä. Huijaus paljastui lopulta ja kultamitalin sai Thomas Hicks olympiahistorian huonoimmalla ajalla.
Yhdysvaltojen Archie Hahn voitti kisoissa 60 metrin, 100 metrin ja 200 metrin juoksut. 200 metrillä hän juoksi olympiaennätyksen 21,6, joka rikottiin vasta 28 vuotta myöhemmin.
miesten kiekonheitossa Ralph Rose ja Martin Sheridan heittivät saman tuloksen (39,28 m). Tuomaristo päätti antaa molemmille ylimääräisen heiton, jolla Sheridan ratkaisi voiton.
Yhdysvaltojen Thomas Hicks voitti maratonjuoksun sen jälkeen kun hänen maamiehensä Fred Lorz oli hylätty. Lorz oli matkannut suuren osan matkaa autolla ja hypännyt juoksureitille pari kilometriä ennen maalia. Kun tapaus paljastui, Lorz sai elinikäisen kilpailukiellon. Se ei kuitenkaan pitänyt, sillä jo seuraavana vuonna hän voitti Bostonin maratonin.
Lähteet
↑Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 68. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
↑Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 235. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
|250px|]]
Saint Louis, Yhdysvallat
Yhdysvallat
Saksan keisarikunta
Kuuba
Kanada
Unkari
Yhdistynyt kuningaskunta
Sekajoukkue
Kreikka
Sveitsi
Itävalta
