Kristian IX
| Kristian IX | |
|---|---|
| Tanskan kuningas | |
 Kristian IX, Henrik Olrik 1871 | |
| Tanskan kuningas | |
| Valtakausi | 15. marraskuuta 1863 – 29. tammikuuta 1906 |
| Edeltäjä | Fredrik VII |
| Seuraaja | Fredrik VIII |
| Syntynyt |
prinssi Christian von Schleswig-Holstein-Sonderburg-Beck 8. huhtikuuta 1818 Schleswig, Schleswigin herttuakunta |
| Kuollut |
29. tammikuuta 1906 (87 vuotta) Kööpenhamina, Tanska |
| Hautapaikka | Roskilden tuomiokirkko |
| Puoliso | Louise von Hessen-Kassel |
| Lapset |
Fredrik VIII Alexandra Yrjö I Maria Fjodorovna Thyra Valdemar |
| Suku | Glücksburg |
| Isä | Frederik Vilhelm, Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin herttua |
| Äiti | Louise Karoline von Hessen-Kassel |
| Uskonto | luterilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Kristian IX (tansk. Christian 9.); (8. huhtikuuta 1818 Gottorpin linna, Schleswig – 29. tammikuuta 1906[1] Amalienborgin linna, Kööpenhamina) oli saksalainen Schleswig-Holstein-Sonderburg-Beckin prinssi, Schleswigin, Holsteinin ja Lauenburgin herttua vuosina 1863–1864 ja Tanskan kuningas vuosina 1863–1906.[2][3] Hän oli Tanskan ensimmäinen Glücksburg-suvun hallitsija.[4]
Suku ja koulutus, herttua ja kruununperillinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christian oli Schleswig-Holstein-Sonderburg-Beckin herttua Frederik Vilhelmin (1785–1831), vuoden 1825 jälkeen Glücksburgin herttuan[3] ja prinsessa Louise Karoline von Hessen-Kasselin (1789–1867) nuorempi poika joka syntyi saksalaisessa Gottorpissa. Hänellä oli yhdeksän sisarusta. Suhteellisen köyhän isänsä varhaisen kuoleman jälkeen vuonna 1831 Christian varttui isänsä ystävän ja langon, Fredrik VI:n holhouksessa Tanskassa ja sai koulutuksen Kööpenhaminan sota-akatemiassa.[4] Hän astui Tanskan armeijan palvelukseen vuonna 1835 ja palveli ensimmäisessä Saksan-Tanskan sodassa vuosina 1848–1850.[3]
Christian oli vanhempiensa ja avioliiton kautta sukua monille Euroopan monarkeille. Hän oli Fredrik V:n lapsenlapsenlapsi, mutta hänellä ei ollut asemaa kruununperimysjärjestyksessä. Edellinen kuningas Fredrik VII ei saanut lapsia, joten Kristian valittiin kruununperijäksi jo vuonna 1852.[2] Hänet nimettiin Tanskan, Schleswig-Holsteinin ja Lauenburgin valtaistuimien perijäksi Lontoon vuoden 1852 rauhansopimuksessa. [3]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Kristian XI nousi valtaistuimelle Fredrik VII:n kuoltua marraskuussa 1863, muodollisesti Tanskaan kuulumattomien Schleswigin ja Holsteinin eteläisten maakuntien saksankielisen väestön kansallishengen painostamana hänen oli allekirjoitettava uusi perustuslaki,[5] joka irrotti Schleswigin Tanskasta ja teki sodan Saksan valtioita vastaan väistämättömäksi.[3] Tanska menetti toisessa Saksan-Tanskan sodassa alueet Preussille vuonna 1864.[2]
Vuoden 1864 tuhoisan sodan jälkeisinä vuosina Kristian IX vastusti parlamentaarisesti nimitettyä hallitusta nimittämällä jatkuvasti konservatiivipuolueen (Højre) vähemmistöhallituksia. Lopulta hän vuonna 1901 suostui nimittämään demokraattien edistyksellisen enemmistöhallituksen. Tämä muutos toi Tanskalle parlamentaarisesti koostetun hallituksen.[3]
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kruuunprinssi Christian havitteli puolisokseen vielä naimatonta kuningatar Viktoriaa, jonka kättä hän pyysi turhaan tämän kruunajaisissa Lontoossa vuonna 1838. Viktorian vanhin poika Edvard avioitui 25 vuotta myöhemmin Kristianin vanhimman tyttären Alexandran kanssa.
Vuonna 1842 hän avioitui kaksinkertaisen serkkunsa, prinsessa Louise von Hessen-Kasselin (1817–1898) kanssa, joka oli myös lapsettoman Fredrik VII:n serkku.[3] Louise oli Hessen-Kasselin maakreivi Vilhelmin ja kuningas Kristian VIII:n sisaren, prinsessa Louise Charlotten vanhin tytär.[6] Hän oli ratkaiseva tekijä siinä että prinssi Christian nimettiin kruununprinssiksi.[6]
Perhe asui Christianin käyttöönsä vuonna 1837 saamassa ns. Keltaisessa palatsissa (Det Gule Palæ) Amalienborgin palatsin naapuritalossa Kööpenhaminassa ilmaiseksi 22 vuoden ajana ja eli suhteellisen vaatimattomasti Christianin saamalla ratsuväen upseerin palkalla.[7]
Kristianille ja kuningatar Louiselle syntyi kuusi lasta, joista neljästä tuli Euroopan kuningashuoneitten merkittäviä jäseniä:[4]
- Fredrik VIII (3. kesäkuuta 1843 – 14. toukokuuta 1912), Tanskan kuningas,[5] avioitui 1869 Ruotsin prinsessa Louisen kanssa. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista yksi oli Kristian X ja toinen Norjan kuninkaaksi vuonna 1905 tullut Haakon VII.[8]
- Alexandra (1. joulukuuta 1844 – 20. marraskuuta 1925), avioitui 1863 Englannin tulevan kuningas Edvard VII:n kanssa. Heille syntyi kuusi lasta, joista yksi oli Yrjö V ja toinen Maud, Norjan kuningatar.
- Vilhelm (24. joulukuuta 1845 – 18. maaliskuuta 1913), Kreikan kuningas Yrjö I (Georgios I),[8] avioitui 1867 suuriruhtinatar Olga Konstantinovna Romanovan kanssa. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista yksi oli Andreas, Edinburghin herttua prinssi Philipin isä.
- Dagmar (26. marraskuuta 1847– 13. lokakuuta 1928), avioitui 1866 Venäjän tulevan keisari Aleksanteri III:n kanssa, otti käännyttyään ortodoksisuuteen nimen Maria Fjodorovna.[2] Heille syntyi kuusi lasta, joista yksi oli Nikolai II.
- Thyra, (29. syyskuuta 1853 – 26. helmikuuta 1933), avioitui 1878 Hannoverin kruununprinssi, Cumberlandin ja Teviotdalen herttua Ernst Augustuksen (1845–1923) kanssa. Heille syntyi kuusi lasta.
- Valdemar (27. lokakuuta 1858 – 14. tammikuuta 1939), avioitui 1885 prinsessa Marie d'Orléansin (1865–1909) kanssa, jonka isoisä oli kruununprinssi Ferdinand-Philippe, kuningas Ludvig Filip I:n ja kuningatar Maria Amalian poika. Heille syntyi viisi lasta.
Näiden sukulaisuussuhteiden takia Kristiania kutsuttiin ”Euroopan isoisäksi” (tansk. ”Euroopan appiukko”, Europas svigerfar)[9] ja kuningasparia "Euroopan appivanhemmiksi" (tansk. “Europas svigerforældre”).[4]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristian IX kuoli 87-vuotiaana tammikuussa 1906 rauhallisesti nukkuessaan Amalienborgin linnassa Kööpenhaminassa. Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon hänelle rakennettuun kappeliin.
Kuuden lapsen onnistuneet naimakaupat Euroopan kuningashuoneiden kanssa ei suurelta osin johtunut Kristianista itsestään, vaan puoliso, kuningatar Louisen kunnianhimosta. Lisätekijänä oli, että Tanska ei kuulunut suurvaltojen joukkoon, joten muut valtiot eivät pelänneet, että Euroopan voimatasapaino järkkyisi, jos avioliitto toisen kuningassuvun kanssa horjuisi.
Kristianin ja Louisen pojanpoikia olivat Venäjän keisari Nikolai II, Kreikan kuningas Konstantin I, Englannin kuningas Yrjö V, Tanskan kuningas Kristian X ja Norjan kuningas Haakon VII. Useimpien nykyisten eurooppalaisten hallitsijat ja entisten kuningasperheiden jäsenet ovat Kristian IX:n jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Kuusi kymmenestä perinnöllisestä eurooppalaisesta nykyhallitsijasta polveutuu hänestä: Tanskan kuningas Frederik X, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Charles III, Belgian kuningas Philippe, Norjan kuningas Harald V, Espanjan kuningas Felipe VI ja Luxemburgin suurherttua Henri.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 77. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
- ↑ a b c d Christian IX Encyclopedia Britannica
- ↑ a b c d e f g Christian IX | King of Norway, Sweden & Schleswig-Holstein | Britannica www.britannica.com. Viitattu 1.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Christian IX 1863-1906 - Kongernes Samling www.kongernessamling.dk. Viitattu 1.8.2024. (tanskaksi)
- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja, osa 4, p. 1489. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ a b Dronning Louise | Kongernes Samling www.kongernessamling.dk. Viitattu 1.8.2024. (tanskaksi)
- ↑ The Yellow Palace Copenhagen - Copenhagen Tourist - Copenhagen Cruise Visitors www.copenhagenet.dk. Viitattu 4.8.2024.
- ↑ a b Christian IX (Arkistoitu – Internet Archive) Danmarks Konger (tanskaksi)
- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia 9, s. 6989 (s.v. Tanska). Helsinki 1981. ISBN 951-1-05957-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian IX Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Fredrik VII |
Tanskan kuningas 1863–1906 |
Seuraaja: Fredrik VIII |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
