Päivi Istala

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. maaliskuuta 2024 kello 16.43 käyttäjän Abc10 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päivi Istala
Päivi Istala vuonna 2010.
Päivi Istala vuonna 2010.
Henkilötiedot
Koko nimi Päivi Kaarina Istala
(ent. Istala-Vilpponen)
Syntynyt31. maaliskuuta 1947 (ikä 77)
Imatra
Kansalaisuus Suomi
Ammatti toimittaja, dramaturgi ja ohjaaja
Ohjaaja
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Päivi Kaarina Istala (ent. Istala-Vilpponen; s. 31. maaliskuuta 1947 Imatra)[2] on suomalainen toimittaja. Hän työskenteli toimittajana Yleisradiossa vuodesta 1967 eläköitymiseensä saakka vuoteen 2011.

Istala valmistui dramaturgiksi Teatterikoulun korkeakouluosastosta vuonna 1971 ja toimi Kemin kaupunginteatterin ohjaajana vuosina 1975–1981. Hänelle on myönnetty muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinto, Hella-palkinto, Zonta-järjestön Naisen teko -kunniamaininta ja Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi.[1] Istala jäi eläkkeelle tammikuun 2011 lopussalähde? ja julkaisi muistelmansa Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä.

Istalan toimittamia ohjelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Silmäneula
  • Ristivetoa[3]
  • Naisten tunti[4]
  • Moninainen
  • Naisten ilta
  • Villit vuodet – suuret luokat

Kahden ensimmäisen ohjelman tunnussävelenä käytettiin perulaisen Los Incas -yhtyeen sävelmää ”Munahuanqui”, joka herätti erityistä ihastusta ja sai monet kuuntelemaan ohjelmia.lähde?

Erityistä huomiota herätti vuosina 1969–1970 esitetty Ristivetoa, jossa käsiteltiin yhteiskunnallisia asioita musiikin kautta. Ohjelma lakkautettiin Ylen ohjelmaneuvoston päätöksellä vuonna 1970. Kuuntelijoiden mielipiteitä voimakkaasti jakaneen ohjelman lopettaminen herätti suurta huomiota, ja jopa presidentti Urho Kekkonen lähetti Istalalle lohduttavan kirjeen.[5]

  1. a b c d e Lindfors, Jukka: Päivi Istala ei kaihtanut räväköitäkään mielipiteitä Yle Elävä arkisto. Viitattu 11.9.2017.
  2. Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 235. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1
  3. Lindfors, Jukka: Ristivetoa-ohjelma sensuurin kourissa Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 11.9.2017.
  4. Lindfors, Jukka: Naisten tunti oli Ylen ensimmäinen feministinen radio-ohjelma Yle Elävä arkisto. 21.12.2010. Viitattu 11.9.2017.
  5. Tommila, Päiviö & Salokangas, Raimo: Yleisradion historia : 2. osa, 1949-1996 : aikansa oloinen, s. 279–281. Helsinki: Yle, 1996. ISBN 951-43-0714-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]