Paavo Arhinmäki

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. elokuuta 2009 kello 16.22 käyttäjän Samulili (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paavo Arhinmäki
Henkilötiedot
Syntynyt13. joulukuuta 1976 (ikä 47)
Helsinki
Poliitikko
Puolue Vasemmistoliitto
Asema kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki
Aiheesta muualla
www.punajuuri.net

Paavo Erkki Arhinmäki (s. 13. joulukuuta 1976 Helsinki) on Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja sekä Helsingin kaupunginvaltuutettu. Arhinmäki tuli tunnetuksi keskustelijana ja poliittisena aktivistina sekä radikaalina punavihreänä poliitikkona ollessaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja vuosina 2001–2005.

Poliittinen ura

Arhinmäki oli mukana järjestämässä Kuokkavierasjuhlia vuonna 2000, ennen vuosittaisten mielenosoitusten muuttumista väkivaltaisiksi.[1]

Helsingin kaupunginvaltuutettu Arhinmäki on ollut vuodesta 2001 alkaen. Tätä ennen hän oli jo toiminut Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä (1997–2004, 2007–). Hän on ollut myös Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen 2005–2007. Arhinmäki on toiminut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana.[2]

Vasemmistoliiton vuoden 2006 ylimääräisessä puoluekokouksessa Arhinmäki hävisi puheenjohtajavaalin Martti Korhoselle. Hän toimi Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana. Eduskuntaan Arhinmäki valittiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiristä 6 859 äänellä. Arhinmäen, hänen tukiryhmänsä ”Paavon jengin” ja Sosialistiliiton Itä-Helsingin ostoskeskuksiin ja lähiökapakoihin suuntautunut yhteinen kampanjakiertue[3] herätti mediassa huomiota.

Arhinmäki seurasi Vasemmistoliiton puheenjohtajana eurovaalitappion jälkeen yllättäen eronnutta Martti Korhosta[4]. Korhonen sanoi erovaatimusten olleen "änkyröiden" organisoimia ja moitti erityisesti hänen eroaan vaatinutta Esko Seppästä.[5][6] Arhinmäki voitti vastaehdokkaansa - niin ikään ensimmäisen kauden kansanedustajan - Merja Kyllösen puoluevaltuuston äänestyksessä luvuin 34–20. Äänestyksessä yksi äänesti tyhjää.[7]

Arhinmäken valinnan jälkeen Helsingin Sanomat arveli puolueen linjan ärhäköityvän ja radikalisoituvan, mahdollisesti siirtyvän myös enemmän vasemmalle. Lehti luonnehti Arhinmäkeä punavihreäksi Tennilän oppipojaksi.[8]

Poliittisia linjauksia

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Osio kaipaisi parempia, ulkopuolisia lähteitä, katso Wikipedia:Poliitikot

Arhinmäki on profiloitunut erityisesti uuden polven vasemmistolaisena, jonka ajattelussa korostuvat aiempia polvia enemmän ekologiset arvot ja avoin demokratia. Arhinmäki on kirjoittanut ajatuksistaan kirjan Punavihreä sukupolvi. Punavihreän lisäksi Arhinmäki määrittelee itsensä "demokraattiseksi sosialistiksi".[7]

Arhinmäki haluaa sanoutua irti Vasemmistoliiton vanhoista linjaristiriidoista ja uudistaa puoluetta nykypäiväisempään suuntaan, selkeyttää puolueen viestiä ja uudistaa puolueorganisaatiota.[7] Arhinmäen mielestä Vasem­mis­toliitto tarvitsee jatkossakin vahvan aatepohjan, jonka perustana ovat Arhinmäen mukaan sosialismi ja humanismi.[9]

Arhinmäki on vaatinut kaikkein köyhimpien kansalaisten aseman parantamista. Maaliskuussa 2006 hän esitti pienimpien sosiaalitukien ja työmarkkinatuen nostoa, sekä maataloudelta leikattujen EU-tukien kompensaatiota.[10] Arhinmäki on vastustanut Vanhasen II hallituksen yliopistouudistusta [11], Lex Nokiaa [12]ja sen yritystä nostaa eläkeikää. [13] Arhinmäki on tiukan kielteinen ydinvoimaa kohtaan, eikä voi hyväksyä ydinvoimaa missään olosuhteissa.[14] Arhinmäki suhtautuu pakolaisiin ja muihin maahanmuuttajiin myönteisesti.[15] Arhinmäki kannattaa turkistarhauksen lopettamista siirtymä-ajan jälkeen.[16] Arhinmäen mielestä Suomen armeijaa tulisi kehittää ympäristökatastrofien torjuntaan. Hänen mielestään Suomen turvallisuutta ei uhkaa suora aseellinen konflikti vaan esimerkiksi ympäristökatastrofit.[17] Arhinmäki haluaisi rauhanturvaajat pois Afganistanista.[18]

Arhinmäki esitteli elokuussa 2009 ajatuksensa perustettavasta kansanpankista. Pankki keskittyisi Arhinmäen mukaan perinteisiin pankkipalveluihin, eikä kansanpankki välttämättä perisi lainoista korkoa ollenkaan. [19] Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko kommentoi ajatusta että se on populismia parhaimmillaan koska mukana on paljon paatosta, mutta vain vähän käytäntöä. Huusko vertasi Arhinmäkeä Timo Soiniin, kirjoittaen että nyt Suomen poliittiselle areenalle on saatu myös vasemmistopopulisti.[20] MTV3:n politiikan toimituksen esimies Timo Haapala lyttäsi idean täysin, hän mm kysyi että mikä ero on populismilla ja täyden p:.n jauhamisella? Haapala kommentoi myös että Arhinmäen edeltäjä Martti Korhonen oli ehkä väritön mies, mutta että hänen puheissaan sentään oli edes jokin tolkku.[21] Asiasta nousseen kohun myötä Arhinmäki itse selitti blogissaan, että hänen sanomisensa oli ymmärretty väärin ja ettei hän ollut ikinä ehdottanutkaan korottomia lainoja. Kansanpankki ideasta hän kuitenkin piti edelleen kiinni. [22]

Vaalirahoitus

Alkuperäisen ilmoituksen mukaan Arhinmäki käytti 35,665,61 euroa vaaleihin ja myöhemmän ilmoituksen mukaan 36 285,81 euroa, joista neljäsosa yksityisiltä ihmisiltä ja lähes puolet etujärjestöiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja vastaavilta.[23] Arhinmäen jälkikäteen täydennetystä ilmoituksesta selviää muun muuassa että Arhinmäki sai noin 7000 vasemmistonuorilta ja 7000 euroa Rakentajien vasemmistoyhdistys ry:ltä.[23] Arhinmäki täydensi ilmoitustaan vuotta myöhemmin, sen jälkeen kun vaalirahoituksesta oli noussut kohu ja hän oli arvostellut siitä mm. keskustaa.[24] Arhinmäki vaati eduskunnan kyselytunnilla kesäkuussa 2008 pääministeri Matti Vanhasta antamaan vaalirahoitussotkusta pääministerin ilmoituksen, mihin Vanhanen pääsi vastaamaan "Ei hallitus voi vastata, miksi esimerkiksi Arhinmäki jätti kertomatta osan vaalirahoistaan".[25]

Yksityiselämä

Arhinmäki on syntynyt Helsingissä ja asunut nuoruusvuosinaan muun muassa Kulosaaressa ja Pasilassa. Nykyisin Arhinmäki asuu Herttoniemenrannassa avopuolisonsa kanssa. Arhinmäki kävi Helsingin Alppilan lukiota. Hän on lukenut pitkän ruotsin ja paikkaillut englannin taitojaan eduskunnan kielikursseilla.[2]

Ennen kansanedustajan uraa Arhinmäki on toiminut muun muassa kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana, suorittanut siviilipalveluksen liikuntavammaisten koulussa luokka-avustajana sekä työskennellyt SAKKI ry:ssä, Kansan Uutisten kesätoimittajana ja nuorempana Helsingin kaupungin puistoyksikössä.[26]

Arhinmäki tunnetaan innokkaana jalkapallo-fanina.[27] Kotimaassa hänen suosikkijoukkueensa oli FC Jokerit, jonka kannattajaryhmä 116% boysia hän oli perustamassa. Arhinmäki harrastaa myös polkupyöräilyä.[28] Hän kertoo olevansa kasvissyöjä.[29]

Arhinmäki otettiin syyskuussa 2006 Smash Asem -tapahtumassa kiinni epäiltynä poliisin vastustamisesta. Hän oli kiinniotettuna yli 24 tuntia. Syyte Arhinmäelle luettiin Helsingin käräjäoikeudessa syyskuussa 2007 alkaneessa oikeudenkäynnissä. Syyte vedettiin oikeudenkäynnin aikana pois, kun kaksi poliisia oli kertonut, ettei Arhinmäelle oltu annettu selvää poistumiskäskyä.

Arhinmäki on kertonut saaneensa 15 päiväsakkoa julkisrauhan rikkomisesta ydinvoimala-alueella.[30]

Julkaisuja

  • Punavihreä sukupolvi (Otava, 2006)

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. ↑ Suomen Kuvalehti 20/2008
  2. ↑ a b Arhinmäki - ammattipoliitikko kouluiästä lähtien, MTV3, 10.06.2009
  3. ↑ Lähiöiden telttakiertue II, Sosialistiliitto - Uutiset 04.04.2007, Sosialistiliitto
  4. ↑ Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja, YLE uutiset 27.6.2009, haettu 27.6.2009]
  5. ↑ "Joitakin kiinnostaa vain valtapeli" Iltalehti 11.6.2009
  6. ↑ Korhonen eroaa vasemmistoliiton johdosta. Yle 11.6.2009
  7. ↑ a b c Rantanen Miska: Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Arhinmäki haluaa 20 paikkaa eduskuntaan, Helsingin Sanomat 28.6.2009
  8. ↑ Puoluekenttään tullee siirtymiä Arhinmäen valinnan jälkeen Helsingin Sanomat 30.6.2009, pääkirjoitus
  9. ↑ Lohikoski Juhani: Vasemmistoliiton aktiivit puhuvat, Murros, 3.1.2005
  10. ↑ [Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokas Paavo Arhinmäki: Työttömille ja viljelijöille korotus], Verstas 22.3.2006, Vasemmistoliitto
  11. ↑ Arhinmäki, Paavo: Pääministeri Vanhasen kritiikissä ei ole päätä eikä häntää, blogikirjoitus 1.8.2009
  12. ↑ http://www.punajuuri.net/?id=4299&tmp=1
  13. ↑ Punajuuri.net Paavo Arhinmäen blogi
  14. ↑ Arhinmäen kanta ydinvoimaan tiukan kielteinen
  15. ↑ Huru, Jouko: Aate myönteinen maahanmuuttajille, Kansan Uutiset 4.7.2009
  16. ↑ Arhinmäki lupaa tehdä vasemmistoliitosta räväkän haastajan Turun Sanomat. 27. kesäkuuta 2009. Viitattu 9.8.2009.
  17. ↑ Arhinmäki, Paavo: Valikoiva asevelvollisuus?, Vasemmistoliiton keskustelufoorumi, 25.6.2009.
  18. ↑ Arhinmäki: Rauhanturvaajat pois Afganistanista
  19. ↑ http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/152851.shtml
  20. ↑ http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/paatoimittajalta/vasemmistopopulisti
  21. ↑ http://blogit.mtv3.fi/setaarkadia/
  22. ↑ http://www.punajuuri.net/?id=9603&tmp=1
  23. ↑ a b Vaalirahoitusilmoitus 2007
  24. ↑ http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=732131
  25. ↑ Simula Matti: Täystyrmäys, Suomenkuvalehti.fi 12.6.2008, blogikirjoitus. Suomen Kuvalehti.
  26. ↑ http://www.punajuuri.net/?id=1&tmp=0
  27. ↑ Seiska 38/2007
  28. ↑ http://www.punajuuri.net/index.php?id=2524&tmp=1
  29. ↑ http://www.punajuuri.net/?id=1&tmp=0
  30. ↑ http://www.city.fi/artikkeli/Paavo+Arhinm%E4ki/2090/
Edeltäjä:
Martti Korhonen 		Vasemmistoliiton puheenjohtaja
2009– 		Seuraaja:
–
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavo_Arhinmäki&oldid=7207937”