Ero sivun ”Paschalis II” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
 
+Malline
 
(72 välissä olevaa versiota 45 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tietolaatikko:Paavi
⚫
[[Paavi]] '''Paschal II''' (k. [[21. tammikuuta]] [[1118]]) hallitsi [[13. elokuuta]] [[1099]] alkaen kuolemaansa asti. Hänen syntymänimensä oli '''Ranerius''' ja hän oli syntynyt Biedassa, Viterbon lähellä. Paavi [[Autuas Gregorius VII|Gregorius VII]] teki hänestä San Clementen kardinaalipiispan.
⚫
|Paavinimi= Paschalis II
|Kuva=Papa_Pasquale_II.png
|Kuvan leveys=200px
|Kuvateksti=
|Oikea nimi=Ranerius
|Paavius alkoi= [[13. elokuuta]] [[1099]]
|Paavius päättyi=[[21. tammikuuta]] [[1118]]
⚫
|Edeltäjä=[[Urbanus II]]
⚫
|Seuraaja=[[Gelasius II]]
|Syntymäaika= n. [[1050]]
|Syntymäpaikka=[[Santa Sofia (Italia)|Santa Sofia]], [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta]]
|Kuolinaika=[[21. tammikuuta]] [[1118]]
|Kuolinpaikka=[[Rooma]], [[Kirkkovaltio]]}}
⚫
[[Paavi]] '''Paschalis II''' (k. [[21. tammikuuta]] [[1118]]) oli paavina [[13. elokuuta]] [[1099]] – 21. tammikuuta 1118.<ref>Hanska 2005: 320.</ref> Hänen syntymänimensä oli '''Ranerius''', ja hän oli syntynyt Bledassa, [[Forlì]]n lähellä. Paavi [[Pyhä Gregorius VII|Gregorius VII]] teki hänestä San Clementen kardinaalipiispan.


Paschal II jatkoi Gregoriuksen VII:n linjaa [[investituurariita|investituurariidassa]] [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisaria vastaan, mutta ei yhtä menestyksekkäästi. Vuonna [[1104]] Paschal onnistui kääntämään keisarin toisen pojan isäänsä vastaan, mutta sai pian huomata, että keisari [[Saksan Henrik V|Henrik V]] piti investituuraoikeudestaan voimakkaammin kiinni kuin [[Saksan Henrik IV|Henrik IV]]. Tammikuussa [[1106]] [[Mainz]]in valtiopäivät kutsuivat Paschalin vieraaksi [[Saksa]]an asian ratkaisemista varten, mutta lokakuussa paavi uudisti tuomion maallikkoinvestituuralle Guastallan kirkolliskokouksessa.
Paschalis II jatkoi Gregorius VII:n linjaa [[investituurariita|investituurariidassa]] [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisaria vastaan, mutta ei yhtä menestyksekkäästi. Vuonna [[1104]] Paschalis onnistui kääntämään keisarin toisen pojan isäänsä vastaan, mutta sai pian huomata, että keisari [[Henrik V (Saksa)|Henrik V]] piti investituuraoikeudestaan voimakkaammin kiinni kuin [[Henrik IV (Saksa)|Henrik IV]]. Tammikuussa [[1106]] [[Mainz]]in valtiopäivät kutsuivat Paschalin vieraaksi [[Saksa]]an asian ratkaisemista varten, mutta lokakuussa paavi uudisti tuomion maallikkoinvestituuralle Guastallan kirkolliskokouksessa.


Saman vuonna hän päätti investituurariidan Englannissa, jossa [[Canterbury]]n piispa Anselmi oli taistellut [[Englannin Henrik I|Englannin kuningas Henrik I]]:stä vastaan. Paavi pidätti itsellään oikeuden myöntää kuninkaalle maallisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan, mutta tunnusti kuninkaan oikeuden valita henkilöt kirkon virkoihin <!-- and oath of fealty for temporal domains. -->
Samana vuonna hän päätti investituurariidan Englannissa, jossa [[Canterbury]]n piispa Anselmi oli taistellut [[Englannin Henrik I|Englannin kuningas Henrik I]]:stä vastaan. Paavi pidätti itsellään oikeuden myöntää kuninkaalle maallisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan, mutta tunnusti kuninkaan oikeuden valita henkilöt kirkon virkoihin <!-- and oath of fealty for temporal domains. -->


Vuoden 1106 lopulla Paschal lähti [[Ranska]]an välittämää kuningas [[Ranskan Philip I|Philip I]]:n ja prinssi Ludvigin välistä kiistaa, mutta palasi Italiaan syyskuussa 1007, kun hänen neuvottelunsa olivat tuloksettomia. Kun Henrik V lähestyi armejoineen Italiaa tullakseen kruunatuksi keisariksi, Paschal suostui helmikuussa 1111 sopimukseen, jonka mukaan kirkon piti luovuttaa keisarikunnalle kaikki omaisuus, jonka se oli saanut keisarikunnalta tai [[Italia]]n kuningaskunnalta [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] jälkeen, ja jonka mukaan Henrik luopuisi maallikkoinvestituurasta. Kruunajaisia valmisteltiin tapahtuvaksi 12. helmikuuta 1111, mutta [[Rooma]]n asukkaat nousivat kapinaan sopimusta vastaan, ja Henrik vetäytyi ja otti mukaansa paavin ja [[kuuria]]n.
Vuoden 1106 lopulla Paschalis lähti [[Ranska]]an välittämään kuningas [[Ranskan Filip I|Filip I]]:n ja prinssi Ludvigin välistä kiistaa, mutta palasi Italiaan syyskuussa 1107, kun hänen neuvottelunsa olivat tuloksettomia. Kun Henrik V lähestyi armeijoineen Italiaa tullakseen kruunatuksi keisariksi, Paschalis suostui helmikuussa 1111 sopimukseen, jonka mukaan kirkon piti luovuttaa keisarikunnalle kaikki omaisuus, jonka se oli saanut keisarikunnalta tai [[Italia]]n kuningaskunnalta [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] jälkeen ja jonka mukaan Henrik luopuisi maallikkoinvestituurasta. Kruunajaisia valmisteltiin tapahtuvaksi 12. helmikuuta 1111, mutta [[Rooma]]n asukkaat nousivat kapinaan sopimusta vastaan, ja Henrik vetäytyi ja otti mukaansa paavin ja [[kuuria]]n.


61 päivän vankeuden jälkeen Paschal taipui ja myönsi keisarille investituuraoikeuden. Henrik kruunattiin [[13. toukokuuta]] ja saatuaan lupauksen siitä, että tapahtumat eivät johtaisi kostotoimenpiteisiin, hän vetäytyi Alppian taakse. [[Gregoriaaninen reformi|Gregoriaanisen reformin]] kannattajat nousivat kuitenkin vastarintaan: kirkolliskokous Lateraanissa maaliskuussa 1112 mitätöi väkivalloin tehdyt myönnytykset ja lokakuussa [[Wien]]issä pidetty kirkolliskokous julisti keisarin pannaan.
61 päivän vankeuden jälkeen Paschalis taipui ja myönsi keisarille investituuraoikeuden. Henrik kruunattiin [[13. toukokuuta]] ja saatuaan lupauksen siitä, että tapahtumat eivät johtaisi kostotoimenpiteisiin, hän vetäytyi [[Alpit|Alppien]] taakse. [[Gregoriaaninen reformi|Gregoriaanisen reformin]] kannattajat nousivat kuitenkin vastarintaan: kirkolliskokous Lateraanissa maaliskuussa 1112 mitätöi väkivalloin tehdyt myönnytykset, ja lokakuussa [[Wien]]issä pidetty kirkolliskokous julisti keisarin pannaan.


Paavinkauden lopupuolella ongelmat [[Englanti|Englannissa]] alkoivat uudelleen. Paschal valitti, että ilman hänen suostumustaan pidetiin kirkolliskokouksia ja piispoja siirrettiin toisiin hiippakuntiin, ja uhkasi Henrik I:stä kirkonkirouksella. Kreivitär Matilda luovutti vuonna 1115 kuollessaan kaikki maansa kirkolle, jolloin keisari välittömästi vaati niitä itselleen ja pakotti Paschalin pakenemaan Roomasta. Paschal palasi vasta vuonna 1118, kun keisari oli vetäytynyt, mutta kuoli vain parin päivän päästä 21. tammikuuta 1118.
Paavinkauden loppupuolella ongelmat [[Englanti|Englannissa]] alkoivat uudelleen. Paschalis valitti, että ilman hänen suostumustaan pidettiin kirkolliskokouksia ja piispoja siirrettiin toisiin hiippakuntiin, ja uhkasi Henrik I:stä kirkonkirouksella. Kreivitär [[Toscanan kreivitär Matilda|Matilda]] luovutti vuonna 1115 kuollessaan kaikki maansa kirkolle, jolloin keisari välittömästi vaati niitä itselleen ja pakotti Paschalin pakenemaan Roomasta. Paschalis palasi vasta vuonna 1118, kun keisari oli vetäytynyt, mutta kuoli vain parin päivän päästä 21. tammikuuta 1118.


==Lähteet==
*{{Kirjaviite|Tekijä=Jussi Hanska|Vuosi=Vammala 2005|Nimeke=Kristuksen sijaiset maan päällä?|Selite=Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen|Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Tunniste=ISBN 951-746-719-2}}


===Viitteet===
{{paavi|
{{viitteet}}
⚫
edellinen=[[Autuas Urbanus II]]|
== Aiheesta muualla ==
⚫
seuraava=[[Gelasius II]]}}
{{commonscat-rivi}}


{{Paavi
|Edeltäjä=[[Urbanus II]]
|Seuraaja=[[Gelasius II]]}}
{{Paavit}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Paschalis, 02}}
[[Luokka:Paavit]]
[[Luokka:Paavit]]
[[Luokka:1000-luvulla syntyneet]]

[[de:Paschalis II. (Papst)]]
[[Luokka:Vuonna 1118 kuolleet]]
[[en:Pope Paschal II]]
[[fr:Pascal II]]
[[it:Papa Pasquale II]]
⚫
[[pl:Papie&#380; Paschalis II]]

Nykyinen versio 29. kesäkuuta 2024 kello 22.13

Paschalis II
Henkilötiedot
Koko nimi Ranerius
Syntynytn. 1050
Santa Sofia, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut21. tammikuuta 1118
Rooma, Kirkkovaltio
Paavi
Paavius alkoi 13. elokuuta 1099
Paavius päättyi 21. tammikuuta 1118
Edeltäjä Urbanus II
Seuraaja Gelasius II

Paavi Paschalis II (k. 21. tammikuuta 1118) oli paavina 13. elokuuta 1099 – 21. tammikuuta 1118.[1] Hänen syntymänimensä oli Ranerius, ja hän oli syntynyt Bledassa, Forlìn lähellä. Paavi Gregorius VII teki hänestä San Clementen kardinaalipiispan.

Paschalis II jatkoi Gregorius VII:n linjaa investituurariidassa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria vastaan, mutta ei yhtä menestyksekkäästi. Vuonna 1104 Paschalis onnistui kääntämään keisarin toisen pojan isäänsä vastaan, mutta sai pian huomata, että keisari Henrik V piti investituuraoikeudestaan voimakkaammin kiinni kuin Henrik IV. Tammikuussa 1106 Mainzin valtiopäivät kutsuivat Paschalin vieraaksi Saksaan asian ratkaisemista varten, mutta lokakuussa paavi uudisti tuomion maallikkoinvestituuralle Guastallan kirkolliskokouksessa.

Samana vuonna hän päätti investituurariidan Englannissa, jossa Canterburyn piispa Anselmi oli taistellut Englannin kuningas Henrik I:stä vastaan. Paavi pidätti itsellään oikeuden myöntää kuninkaalle maallisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan, mutta tunnusti kuninkaan oikeuden valita henkilöt kirkon virkoihin

Vuoden 1106 lopulla Paschalis lähti Ranskaan välittämään kuningas Filip I:n ja prinssi Ludvigin välistä kiistaa, mutta palasi Italiaan syyskuussa 1107, kun hänen neuvottelunsa olivat tuloksettomia. Kun Henrik V lähestyi armeijoineen Italiaa tullakseen kruunatuksi keisariksi, Paschalis suostui helmikuussa 1111 sopimukseen, jonka mukaan kirkon piti luovuttaa keisarikunnalle kaikki omaisuus, jonka se oli saanut keisarikunnalta tai Italian kuningaskunnalta Kaarle Suuren jälkeen ja jonka mukaan Henrik luopuisi maallikkoinvestituurasta. Kruunajaisia valmisteltiin tapahtuvaksi 12. helmikuuta 1111, mutta Rooman asukkaat nousivat kapinaan sopimusta vastaan, ja Henrik vetäytyi ja otti mukaansa paavin ja kuurian.

61 päivän vankeuden jälkeen Paschalis taipui ja myönsi keisarille investituuraoikeuden. Henrik kruunattiin 13. toukokuuta ja saatuaan lupauksen siitä, että tapahtumat eivät johtaisi kostotoimenpiteisiin, hän vetäytyi Alppien taakse. Gregoriaanisen reformin kannattajat nousivat kuitenkin vastarintaan: kirkolliskokous Lateraanissa maaliskuussa 1112 mitätöi väkivalloin tehdyt myönnytykset, ja lokakuussa Wienissä pidetty kirkolliskokous julisti keisarin pannaan.

Paavinkauden loppupuolella ongelmat Englannissa alkoivat uudelleen. Paschalis valitti, että ilman hänen suostumustaan pidettiin kirkolliskokouksia ja piispoja siirrettiin toisiin hiippakuntiin, ja uhkasi Henrik I:stä kirkonkirouksella. Kreivitär Matilda luovutti vuonna 1115 kuollessaan kaikki maansa kirkolle, jolloin keisari välittömästi vaati niitä itselleen ja pakotti Paschalin pakenemaan Roomasta. Paschalis palasi vasta vuonna 1118, kun keisari oli vetäytynyt, mutta kuoli vain parin päivän päästä 21. tammikuuta 1118.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. (Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hanska 2005: 320.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Urbanus II 		Paavi Seuraaja:
Gelasius II
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paschalis_II&oldid=22482223”