Paschalis II

Paavi Paschal II (k. 21. tammikuuta 1118) hallitsi 13. elokuuta 1099 alkaen kuolemaansa asti. Hänen syntymänimensä oli Ranerius ja hän oli syntynyt Biedassa, Viterbon lähellä. Paavi Gregorius VII teki hänestä San Clementen kardinaalipiispan.

Paschal II jatkoi Gregoriuksen VII:n linjaa investituurariidassa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria vastaan, mutta ei yhtä menestyksekkäästi. Vuonna 1104 Paschal onnistui kääntämään keisarin toisen pojan isäänsä vastaan, mutta sai pian huomata, että keisari Henrik V piti investituuraoikeudestaan voimakkaammin kiinni kuin Henrik IV. Tammikuussa 1106 Mainzin valtiopäivät kutsuivat Paschalin vieraaksi Saksaan asian ratkaisemista varten, mutta lokakuussa paavi uudisti tuomion maallikkoinvestituuralle Guastallan kirkolliskokouksessa.

Saman vuonna hän päätti investituurariidan Englannissa, jossa Canterburyn piispa Anselmi oli taistellut Englannin kuningas Henrik I:stä vastaan. Paavi pidätti itsellään oikeuden myöntää kuninkaalle maallisen vallan merkiksi sormuksen ja sauvan, mutta tunnusti kuninkaan oikeuden valita henkilöt kirkon virkoihin

Vuoden 1106 lopulla Paschal lähti Ranskaan välittämää kuningas Philip I:n ja prinssi Ludvigin välistä kiistaa, mutta palasi Italiaan syyskuussa 1007, kun hänen neuvottelunsa olivat tuloksettomia. Kun Henrik V lähestyi armejoineen Italiaa tullakseen kruunatuksi keisariksi, Paschal suostui helmikuussa 1111 sopimukseen, jonka mukaan kirkon piti luovuttaa keisarikunnalle kaikki omaisuus, jonka se oli saanut keisarikunnalta tai Italian kuningaskunnalta Kaarle Suuren jälkeen, ja jonka mukaan Henrik luopuisi maallikkoinvestituurasta. Kruunajaisia valmisteltiin tapahtuvaksi 12. helmikuuta 1111, mutta Rooman asukkaat nousivat kapinaan sopimusta vastaan, ja Henrik vetäytyi ja otti mukaansa paavin ja kuurian.

61 päivän vankeuden jälkeen Paschal taipui ja myönsi keisarille investituuraoikeuden. Henrik kruunattiin 13. toukokuuta ja saatuaan lupauksen siitä, että tapahtumat eivät johtaisi kostotoimenpiteisiin, hän vetäytyi Alppian taakse. Gregoriaanisen reformin kannattajat nousivat kuitenkin vastarintaan: kirkolliskokous Lateraanissa maaliskuussa 1112 mitätöi väkivalloin tehdyt myönnytykset ja lokakuussa Wienissä pidetty kirkolliskokous julisti keisarin pannaan.

Paavinkauden lopupuolella ongelmat Englannissa alkoivat uudelleen. Paschal valitti, että ilman hänen suostumustaan pidetiin kirkolliskokouksia ja piispoja siirrettiin toisiin hiippakuntiin, ja uhkasi Henrik I:stä kirkonkirouksella. Kreivitär Matilda luovutti vuonna 1115 kuollessaan kaikki maansa kirkolle, jolloin keisari välittömästi vaati niitä itselleen ja pakotti Paschalin pakenemaan Roomasta. Paschal palasi vasta vuonna 1118, kun keisari oli vetäytynyt, mutta kuoli vain parin päivän päästä 21. tammikuuta 1118.

Paavi