Paperikuu
| Paperikuu | |
|---|---|
| Paper Moon | |
| Ohjaaja | Peter Bogdanovich |
| Käsikirjoittaja | Alvin Sargent |
| Perustuu | Joe David Brownin romaaniin Addie Pray |
| Tuottaja |
Peter Bogdanovich Frank Marshall |
| Säveltäjä | Richard Portman |
| Kuvaaja | László Kovács |
| Leikkaaja | Verna Fields |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | The Directors Company |
| Levittäjä | Paramount Pictures |
| Ensi-ilta | 1973 |
| Kesto | 102 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Paperikuu (Paper Moon) on Peter Bogdanovichin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1973. Se perustuu Joe David Brownin romaaniin Addie Pray, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Alvin Sargent.
Mustavalkoisen elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun lamavuosien Kansasiin ja Missouriin. Pääosia näyttelevät isä ja tytär Ryan ja Tatum O'Neal, roolinimiltään Moze ja Addie, joiden mahdollinen sukulaisuus jää tarinassa avoimeksi.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huijari Moze Pray (Ryan O'Neal) tapaa 9-vuotiaan Addie Logginsin (Tatum O'Neal) tämän äidin hautajaisissa. Moze oli yksi monista äidin miesystävistä, ja yhdennäköisyyden vuoksi häntä epäillään Addien isäksi. Tämän hän kuitenkin kieltää, mutta ottaa tehtäväkseen viedä Addie tämän tädin luo Missouriin.
Addien äiti on kuollut auto-onnettomuudessa. Moze ja Addie vierailevat paikallisella jauhomyllyllä, jossa Moze saa autoa ajaneen miehen veljen antamaan 200 dollaria orvoksi jääneelle Addielle. Rahat hän kuitenkin käyttää A-mallin Fordinsa korjauttamiseen, minkä Addie huomaa ja vaatii rahoja itselleen.
Moze lupaa ansaita rahat takaisin matkan varrella. Addie saa pian tietää, miten Moze hankkii elantonsa: mies vierailee hiljattain leskeksi jääneiden naisten luona ja uskottelee olevansa raamattukauppias ja myyneensä hiljattain hienon raamatun lesken miehelle, ja haluaisi nyt maksun. Addie menee mukaan juoneen, sanoo olevansa Mozen tytär ja osoittaa lahjakkuutta muissakin pikku petkutuksissa. Pian miehestä ja tytöstä tulee tiivis työpari, eikä kumpikaan muista enää mainitakaan tädin luo menemisestä.
Eräillä markkinoilla Moze ihastuu eksoottiseen tanssijaan Miss Trixieen (Madeline Kahn) ja Addien harmiksi lupaa ottaa tämän ja 15-vuotiaan mustan palvelijatytön autonsa kyytiin. Pian Moze vaihtaa autonsa uuteen tehdäkseen vaikutuksen Trixieen, ja Addie puolestaan keksii mutkikkaan juonen jolla pääsee eroon naisesta ja tämän palvelijatytöstä.
Kansasilaisessa hotellissa Moze jää kiinni viinanmyynnistä, ja selliin joutuu myös Addie. Tytön neuvokkuus auttaa heitä pakenemaan putkasta ja ylittämään osavaltion rajan Missouriin. Seriffin miehet kuitenkin seuraavat perässä, mutta koska eivät voi pidättää Mozea vieraassa osavaltiossa, hakkaavat ja ryöstävät tämän sen sijaan. Nöyryytetty Moze vie Addien lopulta tädin luo, mutta tämä karkaakin uudestaan miehen mukaan muistuttaen, että Moze on hänelle yhä 200 dollaria velkaa.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ryan O'Neal | … | Moses "Moze" Pray |
| Tatum O'Neal | … | Addie Loggins |
| Madeline Kahn | … | Trixie Delight |
| John Hillerman | … | seriffi Hardin |
| Burton Gilliam | … | Floyd |
| PJ Johnson | … | Imogene |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brownin romaanista suunnitellun elokuvan ohjaajana piti alun perin olla John Huston, ja pääosia olisivat esittäneet Paul Newman ja hänen tyttärensä Nell Potts. Hustonin jätettyä hankkeen myös Newmanit vetäytyivät siitä.[1] Epookkielokuvien teosta pitävä Peter Bogdanovich oli juuri saanut valmiiksi elokuvan Ottaaks’ päähän? ja tarttui tilaisuuteen jatkaa työskentelyä elokuvan pääosanesittäjän Ryan O’Nealin kanssa. Hän valitsi tytön rooliin O’Nealin vasta kahdeksanvuotiaan tyttären, jolla ei ollut aiempaa näyttelijäkokemusta.
Bogdanovich etsi elokuvalleen parempaa nimeä kuin romaanin nimi Addie Pray. Käydessään läpi elokuvaan sopivaa musiikkia hän ihastui lauluun ”It's Only a Paper Moon” ja kysyi ystävältään ja oppi-isältään Orson Wellesiltä, olisiko ”Paper Moon” hyvä nimi elokuvalle. Welles vastasi, että nimi on niin hyvä ettei koko elokuvaa oikeastaan tarvitsisi tehdä lainkaan – voisi julkaista pelkän nimen. Sanan ”paperikuu” visuaalisena ilmentymänä elokuvassa on markkinoilla Addiestä otettu valokuva, jossa hän istuu lavasteena käytetyn kuunsirpin päällä.
Orson Wellesillä oli vaikutusta myös elokuvan kuvaukseen. Hänen neuvostaan pääkuvaaja László Kovács käytti Wellesin suosimaa syväterävää kuvaa ja lisäsi mustavalkokuvaan dramaattista kontrastia käyttämällä punaista suodatinta.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tatum O'Neal sai roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Oscarin, mikä teki hänestä kaikkien aikojen nuorimman Oscar-kilpailusarjan voittajan. Yksi hänelle hävinneistä oli Madeline Kahn roolistaan samassa elokuvassa. Paperikuu oli ehdolla myös parhaan äänisuunnittelun ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen sarjoissa.[2]. Sekä Ryan että Tatum O'Neil olivat myös Golden Globe -ehdokkaina rooleistaan elokuvassa Paperikuu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jeff Stafford: Paper Moon, Turner Classic Movies, lokakuu 2006.
- ↑ The 46th Academy Awards (1974) Nominees and Winners (Arkistoitu – Internet Archive).
