Suvi Lindén

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. huhtikuuta 2011 kello 12.36 käyttäjän Nro92 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suvi Lindén
Suomen viestintäministeri
Vanhasen II hallitus
19. huhtikuuta 2007 – 22. kesäkuuta 2010
Kiviniemen hallitus
22. kesäkuuta 2010 –
Edeltäjä Susanna Huovinen
Suomen kulttuuriministeri
Lipposen II hallitus
15. huhtikuuta 1999 – 4. kesäkuuta 2002
Edeltäjä Suvi-Anne Siimes
Seuraaja Kaarina Dromberg
Kansanedustaja
1995–
Henkilötiedot
Syntynyt19. huhtikuuta 1962 (ikä 62)
Helsinki
Puoliso Timo Tapani Leonard Mehtälä (2002–)
Tiedot
Puolue Kokoomus

Suvi Helmi Tellervo Lindén (s. 19. huhtikuuta 1962 Helsinki) on Suomen viestintäministeri ja Kokoomuksen kansanedustaja vuodesta 1995 lähtien. Lindén toimi kulttuuriministerinä vuosina 1999–2002 Lipposen toisessa hallituksessa, mutta hän joutui eroamaan kesällä 2002 kohun jälkeen. Oulusta kotoisin oleva Lindén on toiminut useissa luottamustehtävissä Oulun seudulla ja kansainvälisesti.[1]

Lindén on koulutukseltaan filosofian maisteri ja hän on valmistunut Oulun yliopistosta tietojenkäsittelytieteen laitokselta. Lindén on naimisissa Timo Mehtälän kanssa. Heillä on Kiinasta vuonna 2007 adoptoitu Leonoora-tytär.[2] Perheellä on lisäksi kaksi kääpiösnautseria.

Luottamustehtävät

Lindén on ollut Oulun kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1989. Hän on ollut keväästä 2005 lähtien Oulun seudun koulutuskuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja. Tämän lisäksi hän on toiminut useissa maakunnallisissa luottamustehtävissä kuten maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana.

Valtakunnallisia luottamustehtäviä Lindénillä on ollut muun muassa kehityspoliittisessa toimikunnassa ja rahapelifoorumeilla. Hän on ollut tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan puheenjohtaja 2002, WADA, World Antidoping Agency Board Euroopan unionin toinen edustaja 2000–2002, WADA, World Antidoping Agency Executive Committee Euroopan edustaja 2000–2002, poliisiasiain neuvottelukunnan jäsen 1995–1998, asuntoneuvoston jäsen 1995–1999, Suomen kaukalopalloliiton puheenjohtaja 1998–1999, Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja 1998–1999.

Muita nykyisiä luottamustehtäviä: Suomen kulttuuriperintösäätiön hallituksen jäsen, Suomen alppihiihdon tuki ry:n hallituksen jäsen, Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen jäsen, Nordean valvoja, Suomen Benelux-instituutin säätiön neuvottelukunnan puheenjohtaja, Kansallisen Sivistysliiton varapuheenjohtaja ja Kärppä-säätiön hallituksen jäsen.

Lindén on ollut muun muassa Suomen kansallisteatterin hallintoneuvoston jäsen 2003–2006, Naisten sosiaaliyhdistyksen puheenjohtaja 1997–1999, Oulun Puhelin Oy:n hallituksen jäsen 1997–1999, VR-yhtymä Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1995–1999, Oulun uimarit -73 puheenjohtaja 1994–1999, Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen 1992–1995 ja Arina-yhtymän hallintoneuvoston jäsen 1990–1999.

Ero hallituksesta 2002

27. toukokuuta 2002 Ilta-Sanomat julkaisi uutisen, jossa kerrottiin kulttuuriministeri Lindénin myöntäneen valtionapua golfkentälle, jossa hän perheineen oli osakkaana. Lindén ilmoitti erostaan yllättäen eduskunnan kyselytunnilla torstaina 30. toukokuuta. Hän myönsi virheensä ja kertoi, ettei ollut tajunnut, että golfosake katsotaan sijoitukseksi, ennen kuin luki asiasta Ilta-Sanomista.[3] Jo ennen eroamispäätöstä tutkimuksensa aloittanut[3] oikeuskansleri Paavo Nikula antoi Lindénille huomautuksen virheellisestä menettelystä 12. kesäkuuta.[4] Ilta-Sanomien toimittaja Sanna Ukkola sanoi, että hän löysi tiedon ministerin kytkennöistä osin sattuman kautta. Hän oli tekemässä juttua Maskun golfkentän saamista avustuksista, mutta saikin Maskusta tiedon oululaisen Sankivaaran kentän huomattavasti suuremmista tuista. Ukkola päätti tällöin tarkastaa, oliko kyseessä ministerin kotikenttä, ja näin asia olikin. Tapauksen johdosta käytiin keskustelua myös esimerkiksi siitä, tuliko golfkenttiä yleensäkään tukea valtion varoin.[3]

Ilta-Sanomien artikkelin ja oikeuskanslerin tutkinnan synnyttämä kohu nosti Lindénin muutamaksi päiväksi keskeiseksi valtakunnalliseksi uutisaiheeksi. Tieto erosta otettiin lehdistössä vastaan myönteisesti. Tiedotusvälineiden suhtautumista ministereiden eroamisiin tutkinut Henna Virkkunen on pitänyt Lindénin tapausta esimerkkinä siitä, kuinka erolla voidaan muuttaa skandaalista aiheutunutta julkisuutta. Lindén onnistui nopealla toiminnallaan yllättämään poliitikot ja toimittajat, ja ratkaisu sai positiivisen vastaanoton seuraavan päivän lehdistössä.[3]

Palvelujen siirto nettiin

Suvi Lindén on ehdottanut suuremman osan palveluista siirrettävän Internetiin.[5] Hänen mielestä ”Palveluissa ihmisten työpanos on kohdennettava sinne, missä niiden tuottamiseen tarvitaan oikea ihminen. Muunlainen asiointi tulee pystyä hoitamaan yhä useammin myös sähköisesti tietoverkoissa”.[5]

Lindénin mielestä vanhuksien nettitaitojen kouluttamiseen pitäisi saada lisää resursseja.[5]

Valokuituyhteydet

Suvi Lindén on patistanut valokuituyhteyksien laajentamista: ”Yhteisrakentamisen hyödyt ovat selvät. Rakentamisen osuus valokuituyhteyksien kokonaiskustannuksista on 80 prosenttia. On tärkeää, että esimerkiksi uusia liikenneväyliä rakennettaessa asennetaan samalla valokuitukaapeli tai sen myöhemmän rakentamisen mahdollistava suojaputkitus”.[6]

Kohu estolistasta

Lindénin edeltäjä, SDP:n viestintäministeri Susanna Huovinen oli valmistellut Suomen Internet-sensuurijärjestelmää. Lindén ministerinä ajoi sen läpi lapsipornoon vedoten.

Helmikuussa 2008 Lindén puolusti arvostelua herättänyttä lapsipornosivujen sensurointia. Lindenin mukaan nettisivu rinnastuu painotuotteeseen: ”Jos ajatellaan, että kirjakaupassa olisi lapsipornoa tai lapsipornoon viittaavaa materiaalia, niin poliisi kävisi hakemassa sen pois. Ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.”[7][8] Lindénin kommentit joutuivat heti kiivaan kritiikin kohteeksi ja hänen eroaan vaadittiin Internet-adressissa. Adressin oli neljän päivän aikana 26. helmikuuta 2008 mennessä allekirjoittanut 11 442 ihmistä.[9][10] Tietokone-lehden Kari Haakana kirjoitti, että Lindén on joko ymmärtänyt keskustelun täysin väärin tai ei ole seurannut sitä ollenkaan, sillä keskustelu ei ole lapsipornon levittämisestä vaan siitä, miten sen estämiseksi luodut keinot ovat paitsi tehottomia, myös haitanneet perusoikeuksiin kuuluvaa sananvapautta.[11] Helmikuussa 2008 viestintäministeriö perusti myös neuvotteleva virkamies Kirsi Miettisen johtaman mediafoorumi-työryhmän arvioimaan median ja internetin roolia lasten ja nuorten arjessa. Foorumin kokoonpanossa on lastensuojelujärjestöjä, mediaa sekä sähköisen viestinnän toimijoita.[12]

Muuta

Lindén arvosteli Yleisradiota sekavasta digiaikaan siirtymisestä.[13]

Helmikuussa 2009 Suvi Lindén virheellisesti sanoi, että yritykset voivat jo nykyisen lainsäädännön mukaan tarvittaessa pakottaa työntekijänsä ruumiintarkastukseen.[14]

Syksyllä 2007 suomalaisessa mediassa käsiteltiin useasti Lindénin adoptiota ja siitä seurannutta kohua, jossa hänen päätöstään hoitaa ministerintoimensa etätyönä arvostelivat etenkin muutamat oppositiopoliitikot. Päätös herätti myös paheksuntaa oikeuskanslerin virastossa. Lindénin oman näkemyksen mukaan hän on toiminut asiassa oikein ja hän koki käydyn keskustelun loukkaavana.[15]

Eduskuntavaaleissa 2007 Lindén sai vaalitukea Kehittyvien maakuntien Suomi ry:ltä 5 000 €. Vaalien jälkeinen kohu vaalituesta aiheutti myös lahjontaepäilyjä.[16]

Kesällä 2009 Lindén puolusti voimakkaasti televisiomaksun korvaajaksi aiottua mediamaksua.[17] Maaliskuussa 2010 hän kuitenkin ilmoitti lykkäävänsä päätöksen maksusta seuraavan hallituksen päätettäväksi.[18]

Kansalaisten sähköisiä oikeuksia valvova Electronic Frontier Finland ry (Effi) jakoi vuoden 2009 Isoveli-palkinnon Suvi Lindénille ihmisten oikeuksien polkemisesta.[19]

Linden on naisten ponnahduslautahyppyjen SM-pronssimitalisti vuodelta 1978.[20]

Lähteet

  1. ↑ Luottamustehtävät Suvi Lindén. Viitattu 31.5.2009.
  2. ↑ Tainola, Rita: Suvi Lindén on hakemassa adoptiolastaan Ilta-Sanomat. 18.9.2007. Viitattu 18.9.2007.
  3. ↑ a b c d Henna Virkkunen: Ja ministeri erosi hymyillen. teoksessa Pernaa & Pitkänen (toim.): Poliitikot taistelivat – Media kertoo. Suomalaisen politiikan mediapelejä 1981–2006 (Ajatus kirjat 2006), s. 143–145.
  4. ↑ Ministerin esteellisyys liikuntalain mukaisen valtionavustuksen myöntämisessä 12.6.2002. Finlex.fi. Viitattu 26.2.2008.
  5. ↑ a b c Lindén: Palvelut vietävä nettiin, ja vanhukset mukaan Tietokone. 10.3.2009. Viitattu 31.5.2009.
  6. ↑ Lindén: Valokuitua kaikille teille Tietokone. 2.4.2009. Viitattu 31.5.2009.
  7. ↑ Lindén asetti ryhmän suitsimaan lapsipornoa Kaleva. 20.2.2008. Viitattu 20.2.2008.
  8. ↑ Juutilainen, Ville & Sauvala, Milka: Lindén: Lapsiporno ei sananvapausasia Helsingin Sanomat. 20.2.2008. Viitattu 21.2.2008.
  9. ↑ Stenroos, Lotta: Kiristynyt nettisensuuri kritiikin kohteena 22.2.2008. Mtv3.fi. Viitattu 22.2.2008.
  10. ↑ Suvi Lindén – Eroa taas Adressit.com. Viitattu 22.2.2008.
  11. ↑ Uutiskommentti: Ministeri ei ymmärrä, kukaan ei ihmettele Tietokone. 20.2.2008. Viitattu 21.2.2008.
  12. ↑ Lindénin mediafoorumissa on naisenemmistö Digitoday. 21.2.2008. Viitattu 21.2.2008.
  13. ↑ Lindén arvostelee Yleisradiota 17.4.2007. YLE Uutiset. Viitattu 17.4.2007.
  14. ↑ Lindénin mukaan yritys voi vaatia riisuuntumaan tietosuojasyistä Helsingin Sanomat. 12.2.2009. Viitattu 6.2.2010.
  15. ↑ Mäkinen, Vesa: Lindén loukkaantui adoptiokohusta Ilta-Sanomat. 4.10.2007. Viitattu 4.10.2007.
  16. ↑ Vähäsarja, Irina: Professorit löytävät kuntapäättäjien vaalirahoista lahjonnan merkkejä (”Oulussa kaupunginvaltuutettuna toimiva viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ja entinen kansanedustaja Riikka Moilanen (kesk) olivat pöytäkirjan mukaan päättämässä vaalitukijansa huonekalukaupan keskukseen liittyvästä asemakaavamuutoksesta toukokuussa 2008.”) Helsingin Sanomat. 15.8.2009. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 15.8.2009.
  17. ↑ Viestintäministeri Suvi Lindén kannattaa Yle-maksua Helsingin Sanomat. 18.6.2009. Viitattu 12.3.2010.
  18. ↑ Viestintäministeri Lindén pani Yle-maksuhankkeen jäihin Helsingin Sanomat. 11.3.2010. Viitattu 12.3.2010.
  19. ↑ Suvi Lindén palkittiin sitkeästä ihmisoikeuksien vastaisesta työstä MikroPC. 19.2.2010. Viitattu 19.2.2010.
  20. ↑ Seppo Kaisla: Kuulantyöntöä, kapakoita, kissan rapsutusta. Iltalehti, 12.1.2009, s. 10.

Aiheesta muualla

Suomen kulttuuriministerit

Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)

Oulun vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Edeltäjä:
Suvi-Anne Siimes (II opetusministeri) 		Suomen kulttuuriministeri
1999−2002 		Seuraaja:
Kaarina Dromberg
Edeltäjä:
Susanna Huovinen (Liikenne- ja viestintäministeri) 		Suomen viestintäministeri
2007− 		Seuraaja:
-
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suvi_Lindén&oldid=10069211”