Salkuton ministeri
Salkuton ministeri on hallituksen ministeri, jolla ei ole vastuualuetta, etenkään ministeriötä, johdettavanaan.
Suomi
Suomessa salkuttomia ministereitä käytettiin vuodesta 1919 alkaen hallituksen poliittisen tasapainon saavuttamiseksi. Varsinaisia salkuttomia ministereitä tällä virkanimikkeellä ei ole kuulunut hallituskokoonpanoihin 1940-luvun jälkeen, eikä heitä voi enää nykyisen perustuslain mukaan nimittää.
Salkuttomaksi ministeriksi on useissa yhteyksissä epävirallisesti kutsuttu myös kansliaministeriä (ministeri valtioneuvoston kansliassa). Kesäkuussa 2003 nimitetyn Vanhasen I hallituksen ministeri valtioneuvoston kansliassa oli Paula Lehtomäki (keskusta). Hänellä oli kuitenkin selkeä vastuualue, joka koostui muun muassa ulkomaankauppa- ja EU-asioista, joten häntä ei voi rinnastaa salkuttomaan ministeriin. Osuvampi rinnastus olisi esimerkiksi Ilkka Kanervaan (kokoomus), joka toimi Holkerin hallituksen (1987–1991) ministerinä valtioneuvoston kansliassa ilman tarkasti rajattua tehtäväaluetta.
Salkuttomia ministereitä
- 1919–1920: Mikko Luopajärvi, maalaisliitto (K. Castrénin hallitus, Vennolan I hallitus)
- 1925: Kalle Lohi, maalaisliitto (Tulenheimon hallitus)
- 1927: Matti Paasivuori, sosiaalidemokraatit (Tannerin hallitus)
- 1927–1928: Kalle Jutila, maalaisliitto (Sunilan I hallitus)
- 1929: Juhani Leppälä, maalaisliitto (Kallion III hallitus)
- 1932: Eljas Erkko, edistyspuolue (Sunilan II hallitus)
- 1939: Ernst von Born, ruotsalainen kansanpuolue (Cajanderin III hallitus)
- 1939–1940: J. K. Paasikivi, ammattiministeri (Rytin I hallitus)
- 1944: Mauno Pekkala, sosiaalidemokraatit (Paasikiven II hallitus)
- 1948: Hertta Kuusinen, skdl (Pekkalan hallitus)
- 1948: Aleksi Aaltonen, sosiaalidemokraatit (Fagerholmin I hallitus)
- 1949: Unto Varjonen, sosiaalidemokraatit (Fagerholmin I hallitus)