Työttömyysturva

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Työttömyysturva on työttömälle työnhakijalle tai työkyvyttömälle henkilölle maksettava veronalainen etuus. Työttömyysturva on sosiaaliturvan osa.

Pitkäaikaistyöttömille ja työkyvyttömille työnhakijoille tarkoitettu työttömyysturvan muoto on tarveharkintainen etuus, jolloin esimerkiksi muut tulot saattavat pienentää sen määrää tai poistaa kokonaan oikeuden työttömyysturvaan.

Suomen työttömyysturva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyysturvaa voidaan myöntää 17–64-vuotiaille työkykyisille ja työmarkkinoiden käytettävissä oleville ja Suomessa asuville taloudellisen tuen tarpeessa oleville työttömille työnhakijoille[1] sekä työkyvyttömille henkilöille, jotka ovat saaneet enimmäisajan sairauspäivärahaa ja ovat sen jälkeen edelleen työkyvyttömiä ja joiden työkyvyttömyyseläke- tai kuntoutustukihakemus on vireillä tai hylätty[2].

Työttömyysetuus riippuu muun muassa työttömän iästä ja siitä, kuinka kauan hän on ollut työelämässä. Työttömälle mahdollisesti myönnettäviä etuuksia ovat työmarkkinatuki, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, peruspäiväraha, työttömyyseläke, eroraha ja koulutuspäiväraha.

Mainittujen etuuksien hakijan tulee olla rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi työnvoimaviranomaisten toimesta sekä uusia työnhakunsa säännöllisesti työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla. Jos kyseessä on työkyvytön henkilö, jolle on anottu pitkää sairauspäivärahajaksoa, kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä, työvoimaviranomaiset voivat laittaa kyseisen henkilön työnhaun lepäämään siksi aikaa, kun hakemusprosessi on kesken. Myös lepäämässä oleva työnhaku on uusittava säännöllisin väliajoin.

Työsuhteessakin oleva henkilö on oikeutettu työttömyysturvaan, jos ei pysty tekemään työtään sairauden tai vamman vuoksi edellyttäen, että oikeus hänen oikeutensa sairaspäivärahaan on lakannut yli vuoden pituisen keston vuoksi[3].

Työttömyysturvaa sääntelee vuonna 2002 annettu työttömyysturvalaki. Laki sisältää säännökset Suomessa asuvan työttömän työnhakijan työnhaun taloudellisten mahdollisuuksien ja työmarkkinoille pääsyn ja paluun edellytysten parantamisen turvaamiseksi, korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä työttömyyspäivärahalla tai työmarkkinatuella.

Työttömyysturvaa hoitavat ja koordinoivat Suomessa Kansaneläkelaitos Kela sekä eri alojen työttömyyskassat. Niiden rahoitusta hoitaa Työttömyysvakuutusrahasto (TVR).

Työttömyysturvaa koskevan lainsäädännön kehittämisestä ja valmistelusta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö.[4].

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Suomen työttömyysetuutta saavista henkilöistä on pelkän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan varassa[5].

Työmarkkinatuen tarveharkinnan vuoksi suurelta osalta työttömistä evättiin aiemmin työmarkkinatuki kokonaan tai leikattiin sitä puolison tuloihin perustuen. Naimisissa olevien työttömyysturvan ulkopuolelle jääneiden työttömien toimeentulo oli siten aviopuolison elatusvelvollisuuden varassa. Avopuolisoilla ei kuitenkaan ollut juridista elatusvelvollisuutta. Avopuolison tulojen vuoksi työmarkkinatuen ulkopuolelle jätetyt työttömät joutuivat siksi elämään ilman tuloja, koska muussakin sosiaaliturvassa sovellettiin yleensä vastaavaa avopuolison tuloihin perustuvaa tarvehankintaa. Lähes puolet työttömyysturvan tarveharkinnan kohteeksi joutuneista oli avoliitossa eli ilman lakisääteistä oikeutta elatukseen[6].

Työmarkkinatuen tarveharkinta johti käytännössä siihen, että pitkäaikaistyöttömillä oli suurentunut avioeroriski muuhun väestöön verrattuna. Sosiaaliturvan uudistusta valmistellut Sata-komitea suositti syksyllä 2008, että puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen poistettaisiin[7]. Suositus toteutettiin 1.1.2013.

Työttömyysturvan riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon se, että työttömyysturvaa verotetaan yli kaksi kertaa ankarammin kuin palkkatuloja. Esimerkiksi Helsingissä asuva pitkäaikaistyötön joutuu maksamaan 698 euron suuruisesta täysimääräisestä työmarkkinatuesta 17% veroa.

73% työttömistä eli köyhyysrajan alapuolella vuonna 2009[8].

Työtön menettää kahdeksi kuukaudeksi oikeutensa työttömyysturvaan, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta työvoimaviranomaisten hänelle osoittamaa työtä[9]. Tätä tilannetta sanotaan karenssiksi. Työttömyyskorvausta ei yleensä myöskään makseta henkilölle, joka itse on eronnut edellisestä työsuhteestaan, ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua[10]. Yrittäjä voi pääsääntöisesti saada työttömyyskorvausta vasta sitten, kun hänen yrityksensä on asetettu konkurssiin tai hän ei alentuneen työkykynsä vuoksi voi jatkaa yritystoimintaa.[11]

Työttömyysturvaa voidaan leikata niin sanotun aktiivimallin mukaisesti, jos työtön ei täytä aktiivisuusehtoa vuoden 2018 alusta alkaen. Ehdon täyttymiseksi työttömän on tehtävä palkkatyötä, harjoitettava yritystoimintaa tai osallistuttava TE-keskuksen työllisyyttä edistäviin palveluihin riittävässä määrin.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyyttä hoidettiin Suomessa pitkään järjestämällä työttömille hätäaputöitä. Tätä lapiolinjaksi kutsuttua politiikkaa jatkettiin kansainvälisessä vertailussa pitkään: muualla Euroopassa siirryttiin Suomea aiemmin suoriin, rahallisiin työttömyyskorvauksiin. Yleisestä rahakorvauksesta säädettiin Suomessa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, mutta senkin jälkeen työttömyyden hoidossa nojattiin mieluummin työllistämistöiden järjestämiseen. Työttömiä työllistettiin siirtotyömaille, jotka olivat usein tietyömaita. Hätäaputöitä järjestivät niin kunnat kuin valtio.

Työttömyysturva uusittiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1971 säädetyt uudet säädökset lopettivat työttömyystyöt ja siirtotyömaat. Samalla työntekijä sai ammattisuojan, joten työttömän ei enää tarvinnut ottaa vastaan mitä tahansa työtä.[13]. Vuonna 1985 työttömyysturva jaettiin ansiosidonnaiseen päivärahaan ja peruspäivärahaan. Peruspäivärahaa korotettiin 1980-luvun loppuvuosina palkansaajien keskiansioiden nousua vastaavaa tahtia.[14] Viime vuosikymmeninä peruspäivärahan tasoa on nostettu kuitenkin niin hitaasti, että sen ostovoima on laskenut suuresti palkkoihin verrattuna.

Myös ammattisuojan kesto lyhennettiin yhdeksänkymmenluvulla kolmeen kuukauteen.

Suuruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työmarkkinatuki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Työmarkkinatuki

Työmarkkinatuki on työttömille ja työkyvyttömille työnhakijoille tarkoitettu työttömyysturvan muoto[15]. Se poikkeaa muista työttömyysturvan muodoista siten, että se on tarveharkintainen, minkä vuoksi sitä makseta osalle hakijoista leikattuna ja osalle ei lainkaan[16].

Täysimääräisen työmarkkinatuen määrä lapsettomalle oli vuonna 2018 bruttona 32,40 e/pv euroa päivässä[17] eli noin 697 euroa kuussa(21,5 x 32,40 e). Työmarkkinatuki on veronalaista tuloa, josta tehdään 20 %:n ennakonpidätys[18], jonka jälkeen siitä jää noin 557 euroa kuussa käteen.

Jos työttömyyskorvaukseen oikeutetulla työttömällä on alaikäisiä lapsia, hän saa lapsikorotusta, joka on yhdestä lapsesta 5,23e/pv, kahdesta lapsesta yhteensä 7,68e/pv, ja kolmesta tai sitä useammasta lapsesta 9,90e/pv.

Myös vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen, jos työtön asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa eikä työssäoloehtoa[17].

Työmarkkinatuen kestoa ei ole rajoitettu.

Seuraavat sosiaalietuudet eivät vaikuta työmarkkinatuen suuruuteen:

Soviteltu työmarkkinatuki (Soviteltu ansiopäiväraha)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Työmarkkinatuki

Työmarkkinatukea voidaan maksaa eräissä tapauksissa myös silloin, kun henkilö käy töissä tai saa muuta tuloa. Tällöin puhutaan sovitellusta työmarkkinatuesta. Tuen määrässä otetaan tällöin huomioon kaikki tulot suojaosan ylittävältä osalta. Suojaosalla tarkoitetaan, että kuukausituloja saa olla enintään 300 euroa brutto, ennen kuin ne vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. Sen jälkeen vaikutus on sama, kuin työmarkkinatuessa yleensä, eli että jokainen ansaittu euro poistaa työmarkkinatukea 50 sentin edestä. Sovitellun työmarkkinatuen määrään vaikuttavat mm. työtulot. Työtuloa ovat rahapalkka, palkkiot, verolliset kulukorvaukset, luontoisedut jne.[19]

Soviteltua työmarkkinatukea saavat yleisesti ns. "epätyypillisissä työsuhteissa" olevat työntekijät, eli osapäivätyöntekijät, freelancerit, keikkatyöläiset ym. lyhytaikaisissa työsuhteissa elävät.

Peruspäiväraha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruspäivärahan määrä vuonna 2020 on 33,66 e/pv ja sitä maksetaan 5 päivältä viikossa (myös arkipyhiltä). Ilman korotusosia peruspäivärahan suuruus on noin 729 euroa kuussa bruttona (noin 583 euroa nettona)[20]

Peruspäiväraha ei ole tarveharkintainen etuus, mutta sen kesto on rajattu 400 arkipäivään ja 300:aan, jos hakijan työhistoria on alle kolmen vuoden pituinen[21].

Työtön työnhakija on oikeutettu peruspäivärahaan, jos niin sanottu työssäoloehto on tullut täyteen ennen työttömyyden alkua[21].

Ansiosidonnainen päiväraha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha

Ansiosidonnainen päiväraha on tarkoitettu niille työttömyyskassaan kuuluville työttömille työnhakijoille, joiden työssäoloehto on tullut täyteen kassan jäsenyysaikana ja ennen työttömyyden alkua. Ansiosidonnaiseen päivärahaan ei sovelleta tarveharkintaa, mutta sen kesto on rajattu enintään 400 arkipäivään.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha muodostuu peruspäivärahan suuruisesta peruosasta ja hakijan palkan mukaan määräytyvästä ansio-osasta. Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on 1070 euroa kuussa eli lähes kaksi kertaa suurempi kuin pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuki[22].

Perusosa on peruspäivärahan suuruinen eli 551 euroa kuussa vuonna 2010. Ansio-osa on keskimäärin 42 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta[23]. Jos kuukausipalkka ylittää 2 306,70 euroa, ansio-osa alenee ylimenevältä osalta 20 prosenttiin. Ansiopäiväraha voi enimmillään olla 90 prosenttia päiväpalkasta, kuitenkin vähintään lapsikorotuksilla korotetun peruspäivärahan suuruinen. Lisäksi maksetaan lapsikorotus, joka on yhdestä alle 18-vuotiaasta lapsesta 4,86 euroa, kahdesta 7,13 euroa ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 9,19 euroa.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha kerätään pääosin työnantajien (49,5 %) ja valtion (40 %) maksuosuuksista. 5,5 % maksusta rahoitetaan työttömyyskassojen jäsenmaksuilla.[24]

Muita työttömyyteen liittyviä etuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään työelämässä olleille työttömille maksetaan omaehtoisen, ammatillisen opiskelun ajalta koulutuspäivärahaa sekä työelämässä oleville aikuiskoulutustukea. Työvuorottelukorvausta maksetaan työntekijälle, joka siirtyy vuorotteluvapaalle työnantajan palkatessa työttömän henkilön vastaavaksi ajaksi. Sellaiset taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanotut työntekijät, joilla on kolmen vuoden työhistoria koko elämän ajalta, ovat oikeutettuja muutosturvan toimintamallin mukaiseen työllistymissuunnitelmaan. Suunnitelma laaditaan yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa, ja sen tehneille työnhakijoille voidaan työttömyysturvaa maksaa korotettuna (ns. muutosturvan ansio-osa tai peruspäivärahan muutosturvalisä) tiettyjen työllistymissuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden ajalta.

Työttömyysturvan riittävyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyysturvan alkuperäsena tavoitteena oli kohtuullisen taloudellisen toimeentulon takaaminen kaikille työttömille. Kohtuullisella toimeentulona viitattiin sekä vähimmäistoimeentuloon että työttömyysetuuden suhteeseen työttömän aikaisempiin tuloihin. Vähimmäistoimeentulolla viitataan tyypillisesti toimeentulotukinormiin.

Se, että työttömyysturva tai työttömyysturvan ja mahdollisen asumistuen yhdistelma jää alle toimeentulotukinormin, ei kuitenkaan synnytä automaattisesti oikeutta toimeentulotukeen. Käytännössä vain noin kolmannes pienimmällä ja yleisimmällä työttömyysturvalla (työmarkkinatuki) elävistä on oikeutettu saamaan toimeentulotukea[25]. Toimeentulotukea ei maksettu vuonna 2009 esimerkiksi sellaiselle lapsettomalle henkilölle, jonka avo- tai aviopuolisonsa kanssa yhteenlasketuista tuloista jäi vuokran tai yhtiövastikkeen, sähkölaskun maksun ja mahdollisten julkisen terveydenhuollon puolella syntyneiden sairauskulujen jälkeen käteen yli 709,66 euroa. Myös kesämökki tai muu omaisuus kuin omistusasunto poistaa oikeuden saada toimeentulotukea.

Asumistuki täydentää työttömyysturvaa joissain tapauksissa, mutta vain noin puolet työmarkkinatuen saajista on siihen oikeutettu[26]. Asumistuki kattaa lisäksi keskimäärin vain puolet vuokrasta tai yhtiövastikkeesta[27] ja omakotitalossa asuvien asumistuki on vielä heikompi kuin vuokralla ja asunto-osakkeessa asuvilla[28].

Suomessa on vallinnut jo pitkään konsensus siitä, että työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ovat niin pieniä, etteivät ne riitä pääsääntöisesti kattamaan vaatimattomiakaan elinkustannuksia. Työttömyysuturvan lapsikorotusten määrä on vain noin 5-30 prosenttia sijaisvanhemmille hoitopalkkion lisäksi maksettavasta kulukorvauksesta, jonka tarkoituksena on kattaa lapsen elättämisestä aiheutuvat kulut[29].

Kelan johtava tutkija Yrjö Mattila kertoi vuonna 2013, että osa työmarkkinatuen saajista ei selviydy laskuistaan, eikä kykene hankkimaan itselleen lääkärin määräämiä lääkkeitä. Mattila suositteli, että työmarkkinatuen määrää nostetaan vähintään kaksinkertaiseksi.[30]

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomelle vuosina 2015 ja 2017 huomautuksen, koska työmarkkinatuen alhainen määrä rikkoo Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräystä, jonka mukaan vähimmäissosiaalietuuksien on oltava vähintään 50 prosenttia maan mediaanitulosta. Työmarkkinatuen taso oli vain 28 prosenttia mediaanitulosta. Työmarkkinatuen tasoa ei tästä huolimatta nostettu, vaan tukea pienennettiin entisestään vuosina 2016, 2017 ja 2018.[31][32][33][33][34].

Suomen työttömyysturva pohjoismaisessa vertailussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ansiosidonnainen työttömyysturva oli vuonna 2008 23 prosenttia pienenempi kuin Ruotsissa ja 30 prosenttia pienempi kuin Tanskassa. Selkeä enemmistö (62 %) suomalaisista halusi nostaa Suomen työttömyysturvan muiden pohjoismaiden tasolle[35].

Suojaosuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

300 euron suojaosuus tarkoittaa työttömän oikeutta ansaita 300 euroa kuukaudessa menettämättä työttömyyskorvaustaan. Uudistus tuli voimaan vuoden 2014 alussa. Työttömyysturvan suojaosa on todennäköisesti kannustanut tuhansia työttömiä osa-aikaisiin töihin. Suojaosuus on osa hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, jolla pyritään edistämään työttömien työntekoa. Suojaosan vaikutuksia ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä olleisiin ei ole vielä tutkittu.[36]

Työttömyysturvan vaikutus työttömyyteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyyskorvauksen laajentaminen nostaa palkkavaatimuksia, jolloin harvempi uusi työpaikka kannattaa luoda. Tällöin työnhakijat löytävät töitä hitaammin ja työttömyys kasvaa.[37]

Työpaikan saantiaika riippuu pieneltä osin työnhakijan hakuaktiivisuudesta, siitä kuinka hakijalle sopivia töitä on saatavissa sekä siitä, miten helposti töitä löytyy. Työpaikan saantiin vaikuttaa Suomessa suurelta osin sellaiset asiat, jotka rikkovat yhdenvertaisuusasetusta sekä tasa-arvolakia. Myöskään syrjimättömyys ei toteudu lain edellyttämällä tavalla, mistä Suomi saanut noottia muin muassa EU:lta. Suomessa työnsaantiin varsinkin julkisella sektorilla vaikuttaa puolue sekä uskonnollinen tausta, joissain yrityksissä pyritään myös turvaamaan alueellisia ja kielipoliittisia etuja. [38]Osa tutkimuskirjallisuudesta käsittelee vain työttömyysturvan vaikutusta kahteen edelliseen efektiin. Hagedornin ym. tutkimuksen (2013) mukaan kuitenkin niiden vaikutus työnantajien haluun luoda työpaikkoja on ratkaiseva.[37]

JPMorganin tekemän tutkimuksen mukaan työttömyysturvan leikkauksilla ei ollut selvää vaikutusta työllisyyteen koronaviruspandemian aikana Yhdysvalloissa vuonna 2021.[39]

Työttömyysturvan porrastamista on ehdotettu[40] ja vastustettu[41] työllisyysvaikutusten perusteella. (Tämä on vanhentunut kappale.)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • HS 6.11 2008
  • Moisala, Jutta, Jukka Pekkarinen, Heikki Taimio, Juhana Vartiainen (2004). Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin. Palkansaajien tutkimuslaitos. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004. ISBN 952-5354-63-6. Verkkoversio[vanhentunut linkki]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: viitemallineet selkeyttäisi
  1. ↑ Kenelle työmarkkinatukea maksetaan? 21.9.2015. Kela. Arkistoitu 17.4.2016. Viitattu 10.4.2016.
  2. ↑ Työttömyysturvalaki. 30.12.2002/1290. 3 luku, 3 §. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290#O1L3P3
  3. ↑ Mitä hylkäävän työkyvyttömyyseläke-päätöksen jälkeen? Työttömyys-, sairauspäiväraha- ja kuntoutusrahaetuudet sekä uudet eläkepäätökset neljän vuoden seurannassa. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136252/YP1802_Perhoniemiym.pdf?sequence=2&isAllowed=y
  4. ↑ Työttömyysturva Sosiaali- ja terveysministeriö.
  5. ↑ Työttömyysturva nyt 6.11.2008. HS. Arkistoitu 5.11.2013. Viitattu 19.11.2008.
  6. ↑ Latvala, Minna: Puolison armoilla – työttömyysturvan tarveharkinta (pdf) (Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus) ISBN 978-951-29-3523-9. 2008. Turun yliopisto. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 9.4.2014. (suomeksi)
  7. ↑ Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen poistuu 23.10.2008. Iltalehti.
  8. ↑ Heli Puura ja Aleksi Kalenius: Myös ansioturva tarvitsee kohennusta. HS Mielipide 19.4.2011, C 8.
  9. ↑ Työttömyysturvalaki, 12 §
  10. ↑ Työttömyysturvalaki, 9 §
  11. ↑ Työttömyysturvalaki, 5 §
  12. ↑ Aktiivimalli - TE-palvelut toimistot.te-palvelut.fi. Viitattu 9.1.2018.
  13. ↑ Nenonen, Marko 2006: Lapiolinjalla. Työttömät pakkotyössä 1948-1971. Atena Kustannus, Jyväskylä, s. 34
  14. ↑ Piia Elonen: Hyvinvointivaltion poika. HS Teema 1/2011. S.11.
  15. ↑ Työttömyysturvalaki. 30.12.2002/1290. 3 luku, 3 §. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290#O1L3P3
  16. ↑ Anniina Lapinkaski: Kymmenen myyttiä työttömyysturvasta Elämässä.fi. 9.2.2022. Viitattu 19.6.2024.
  17. ↑ a b Työmarkkinatuen määrä 2014. KELA. Arkistoitu 9.5.2017. Viitattu 9.4.2014.
  18. ↑ Työmarkkinatuen verotus 2012. KELA. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 10.4.2014.
  19. ↑ a b http://www.kela.fi/maara_tyomarkkinatuki-omat-tulot-vaikuttavat (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Peruspäivärahan määrä ja maksaminen kela.fi. Viitattu 18.7.2020.
  21. ↑ a b Peruspäiväraha
  22. ↑ Ansiopäiväraha on lähes kaksinkertainen työmarkkinatukeen verrattuna. Kelan tiedote 23.9.2009. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/net/230909125447SS?OpenDocument (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Ansiosidonnainen päiväraha. Työelämään-sivusto. http://www.tyoelamaan.fi/fi-FI/ansiosidonnainen-paivaraha/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2003 KELA.[vanhentunut linkki]
  25. ↑ Heikki Hiilamo: SAK:n paradoksi. Voima-lehti 2/2010. http://voima.fi/blog/arkisto-voima/sak-on-koyhyytta-vastaan/
  26. ↑ Juhani Saarinen ja Jaana Savolainen: Toimeentulotuella elävien joukko kasvaa. Helsingin Sanomat 18.1.2012. A6.
  27. ↑ Asumistuki vähentää tehokkaasti pienituloisten asumismenoja. Kela tiedottaa 6.7.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Kelan asumistukilaskuri. https://asiointi.kela.fi/aylaskenta_app/AYLaskentaApplication?&lang=fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ Suvi Vihavainen: Auerin lasten sijaisperheen palkkiot ovat normaalitasoa. Helsingin Sanomat, kotimaa, 26.9.2013, A 16. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004851641.html
  30. ↑ Tutkija: Työmarkkinatuki tuplattava Kotimaa Julkaistu 06.03.2013. https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkija-tyomarkkinatuki-tuplattava/1912474#gs.YurGBfM (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta Yle Uutiset. 11.2.2015. Viitattu 14.11.2015.
  32. ↑ European committee of social rights. Decision on the merits. Notification 10. October 2014. Finnish Society of Social Rights v. Finland Complaint No. 88/2012. http://www.coe.int/T/DGHL/Monitoring/SocialCharter/Complaints/CC88Merits_en.pdf
  33. ↑ a b Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea totesi toistamiseen Suomen työmarkkinatuen tason riittämättömäksi. http://www.eapn.fi/euroopan-sosiaalisten-oikeuksien-komitea-totesi-toistamiseen-suomen-tyomarkkinatuen-tason-riittamattomaksi/
  34. ↑ Aktiivimalli kauhistuttaa työelämän kehittäjää: "Eniten huolestuttavat pitkäaikaistyöttömät". Yle Uutiset 3.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10002322
  35. ↑ Arkistoitu kopio 5.11.2008. HS. Arkistoitu 5.11.2013. Viitattu 9.4.2014.
  36. ↑ Jaana Savolainen, Uusi 300 euron suojaosa kannustaa työttömiä töihin, Helsingin Sanomat 26.1.2015, s. A11
  37. ↑ a b Unemployment Benefits and Unemployment in the Great Recession: The Role of Macro Effects, Marcus Hagedorn, Fatih Karahan, Iourii Manovskii, Kurt Mitman. NBER Working Paper No. 19499, October 2013. (draft). Abstract, Introduction & Conclusions.
  38. ↑ Index, s. 391–407. Elsevier, 2012. ISBN 978-1-4557-0262-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.10.2024).
  39. ↑ There's 'little sign' that ending unemployment benefits early pushed people back to work, JPMorgan says businessinsider.com. 10.7.2021. Viitattu 10.7.2021. (englanniksi)
  40. ↑ Toimisiko ansiosidonnaisen porrastus? Työnantajapuolella peukutetaan, palkansaajajärjestöt epäilevät kustannusneutraalia ratkaisua Yle, 2019
  41. ↑ Professori tyrmää työttömyysturvan porrastuksen hyödyt: “Tutkimuskirjallisuutta tulkittu valikoivasti Yle, 2019

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työttömyysturva
Työttömyyspäiväraha
Työttömyyseläke

työttömyyseläke

Palkkaturva
Työttömyysturvan maksaminen
Työllisyys
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Työttömyysturva&oldid=22729367”